Kasvatusalan opiskelu ja työelämä

Suomenkieliset kasvatustieteen kandidaatti (3 vuotta) ja maisterikoulutusohjelmat 3+(2 vuotta) yliopistoittain:

Helsingin yliopisto: Erityispedagogiikka, Kotitalousopettaja, Käsityönopettaja, Luokanopettaja, Varhaiskasvatuksen opettaja sekä Yleinen ja aikuiskasvatustiede

Itä-Suomen yliopisto, Joensuu: Erityisluokanopettaja ja erityisopettaja, Erityisopettajan, Kotitalousopettaja Käsityönopettaja, monimateriaalinen käsityö, Luokanopettajan, Opinto-ohjaaja ja uraohjaaja, Varhaiskasvatus sekä Kasvatustiede ja aikuiskasvatustiede.

Jyväskylän yliopisto: Erityispedagogiikka, Kasvatustiede ja aikuiskasvatustiede, Luokanopettaja sekä Varhaiskasvatus.

Lapin yliopisto, Rovaniemi: Kasvatusala (kasvatustiede, aikuiskasvatustiede ja mediakasvatus), Luokanopettaja, Kestävyyskasvatus, Erityisopettaja

Oulun yliopisto: Erityispedagogiikka (erityisopettajan ja erityisluokanopettajan tutkinnot), Yleinen kasvatustiede, Luokanopettaja, Interkulttuurinen luolanopettaja, Oppimistieteet, Varhaiskasvatus, Musiikkikasvatus

Tampereen yliopisto: Erityisopettaja, Luokanopettaja, Varhaiskasvatuksen opettaja sekä Elinikäisen oppimisen ja kasvatuksen koulutusohjelma

Turun yliopisto: Kasvatustieteet (kasvatustiede, aikuiskasvatustiede ja erityispedagogiikka), Luokanopettaja, Erityisopettaja ja Varhaiskasvatus

Turun yliopisto, Rauman opettajankoulutuslaitos: Käsityön aineenopettaja, Luokanopettaja sekä Varhaiskasvatuksen opettaja

Luokanopettajankoulutuksen tavoitteena on antaa tehtävissä vaadittava tieteellinen ja ammatillinen pätevyys sekä tarjota oppimistilanteita, jotka valmentavat käytännön tehtäviin. Koulutuksen keskeisiä tavoitteita ja arvoja ovat yhteiskuntatietoisuus, eettisyys, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus.

Tutkinnon pääaineena on tavallisesti kasvatustiede, mutta Helsingin yliopistossa pääaineeksi voi valita myös kasvatuspsykologian.

Luokanopettajan koulutuksesta valmistutaan kasvatustieteen maisteriksi. Tutkinto sisältää kandidaatin tutkinnon, joka on laajuudeltaan 180 opintopistettä (3 vuotta) ja maisterin tutkinnon, jonka laajuus on 120 opintopistettä (2 vuotta).

Koulutukseen sisältyy kasvatustieteen ja pedagogisten opintojen lisäksi kaikkien peruskoulun luokka-asteilla 1-6 opetettavien aineiden monialaiset opinnot, kieli-, viestintä- ja tutkimusmenetelmäopintoja sekä sivuaineopintoja, jotka koostuvat yhdestä tai kahdesta koulussa opetettavasta aineesta tai opettajan ammattipätevyyttä syventävistä aineista kuten erityispedagogiikka, esi- ja alkuopetus tai taito- ja taideaineet. Sivuaineet voivat olla myös muita kuin koulussa opetettavia aineita, esimerkiksi aikuiskasvatus, tai kokonaan toisesta tiedekunnasta valittuja ainekokonaisuuksia. Lisäksi suoritetaan opetusharjoittelu.

Luokanopettajaksi kouluttautuessa opintoihin kuuluu luentoja, läsnäolopakollista pienryhmäopetusta, ryhmätöitä, kirjallisuustenttejä, oppimispäiväkirjoja, opinnäytetyöt, sekä käytännön opetusharjoittelua harjoittelu- ja kenttäkouluissa. Opetusharjoittelu aloitetaan usein jo ensimmäisenä tai toisena vuotena perusopintojen ohella, mutta harjoittelun suoritusajankohdissa on yliopistokohtaisia eroja. Opintojen lopuksi tehdään päättöharjoittelu.

