Usein kysyttyjä kysymyksiä kevään 2025 valintakoeuudistuksesta

UKK: Valintakoeuudistus

Yliopistot uudistavat valintakokeitaan keväällä 2025. Olemme koonneet tälle sivulle usein kysyttyjä kysymyksiä ja pohdintoja tulevasta valintakoeuudistuksesta. Tekstistä löydät vastauksen seuraaviin kysymyksiin:

1. Voinko hakea yhdellä kokeella kaikkiin hakukohteisiin?
2. Eikö minun tarvitse jatkossa valmistautua ja osallistua enää useampaan valintakokeeseen?
3. Eikö kokeeseen tarvitse enää valmistautua? 
4. Voiko aineistoihin perustuviin kokeisiin harjoitella?
5. Eikö todistusvalinnalla opiskelupaikan saaneiden tarvitse enää valmistautua ennen todistusvalinnan julkaisua?
6. Miten valintakoe eroaa ylioppilaskokeesta?
7. Vähentääkö uudistus hakijan painetta?
8. Lisääkö uudistus hakijoiden tasa-arvoa?
9. Järjestetäänkö valmennuskursseja jatkossa?

Mikä valintakoeuudistus?

Uudistuksen tavoitteena on helpottaa hakijan mahdollisuutta hakea useampaan hakukohteeseen samalla valintakokeella useamman valintakokeen sijaan. Jatkossa kokeita tulisi olemaan yhdeksän nykyisen noin 120 valintakokeen sijaan.

Suurin osa valintakokeissa vaadittavasta aiemmasta osaamisesta ja pohjatiedoista perustuu lukiossa opiskeltuihin sisältöihin, kuten tähänkin saakka. Osassa kokeista korostuu aiempaa enemmän aineistokoetaidot, tiedon soveltaminen sekä ongelmanratkaisu ja päättely. Suurin muutos koskee ennakkoaineiston lukuaikaa, joka oikeustieteissä sekä psykologiassa ja logopediassa muuttuisi kuukaudesta muutamaan päivään.

Suomen yliopistojen rehtorineuvoston (Unifi) koulutusvararehtorit ovat antaneet yliopistoille esityksen valintakoekokonaisuudesta ja ehdotus on nyt siirtynyt yliopistojen päätettäväksi.

Olemme tiedottaneet ahkerasti valintakouudistuksen vaiheista. Tutustu aikaisempiin artikkeleihimme valintakoeuudistuksesta.

1. Voinko hakea yhdellä kokeella kaikkiin hakukohteisiin?

Kyllä ja et.

Hakukohteiden määrä on rajattu kuuteen, joten voit hakea samana keväänä maksimissaan kuuteen hakukohteeseen.

Jos haet esimerkiksi pelkästään psykologian hakukohteisiin, niin voit hakea samalla kokeella niihin kaikkiin, esim. Helsinkiin, Jyväskylään, Joensuuhun, Ouluun, Tampereelle ja Turkuun.

2. Eikö minun tarvitse jatkossa valmistautua ja osallistua enää useampaan valintakokeeseen?

Kyllä ja ei, riippuu hakemistasi kohteista. Alla on esitelty muutamia eri esimerkkivaihtoehtoja. 

Jos kaikki hakukohteesi (1-6 hakukohdetta) kuuluvat samaan valintakoriin, niin teet kokeen vain kerran. Jos taas haet kuuteen hakukohteeseen, jotka kaikki ovat eri valintakorissa, joudut osallistumaan kuuteen valintakokeeseen.

Jos mietit esimerkiksi seuraavia vaihtoehtoja: kauppatiede ja oikeustiede, lääketiede ja di-koulutus, lääketiede ja terveystiede, kauppatiede ja tuotantotalous, psykologia ja sosiaalipsykologia, osallistut edelleen kahteen eri valintakokeeseen, joihin molempiin on omat valintakoevaatimukset ja sinun tulee valmistautua molempiin kokeisiin erikseen.

Jos haet esimerkiksi farmasian ja lääketieteen hakukohteisiin, niin sinulla on sama pääsykoe kemian ja biologian osalta, mutta lääketieteeseen hakevat tekevät lisäksi fysiikan osion. Käytännössä teet saman kokeen, mutta kokeessa voi olla eriäviä osioita tai lisäosioita hakukohteesta riippuen.

