Terveyskeskus-jakso Pirkanmaalla

Kolmen pitkän teoriaviikon jälkeen pääsimme vihdoin tositoimiin, nimittäin meillä alkoi Pirkanmaa-jakso. Jakso kestää kaksi viikkoa (ensimmäisellä viikolla ti-pe, toisella viikolla ti-to), ja itselleni valikoitui Kangasalan terveyskeskus. En ollut koskaan ennen edes käynyt Kangasalla, eli uusia kokemuksia tämänkin osalta.

Ensimmäisenä päivänä seurasin aamupäivän konsulttilääkäriä, joka sattui olemaan muutenkin minulle osoitettu vastuulääkäri. Hauskaa tässä oli se, että tämä lääkäri on meiltä valmistunut vuosi sitten, eli tuttu naama oli vastassa. Konsulttilääkäri on samassa huoneessa muutaman hoitajan kanssa, jotka soittelevat takaisin takaisinsoittopyynnön jättäneille potilaille, ja he konsultoivat tarvittaessa lääkäriä jatko-ohjeista. Pääsimme myös näkemään pari potilasta, jotka olivat tulleet hoitajalle, mutta lopulta tarvitsivatkin lääkärin tutkimusta. Iltapäivällä oli tavallisia vastaanottoja, joita pääsin seuraamaan vierestä, sekä hieman myös tutkimaan itse potilaita. Kohokohta oli päästä ottamaan stanssibiopsia potilaan ihomuutoksesta sekä suturoimaan haava. Enpä ole ennen ollut tilanteessa, jossa yhteensä 4 silmäparia seurasi tekemisiäni. Onneksi suturointi on mielestäni niin rauhoittavaa ja sellaista, mihin tulee tarkasti keskittyä, että unohdin hetkeksi vieressä olevat ihmiset. Muutenkin koko toimenpide meni todella hyvin, mistä jäi hyvä mieli.

Toisena päivänä pääsin aamupäiväksi paikkaan, jossa oli sekä palvelutalo että ryhmäkoti. Siellä siis asuu toisella puolella ihmisiä omissa pienissä asunnoissaan, jotkut todella vähäisellä hoidolla, ja toisella puolella ihmisiä, jotka vaativat jatkuvaa hoitoa ja apua perustoiminnoissa. Kummallakin puolella kävimme lääkärin ja hoitajan kanssa potilaiden asioita läpi ns. paperikiertona, eli hoitaja esimerkiksi kertoi jos jollakin potilaalla olivat reseptit vanhentumassa, ja lääkäri sitten uusi ne. Lisäksi muutama potilas tuli pikaiselle vastaanotolle huoneeseen erilaisten vaivojen vuoksi. Näin ollen heidän ei tarvitse jokaisesta asiasta lähteä terveyskeskukseen, vaan lääkäri käy paikalla kerran viikossa.

Iltapäivällä olin seuraamassa lastenneuvolassa terveydenhoitajan vastaanottoja. Kohdallemme sattui yksi 4-vuotiaan laaja terveystarkastus sekä yksi 10 kk ylimääräinen tarkastus. 4-vuotiaan laajaan terveystarkastukseen kuuluu paljon erilaisia asioita. Näitä ovat mm. lähi- sekä kaukonäön tarkastus, sorminäppäryystestit (helmien pujotus lankaan jne.), saman kuuloisten sanojen erottaminen toisistaan, saksilla leikkaaminen, erilaisten kuvioiden piirtäminen mallista sekä tasajalkahyppy ja pallon heittäminen. Kaikki nämä 4-vuotiaan kuuluisi jo osata. Jos lapsi on päiväkodissa, kuuluu näihin laajoihin terveystarkastuksiin myös palaute päiväkodista, sillä he usein näkevät monia asioita, mitä pakolla kotona ei tule esille. Laajaan terveystarkastukseen kuuluu terveydenhoitajan vastaanoton lisäksi myös lääkärin vastaanotto, ja hauskasti minulle sattui se, että sama lapsi tuli myöhemmin myös lääkärin vastaanotolle, jossa olin mukana seuraamassa.

Kolmantena päivänä meillä oli tavallisia vastaanottoja, joista pääsin ensimmäisessä myös itse vähän haastattelemaan potilasta. Pääsin myös seuraamaan päivystävän lääkärin vastaanottoja, joissa mukavasti tuli kaikenlaisia vaivoja. Kaikkea flunssasta murtumiin, sekä myös yhteen todella kovaan vatsakipuun, mikä lopulta lähti ambulanssilla jatkohoitoon Taysiin. Paljon siis pääsi näkemään parissa tunnissa.

Iltapäivällä meillä oli lääke-esittelyitä sekä koulutusta. Koulutuksen aiheena oli lasten astma, mitä varmasti tulee itsellenikin paljon vastaan ensi kesänä töissä, joten hyödyllinen aihe minullekin. Meillä ei hirveästi astmaa suvussa ole, joten moni siihen liittyvä asia on vielä todella uutta minulle. Pitääkin muistaa kerrata näitä asioita ennen kesää, mutta onneksi minulla on juuri viimeisenä jaksona keuhkotaudit.

