Valmennuskurssi auttaa Sara-Lottaa henkisen hyvinvoinnin ylläpitämisessä

Sara-Lotta on tiennyt jo lukiosta asti, että psykologia on hänen juttunsa. Tavoitteellinen hakeminen muuttui kuitenkin liian kovalla vaihteella suorittamiseen, jolloin seinä opiskelussa tuli vastaan. Tällä hakukerralla Sara-Lotta on pyrkinyt huomioimaan myös henkisen hyvinvoinnin ahkeran opiskelun keskellä. Mutta miten valmennuskurssista on apua matkassa? Lue Sara-Lotan blogiteksti alta.

Kuka minä olen, ja miksi haen opiskelemaan psykologiaa?

Moikka! Nimeni on Sara-Lotta. Olen 26-vuotias ja asun Helsingissä. Mun tavoitteena on päästä opiskelemaan psykologiaa ja ensi keväänä haen toista kertaa pääsykokeella kouluun.

Mulle on tavallaan lukiosta asti ollut aina selvää, että mikään muu ei kiinnosta mua niin paljon kuin psykologia, mutta en heti lukion jälkeen uskonut voivani päästä sisään. Vuosi sitten kun päätös psykalle hakemisesta varmistui, harmittelin sitä, etten ollut tehnyt tämän unelman eteen töitä täysillä jo lukiossa, mutta toisaalta silloin multa ei löytynyt läheskään niin paljon motivaatiota tai kiinnostusta tehdä töitä koulupaikan eteen, mitä tällä hetkellä. Nyt kun intoa ja itsevarmuuttakin löytyy enemmän, niin mulla on paremmat valmiudet tähän kuin koskaan ennen. Menneitä ei kannata harmitella.

Kiinnostus psykologiaan kumpuaa kaikesta mun elämässä. Suurin kiinnostuksen kohteeni on aina ollut ihmiset, se miksi käyttäydytään niin kuin käyttäydytään ja miksi joillekin ihmisille käy asioita mitä toisille ei. Ymmärrys ihmisen käyttäytymisestä ja mielen toiminnasta on mielestäni keskeistä ihan kaikessa ja se kiehtoo minua kovasti. Haluan tutkimustietoa ja teorioita tukemaan ymmärrystäni näissä asioissa ja päästä myös itse tekemään niitä.

Olisin vielä pari vuotta sitten kuvaillut itseäni aika pessimistiksi. Olin asettanut itseni tietyn kokoiseen laatikkoon, jonka ulkopuolella olevat asiat koin täysin saavuttamattomiksi. Yksi näistä oli psykologian opiskelu yliopistossa. Opiskelin tuolloin tradenomiksi, ja koin oloni erittäin vääräksi sillä alalla. Yhtäkkiä päiväkirjaa kirjoittaessani tajusin, että tiedän tasan tarkkaan mitä haluan. Haluan opiskella psykologiaa ja työskennellä sen parissa tulevaisuudessa. Tässä kohti tuntui, ettei minulla ole muita vaihtoehtoja kuin lähteä tavoittelemaan sitä unelmaa.

Mikä minussa on muuttunut hakupäätöksen jälkeen?

Sen jälkeen, kun päätin lähteä tavoitteellisesti tekemään töitä koulupaikan eteen, on itsevarmuuteni noussut huomattavasti ja huomaan jo luottavani siihen, että pääsen vielä sisään kouluun. Olen nykyään sinnikkäämpi, pitkäjänteisempi ja luottavaisempi tulevaisuutta kohtaan, vaikka varmuutta mistään ei tietenkään ole.

En enää syötä itselleni sitä, etten kuitenkaan pärjää tai osaa, vaan iloisten pienistäkin onnistumisista opiskellessani, ja kannustan itseäni jatkamaan.

Mullistavin kokemus on ollut innostukseni herääminen matematiikkaa kohtaan. Olen istunut kouluaikoina tunti tolkulla matikan tukiopetuksissa ja uusintakokeissa ja inhonnut matikkaa. Nyt kun olen saanut valmennuskurssilla ihan uutta innostusta hyvän opetuksen kautta, niin voin julistaa rakastavani matematiikkaa.

Miten henkinen jaksaminen liittyy prosessiin kohdallani?

Viime syksy, kun päätin lähteä hakemaan psykalle, oli myrskyisää aikaa minulle. Olin todella innoissani ja valmis tekemään niin paljon töitä, kun tämä unelma vain ikinä vaatisi. Lähdinkin sitten vähän liian kovalla suorittamisvaihteella liikenteeseen, ja seinä tulikin vastaan jo muutamassa kuukaudessa. En saanut enää iltaisin unta, kun pää ei halunnut rauhoittua ollenkaan. Siinä olikin sitten sormi suussa, että mikä meni pieleen. Varsinkin kun koin kaiken työn tosi mielekkääksi.

Tajusin sitten, että olin karsinut opiskelun tieltä kaiken vastapainon. Kavereiden näkemisen, urheilun ja ihan vaan rennosti olemisen. Nyt yritän muistaa koko ajan vastapainoisten asioiden tärkeyden ja pitää niitä aina mukana matkassa.

Miten valmennuskurssi auttaa ja mahdollistaa henkisenkin hyvinvoinnin ylläpitämisen?

Valmennuskurssi on erittäin hyvä tuki opiskelujen lisäksi myös henkisen hyvinvoinnin ylläpitämisessä, sillä joku muu on kasannut puolestani samaan paikkaan kaiken, mitä tarvitsen opiskellakseni. Minulle on selkeä lukujärjestys ja oppimateriaalit valmiina, joten pääsen suoraan asiaan. Tämä säästää voimiani ja madaltaa erittäin paljon kynnystä aloittaa opiskelu.

Koin viime vuonna etenkin ennakkomateriaalien ilmestyttyä, että en olisi todellakaan päässyt niin nopeasti hyvään vauhtiin materiaalien kanssa, jos en olisi saanut tukea valmennuskurssista. Vaikka kaiken tämän voisi myös tehdä yksin, niin ei tarvitse ja se helpottaa kovasti.

Osallistun siis toista kertaa Psykologia marraskuu ilta, Helsinki 2023-2024 – kurssille, jossa käydään tilastomatikkaa, todennäköisyyslaskentaa ja loogista päättelyä ennakkomateriaalien tuloon asti. Viimeinen kuukausi käydään sitten ennakkomateriaalit huolella yhdessä läpi. Oon ollu erittäin tyytyväinen tähän kurssiin!