Jos taas haet esimerkiksi Helsinkiin politiikan ja viestinnän koulutukseen, Tampereelle politiikan tutkimukseen, Turkuun poliittiseen historiaan ja valtio-oppiin, Vaasan hallintotieteenseen ja Tampereen hallintotieteeseen, niin tällöin teet vain yhden valintakokeen, jolla voit hakea kaikkiin näihin koulutusohjelmiin.

3. Eikö kokeeseen tarvitse enää valmistautua?

Kyllä tarvitsee.

Valintakoeuudistuksen ympärillä julkisuudessa ja mediassa on nostettu esiin seuraavanlaisia otsikoita: ”Yliopistojen valintakokeisiin pänttääminen vähenee”, ”Jatkossa pääsykokeisiin ei tarvitsisi enää valmistautua”, ”Yliopistojen kokeeseen ei tarvitse enää lukea eikä kokeessa tarvitse osata kirjoittaa”.

Väitteet eivät pidä paikkaansa. Hakijoilta testataan valintakokeissa kullekin alalle oleellisia yliopisto-opinnoissa tarvittavia valmiuksia ja taitoja sekä alaan liittyvää osaamista, jota uusilla opiskelijoilla tulee olla, jotta he pystyvät omaksumaan opinnoissa opetettavia asioita.

Valtaosalla aloista yliopisto-opinnot lähtevät siitä oletuksesta, että uudet opiskelijat hallitsevat alalla vaadittavat tietyt pohjatiedot ja -taidot kyseisestä oppiaineesta, esimerkiksi kauppatieteissä lukion taloustiedon sisällön sekä talous-/tilastomatematiikan.

Kaikilla ei ole välttämättä suoritettuna koko vaadittavaa lukio-oppimäärää vaan ehkä vain pakolliset sisällöt ja puuttuvat tulee tällöin opiskella itse. Välivuoden viettäjät tarvitsevat erityisesti lukiosisältöjen kertausta. Kokeen ajankäyttö ja vastaustekniikka vaativat harjoittelua.

Yhä useammassa kokeessa on mukana aineistoa tai ne perustuvat kokonaan kokeessa jaettavaan aineistoon, kuten kokeet E ja G. Koulu ei ole opettanut sellaisia tieteellisten tekstien ja tutkimusten luku-, tulkinta- ja käsittelytaitoja, kuin kokeessa menestyminen opiskelupaikan saamiseksi edellyttää. Näitä taitoja tulee harjoitella etukäteen.

4. Voiko aineistoihin perustuviin kokeisiin harjoitella?

Kyllä voi ja ehdottomasti pitää sekä kannattaa harjoitella.

Aineistokokeisiin pohjautuvien kokeiden valintakoevaatimuksissa todetaan, että aineistokoe ei edellytä ennakkovalmistautumista. Totta siltä osin, että ei edellytä tiedollista ennakkovalmistautumista, mutta taidollista kylläkin. Aineistokoetaitoja voi kehittää, onneksi! Ne ovat nimenomaan taitoja, joita yliopisto-opinnoissa harjoitellaan ja kehitetään, mutta nyt ne tulee hallita tietyllä tasolla jo ennen opintoja.

Miltä kuullostaa tilanne: Kolme tieteellistä artikkelia, joissa on yhteensä 33 sivua. Artikkelien aiheina Luonnontieteen opetuksen ja opiskelun työtapojen yhteys lukiolaisten tilannekohtaiseen sitoutumiseen, Miten muuttaa käytäntöjä ihmisen ja luonnon kannalta kestäviksi? Ekososiaalinen sivistys käytäntöarkkitehtuuriteorian valossa sekä “Kaverit auttaa aina” – Ikätoverisuhteet ja resilienssi. Näiden pohjalta 147 vastattavaa kohtaa monivalinta- ja väittämätehtävissä. Mukana muutama kuvion tulkinta -tehtävä. Aikaa kolme tuntia. Esimerkki on kevään 2024 VAKAVA -kokeesta.

Eezy Valmennuskeskus on järjestänyt alakohtaista valmennusta aineistokokeisiin yli 20 vuoden ajan, joten meillä on perinpohjainen tietämys siitä, kuinka aineistokoetaitoja voi opettaa ja kuinka hakija voi niitä omalla kohdallaan kehittää onnistuakseen kokeessa.