Perjantaina en lopulta päässyt terveyskeskukseen julkisen liikenteen lakkojen vuoksi, joten päivä meni aika lailla itseopiskelujen parissa.

Toisella viikolla pääsin tutkimaan taas lisää potilaita. Meillä oli tavallisia vastaanottoja, ja lisäksi hoidin koulun kautta tulleen tehtävän, eli minun piti ottaa itse vastaan yksi potilas, haastatella ja tutkia hänet ja miettiä jatkosuunnitelmaa, ja kaikki tämä kuvattiin videolle. Tämän jälkeen muistikortti ja kamera palautettiin koululle, ja minulle osoitettu vastuulääkäri katsoo videon ja antaa minulle palautetta ja parannusehdotuksia tästä. Jännitin tätä todella paljon, sillä en todellakaan tykkää olla kameran edessä. Onnekseni potilaani oli puhelias vanhempi ihminen, ja hänen kanssaan jutustellessa kameran unohti aika hyvin.

Keskiviikkona olin taas samassa ryhmäkodissa/palvelutalossa kuin edellisellä viikollakin, joten jotkut potilaat olivat jo tuttuja. Kävimme tutkimassa yhteensä 6 potilasta, ja lisäksi meillä oli yhden potilaan ja hänen omaisensa kanssa hoitoneuvottelu. Iltapäivällä päivystys oli todella hiljainen ja monilla lääkäreillä oli asiakirja-aikoja, eli aikoja jolloin he tekevät rästissä olevia paperitöitä, kuten lausuntoja ja reseptien uusimista. Näin ollen pääsin kotiin jo aiemmin.

Torstaina, eli viimeisenä päivänä, seurasin aamupäivän neuvolalääkärin työtä, mikä on aina kivaa. Pääsin näkemään aivan pieniä vauvojakin. Neuvolassa suurin osa käynneistä on pelkästään terveydenhoitajan kanssa, mutta 4 kk, 1,5 vuoden sekä 4 vuoden ikäisillä on ns. ”laaja terveystarkastus”, missä on terveydenhoitajan käynnin lisäksi myös lääkärin vastaanotto. Tässä tarkastetaan paljon sitä, onko jotain puutteita esim. liikkumisessa tai ääntelyssä/puheessa. Lisäksi lääkäri tutkii lapsen kunnolla (keuhkojen ja sydänten kuuntelu, korvien ja suun katsominen, vatsan palpointi…).

Iltapäivä meni nopeasti päivystyksessä, jossa vauhti vain kiihtyi iltapäivän edetessä. Potilaita oli taas kaiken ikäisiä sekä kaikilla eri oireilla. Pääsin itse mm. haastattelemaan ja tutkimaan potilaan, jolla oli pistelyä naamassa ja kädessä. Tällaiselle potilaalle tulee tehdä neurologinen status, jotta voidaan poissulkea aivoperäiset ongelmat. Lisäksi pitää poissulkea sydänperäiset ongelmat. Onneksi potilaallamme oli lopulta enemmän lihasperäinen ongelma, joten hoitona tähän oli lihasrelaksantti ja fysioterapeutti.

Perjantaina olin ensimmäistä kertaa ikinä TAMK:issa, kun meillä oli moniammatillinen digiklinikka. Tässä pääsimme yhdessä sairaanhoitaja-opiskelijoiden kanssa harjoittelemaan konsultointia läsnä sekä tietokoneen välityksellä, nyt kun tietotekniikka kehittyy ja paljon aletaan pitämään etävastaanottoja. Lisäksi pääsimme näkemään ja testailemaan kaikenlaisia laitteita, joilla voidaan mitata verenpainetta, sykettä, EKG:ta ja happisaturaatiota etänä, ilman että potilaan tarvitsee olla sängyssä kytkettynä monitoreihin. Pääsimme myös testaamaan tietynlaista kameraa eri lisäosilla, joilla esim. hoitaja voi etänä kuunnella potilaan sydäntä ja keuhkoja, tutkia korvia tai näyttää ihomuutoksia, ja kaikki tämä kuva ja tieto siirtyy reaaliaikaisesti lääkärille. Näin ollen lääkäri voi diagnosoida potilaan, vaikka olisikin satojen kilometrien päässä. Erittäin kätevää siis, mutta itse ainakin vielä haluan potilaani fyysisesti vastaanotolle.

Kaikenlaista siis pääsi näkemään näiden parin viikon aikana, ja seuraavat pari viikkoa menevät taas eri terveyskeskuksessa. Tämä kaikki on vain lisännyt sitä, että haluan terveyskeskus- ja neuvolalääkäriksi valmistuttuani.

• Katja