Iinan hakumatka lääkikseen ja henkinen jaksaminen – kunnioita omaa rytmiäsi

Hakuvuosi kevään 2025 lääketieteen pääsykokeeseen alkaa olla loppusuoralla. Vauhdin huumassa kannattaa kuitenkin kuunnella itseään ja jaksamistaan. Näin teki myös lääkikseen hakeva Iina. Iina kertoo blogissa, miltä hakumatka lääkikseen tuntuu nyt, kun oma etenemistahti ja ymmärrys sitä kohtaan on löytynyt.

Oman etenemistahdin löytäminen

Huomaan miettiväni tulevaa pääsykoetta päivittäin. Välillä pääsykoe tulee myös yöuniin. Tällä kertaa tosin positiivisemmassa mielessä, kuin viime vuonna. Ei enää painajaisia siitä, että panikoidun kokeessa ja juoksen koesalista ulos.

Stressinsietokykyni on kasvanut täällä matkalla kohti lääkistä. Mielenhallinta on osa projektia, ja siinä ei kai voi kehittyä liikaa. Ensimmäisenä hakuvuotena en osannut tunnistaa milloin olin ylikuormittunut. Hotkin tietoa tiedon päälle ja porskutin eteenpäin kuin höyryveturi. Voimathan siinä sitten loppui jo helmi-maaliskuussa, jonka olisi pitänyt olla parasta opiskeluaikaa.

Olen vihdoinkin löytänyt oman etenemistahdin, ja oppinut kunnioittamaan sitä. Meillä kaikilla on yksilöllinen rytmimme, joka ei aina ole suoraan verrannollinen muiden tapoihin tai aikarajoihin.

Jollekin nopea omaksuminen ja pitkät opiskelusessiot ovat luonteenomaisia, kun taas toiset saattavat edetä rauhallisemmalla tahdilla ja tarvitsevat enemmän aikaa asioiden syvälliseen ymmärtämiseen, johon olen itsekin panostanut tänä vuonna.

On tärkeää ymmärtää, että nopeus ei aina ole oppimisen laadun tae  ja oma rytmi voi olla tehokkain pitkällä aikavälillä.

Valmennuskurssi lääkikseen hakemisen tukena

Valmennuskurssilla edetään nopeasti aiheesta seuraavaan, ja viikossa opiskellaan kolmea eri ainetta. Pysähdyin miettimään alkuvuodesta, että muistanko nyt varmasti kuunnella omaa jaksamista ja omaa etenemistahtia. Suurin osa kurssin opiskelijoista on lukion käyneitä nuoria aikuisia, eikä minun tarvitse olla yhtä tehokas ja nopea kuin muut. Muihin vertaaminen ei ole koskaan tuonut hyvää mieltä. Aloin pyhittää aikaa kertaamiselle, ja hiljensin hetkeksi tahtia.

Koska Eezy Valmennuskeskuksella on monien vuosien kokemus kurssien järjestämisestä, niin täysin odottamatta, kurssilla siirryttiin itselleni helpompiin aiheisiin, mikä toi luontevasti hengähdystaukoa, kuin tilauksesta.

Sanotaan, että täytyy olla mukavuusalueen ulkopuolella, että kehittyy. Tämä on totta, mutta täytyy muistaa myös välillä antaa itselleen mielihyvän ja onnistumisen tunteita, välttää itsekritiikkiä ja olla joustava. Ja tämä kaikki tulisi tietenkin tehdä oikeassa rytmissä, itseä kuunnellen ja tunnistaen omat voimavarat.

Hakumatka lääkikseen on ennen kaikkea henkinen ponnistus

Haku lääkikseen ei ole ainoastaan luonnontieteiden pänttäämistä vaan henkinen matka ja mahdollisuus tutustua itseensä syvemmin. Olen oppinut niin paljon itsestäni.

En enää vertaile itseäni muihin, keskityn omiin vahvuuksiini ja palkitsen itseäni aika ajoin.

Hyväksyn epätoivon tunteet ja hetkellisen halun heittää koko projekti roskakoriin.

Huonosti menneen harkkakokeen jälkeen annan itselleni hetken aikaa olla surullinen ja pettynyt, ja hyvin menneen harkkakokeen jälkeen juhlistamme onnistunutta suoritusta aviomiehen kanssa. Sisua ja kestävyyttä olen löytänyt itsestäni yllättävissäkin tilanteissa.

Minun ainoa tavoitteeni on auttaa mahdollisimman paljon ja olla hyödyksi, lääkärinä tai eläinlääkärinä. Mikään muu ei motivoi niin paljon, kun ajatus siitä, että minulla on tärkeä tehtävä tässä yhteiskunnassa.

Muistutan epätoivon hetkellä itseäni siitä päivästä, kun ihmettelin funktiolaskimen toimintaa ja ajattelin, että en voi koskaan oppia näitä asioita. Anoppini sanat palaavat mieleeni: ”Etenet pienin askelin, askel kerrallaan. Jostain täytyy luopua, että saa parempaa tilalle.”

Lopputulos ei ole ainoa, mitä kannattaa arvostaa – matka itsessään, oppimisen ja kehittymisen prosessi, on yhtä tärkeä. Hyväksy oma etenemisnopeutesi ja ole ylpeä siitä, että et anna periksi!