5. Eikö todistusvalinnalla opiskelupaikan saaneiden tarvitse enää valmistautua ennen todistusvalinnan julkaisua?

Kyllä ja ei.

Todistusvalinnan tulokset tulevat toukokuun lopulla ja valintakokeet ajoittuvat toukokuun viimeiselle sekä kesäkuun ensimmäiselle viikolle. Valintakokeet A, B, C, F, H ja I perustuvat kokonaan lukion pakollisten ja syventävien oppimäärien sisältöihin, valintakokeet D, E ja G edellyttävät taas sellaista tieto- tai taitopohjaa, joihin lukio-opinnot eivät valmenna.

Näin ollen kaikkia kokeessa vaadittavia lukion oppimäärän sisältöjä (esimerkiksi lääketieteessä kaikki kemian, biologian ja fysiikan pakolliset ja syventävät opinnot) tai kokeessa vaadittavia tieteellisten tekstien käsittelytaitoja sekä koetekniikkaa, ei ehdi oppia tai kerrata parissa viikossa.

Oikeustieteen, psykologian, logopedian, terveys- ja hoitotieteen, valmennustieteen sekä liikuntabiologian ennakkomateriaalit sen sijaan on suunniteltu julkaistavan jatkossa vasta todistusvalinnan tulosten tultua, joten ennakkomateriaalin sisältöä ei tarvitse opiskella ennen todistusvalinnan tulosten julkistamista.

6. Miten valintakoe eroaa ylioppilaskokeesta?

Valintakoe eroaa ylioppilaskokeesta monin tavoin.

Vaikka monessa valintakokeessa vaaditaan lukion pohjatietoja, valintakoe ole yo-kokeen toisinto. Ensinnäkin valintakokeen tulos on armottomampi: opiskelupaikka tai ei opiskelupaikkaa. Yo-kokeesta voi saada eri arvosanan osaamisesta riippuen.

Toiseksi, valintakokeessa on paljon vähemmän aikaa käytettävissä kuin yo -kokeessa. Tämä tarkoittaa, että kaikkiin tehtäviin ei välttämättä ehdi vastata ja hakijan tulee tehdä valintaa tehtävien välillä, mihin osaa todennäköisimmin vastata ja saada varmat pisteet.

Kolmanneksi, valintakokeessa voi olla kaikille yhteisiä osioita sekä eriytyviä osioita riippuen mihin on hakemassa. Tämä vaikuttaa kokeen pituuteen.

Neljänneksi, valintakokeessa voi saada miinuspisteitä vääristä vastauksista. Koetaktiikka on siis ratkaiseva, yrittääkö vastata mahdollisimman moneen vai välttää miinuspisteitä.

Viidenneksi, kokeen tehtävätyypit eroavat yo-kokeesta. Monella alalla koetehtävien yhteydessä jaetaan aineistoa, johon on osattava soveltaa tietoa. Jos kokeessa on avoimia vastauksia, niihin vastataan vain valintakoevaatimusten tai kokeessa jaetun aineiston perusteella sekä usein vaaditaan valintakoevastauksille tietynlaista vastaustekniikkaa. Esimerkiksi oikeustieteessä on täysin omanlainen vastausrakenne sekä juridinen kieli, joka hakijan täytyy hallita.

7. Vähentääkö uudistus hakijan painetta?

Ei vähennä.

Ennakkomateriaalin saaminen vain muutamaa päivää ennen valintakoetta tulee pikemminkin lisäämään hakijan painetta kuin vähentämään sitä. Tämä näkökulma on noussut esiin myös valintakoetyöryhmässä.

Opittavan sisällön omaksumisen, mieleen painamisen ja palauttamisen neuropsykologisesta näkökulmasta tiedetään, että vaativan sisällön omaksumiseen on varattava riittävästi aikaa.

Oppiminen edellyttää konsolidaatiota, uusien yhteyksien muodostumista hermoverkoissa ja aivojen muistialueilla, tiedon järjestelyä ja muistijälkien vahvistumista. Tämä prosessi on mahdollinen vain, kun opittava sisältö pilkotaan useampaan kokonaisuuteen ja sitä opiskellaan useissa eri ajanjaksoissa.