Luokanopettaja saa pätevyyden toimia opettajana esiopetuksessa sekä peruskoulun vuosiluokilla 1-6. Luokanopettajakoulutuksessa on mahdollista suorittaa 60 opintopisteen laajuiset sivuaineopinnot jossakin peruskoulussa opetettavassa aineessa, joka antaa pätevyyden aineenopettajan tehtäviin peruskoulun luokka-asteilla 1-9. Luokanopettajan tutkinnon lisäksi on mahdollista suorittaa myös rehtoriopinnot, jotka antavat kelpoisuuden rehtorin ja koulun johtajan tehtäviin.

Yleinen kasvatus- ja aikuiskasvatustiede on monipuolinen tieteenala kasvatuksesta, koulutuksesta ja kehittämisestä kiinnostuneille. Erityisesti työelämässä, jossa muutokset ovat arkipäivää, kasvatustieteilijä voi sijoittua moniin eri tehtäviin.

Kasvatustieteet tutkivat ihmisen kasvua, kehitystä ja oppimista sekä niiden edistämistä kasvatuksen ja opetuksen avulla erilaisissa oppimisympäristöissä, organisaatioissa ja yhteiskunnissa. Kasvatustieteen opinnoissa perehdytään kasvatuksen historiaan ja filosofiaan, koulutussuunnitteluun, koulutuspolitiikkaan, kasvatussosiologiaan, erilaisiin koulutusjärjestelmiin, työelämän muutoksiin ja organisaatioiden kehittämiseen, oppimisen ja opetuksen erilaisiin haasteisiin sekä koulutuksen kansainvälisiin näkökulmiin.

Opetuksen painopisteet ja erikoistumisalat vaihtelevat yliopistoittain.

Esimerkiksi Helsingin yliopistossa maisterin tutkinnoissa voi valita yhden kolmesta painopistesuunnasta, jotka ovat:

1. kasvatus, koulutus ja yhteiskunta
2. oppiminen ja opetus
3. toiminta, muutos ja innovaatio, jossa opiskelija voi valita suuntautumisen työelämän ja organisaatioiden kehittämiseen sekä digitalisaation kysymyksiin.

Yleisen kasvatus- ja aikuiskasvatustieteen tutkintoon kuuluu lisäksi tieto- ja viestintätekniikan opintoja, kieliopintoja, sivuaineopintoja sekä vapaasti valittavia opintoja.

Kasvatustieteen koulutusohjelma sisältää vapaavalintaisia sivuaineita keskimääräistä enemmän kuin moni muu tutkinto. Saman yliopiston kasvatustieteiden koulutusohjelmasta valmistuvilla saattaakin käytännössä olla hyvin erilainen sisältö tutkinnoissaan. Sivuaineita ja vapaasti valittavia opintoja voi valita myös oman laitoksen ja tiedekunnan ulkopuolelta. Suosittuja sivuainekokonaisuuksia ovat mm. sosiaalipsykologia, yhteiskuntapolitiikka, hallintotieteet, työ- ja organisaatiopsykologia, psykologia sekä erilaiset johtamisen ja viestinnän kokonaisuudet.

Yleisen kasvatustieteen koulutusohjelmasta ei valmistu opettajaksi. Tutkintoon on kuitenkin mahdollista yhdistää pedagogisia opintoja, jolloin henkilö voi valmistuttuaan toimia kasvatustieteen opettajana ja erilaisissa kouluttajan tehtävissä.

Luokanopettajien työllisyystilanne on hyvä vaikka koulujen yksikkökokoja kasvatetaan ja pienempiä kouluja lakkautetaan oppilasmäärien vähenemisen myötä.

Opettaja saa tehdä merkityksellistä ja arvokasta työtä joka päivä sen parissa, että jokainen lapsi ja nuori saisi mahdollisuuden innostua ja oppia sekä rakentaa koulutuksen avulla mahdollisimman hyvät lähtökohdat elämään. Opettajan työhön haasteita tuovat oppilaiden lisääntyvät oppimisvaikeudet, erityisopetuksen tarve, osaamisen eriytyminen sekä suuremmissa kaupungeissa monikulttuurisuus.

Pääosa opettajiksi valmistuvista sijoittuu koulujen ja oppilaitosten palvelukseen. Opettajan työtä tarjoavat lisäksi kouluhallinnon, suunnittelun, järjestöjen ja muiden vastaavien organisaatioiden tehtävät sekä oppimateriaalikustantamot.

Luokanopettajan on mahdollista jatkaa opintojaan aineenopettajaksi, erityisopettajaksi tai oppilaanohjaajaksi. Aineenopettajan pätevyys, niin kutsuttu kaksoiskelpoisuus, lisää työllistymismahdollisuuksia. Osa suorittaa myös pätevyyden toimia rehtorin tehtävissä.

Luokanopettajan opetusvelvollisuus on 24 t/vko.
Peruspalkka on OAJ:n mukaan 2995 euroa, jonka päälle lasketaan erilaiset lisät. Keskipalkka peruskoulun alaluokkien opettajille oli 3817 euroa. Palkkaan vaikuttaa työnantaja, ylimääräiset opetustunnit, erilaiset vastuutehtävät, erityisosaamisen alueet sekä kokemuslisät opetusvuosien karttuessa. Peruskoulun rehtorin keskipalkka on noin 6000 euroa/kk.

Kasvatustieteen koulutus antaa välineitä koko eliniän kattavaan ja kaikki ikäluokat huomioon ottavaan osaamisen kehittämiseen ja oppimisen edistämiseen. Se antaa tietyn mallin, jonka kautta ympäröiviä ilmiöitä voi hahmottaa, mutta ei selkeää ammattia mihin valmistua. Sivuaineet määrittävät opintoja ja työelämään suuntautumista vahvasti sekä lisäksi opintojen jälkeisen työllistymisen kannalta on tärkeää hankkia alan työkokemusta ja verkostoitua mahdollisimman monipuolisesti jo opiskeluaikana.

Kasvatustieteilijät ovat työllistyneet hyvin ja heitä työllistää niin julkinen kuin yksityinenkin sektori. Kasvatustieteellistä osaamista arvostetaan erilaisissa yhteisöissä, oppilaitoksissa, yrityksissä, järjestöissä ja vapaassa sivistystyössä, joissa kasvatustieteilijä toimii tavallisimmin asiantuntija-, koulutus-, suunnittelu-, johtamis- tai tiedotustehtävissä. Kasvatustieteellistä asiantuntemusta tarvitaan myös entistä monipuolisemmin esimerkiksi teollisuuden ja kaupan aloilla henkilöstöhallinnossa sekä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Henkilöstöhallinon tyypillisimmät työt ovat rekrytoinnin, osaamisen arvioinnin ja kehittämisen parissa.

Koulutuksen muodot kehittyvät jatkuvasti ja esimerkiksi digitalisaation myötä erilaiset verkkopohjaiset oppimisympäristöt ja verkko- sekä monimuoto-opetus ovat tuoneet uusia mahdollisuuksia ja toimenkuvia kasvatusalan ammattilaisille. Myös kansainvälistyminen tuo laajentaa kasvatustieteilijöiden työkenttää. Suomalaisille kasvatustieteilijöille tunnettuina esimerkkeinä ovat esimerkiksi eri maiden koulutusjärjestelmien vertailututkimukset ja PISA -arvioinnit, aikuisten kansainväliset lukutaitotestit sekä erilaisen koulutuksen ja asiantuntijuuden kansainväliset vientihankkeet.

Tyypillisiä ammattinimikkeitä koulutuksesta valmistuneille ovat kouluttaja, tutkija, koulutussuunnittelija, koulutuskoordinaattori, koulutuspäällikkö, henkilöstösuunnittelija ja henkilöstön kehittäjä..

Kasvatustieteen alan palkat vaihtelevat työnantajan mukaan. Palkkaukseen vaikuttaa työtehtävän vaativuus, kokemus ja erilaiset palkkalisät sekä työskenteleekö yksityisellä, julkisella vai järjestösektorilla. Kunnan ja valtion palveluksessa noudatetaan yhteisesti sovittuja palkkaluokituksia ja tehtäväkohtaiset palkat löytyvät palkkaluokitustaulukoista. Esimerkiksi koulutuspäällikön
keskiarvopalkka on 5347 euroa/kk ja koulutussuunnittelijan 3000-4000 euroa/kk.