Erityisesti konsolidaatiota tapahtuu unen aikana, joten saman asian opiskelu usealle eri päivälle on keskeistä. Tämä ei ole mahdollista, jos valintakoeaineistoa on aikaa opiskella pari päivää.

8. Lisääkö uudistus hakijoiden tasa-arvoa?

Kyllä ja ei.

Kyllä: Valintakokeiden kehittämistyöryhmän mukaan on olemassa tutkimustietoa siitä, että aiemmin käytössä olevat valintayhteistyöt ovat lisänneet hakijoiden koulutuksellista tasa-arvoa, korkeakoulutuksen saavutettavuutta sekä alueellista liikkuvuutta.

Tämä tarkoittaa sitä, että kun yhdellä kokeella on mahdollisuus hakea useammalle paikkakunnalle tai koulutusohjelmaan, osa hakijoista hyödyntää kaikki mahdollisuudet ja ottaa todennäköisesti paikan vastaan myös alemmilta hakukohdesijoilta, mikäli pisteet eivät riitä ensimmäiseen hakukohteeseen.

Ei: Uudistuksessa korostuu lukion oppimäärän merkitys usealla eri alalla sekä akateemisissa opinnoissa tarvittavat taidot ja korkeakouluvalmiudet.

Lukuisin tutkimuksin on osoitettu, että Suomessa koulutus on voimakkaasti periytyvää ja korkeakoulun käyneiden vanhempien lapset hakeutuvat useammin lukio-opintoihin kuin matalamman koulutustason perheen lapset. Näin ollen ammattikoulutaustaiset hakijat eivät ole tasavertaisessa asemassa lukiotaustaisten hakijoiden kanssa.

Ammattikoulun käyneillä ei ole mahdollisuutta hakea todistusvalintakiintiössä eikä heillä ole pohjatietoja lukiosta, joita valintakokeet edellyttävät.

Kokeet, joissa ennakkomateriaalin valmistautumisaika on lyhyt tai jotka perustuvat pelkästään kokeessa jaettavaan aineistoon, asettavat hakijat, joilla on lukivaikeus muita hakijoita haavoittuvampaan tilanteeseen.

Lukio-opiskelijat ovat myös osittain eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, missä opiskelevat. Osassa lukiossa opiskellaan painotetusti jo tietyillä erityislinjoilla, esimerkiksi luonnontiedelukioissa, kun taas pienemmissä lukioissa ei välttämättä pystytä järjestämään joka vuosi edes kaikkia valinnaisia opintokokonaisuuksia.

Valintakoe on pitkään ollut mahdollisuus sellaisille hakijoille, jotka eivät ole saaneet ylioppilaskokeista hyviä arvosanoja tai jotka eivät ole suorittaneet lukiota lainkaan. Nyt mahdollisuus valmistautua kokeeseen supistuu paljon, kun kokeiden ennakkomateriaaleja ollaan poistamassa monella alalla ja niiden lukuaika lyhenee muutamaan päivään.

9. Järjestetäänkö valmennuskursseja jatkossa?

Kyllä.

Motivoitunut pyrkijä, joka haluaa maksimoida onnistumisensa parhaalla mahdollisella tavalla, haluaa valmistautua ja saada tukea valmistautumiseen, jotta tietää mitä pitää tehdä. Aina.

Tiedepolitiikka -lehdessä 2/2017 julkaistussa artikkelissa Ahola, Asplund ja Vanhala kertovat Valtioneuvosten selvitys- ja tutkimushankkeen tuloksista, joiden perusteella valmennuskurssit pystyivät tasaamaan hakijan sosiaalisesta taustasta juontuvia osaamisen ja oppimisen eroja. Valmennuskurssin tarjoama oppimisen konkreettinen ja erityisesti sosiaalinen tuki ovat tänä päivänä tärkeämpiä elementtejä kuin aiemmin. Myös lukivaikeuksien kanssa kamppailevat hakevat usein tukea valmistautumiseen.

Pääsykokeisiin voi valmistautua monella tavalla. Toisille riittää itsenäinen opiskelu, mutta kaikille pääsykokeisiin valmistautuminen yksin ei riitä. Tällaisille pyrkijöille valmennuskurssit tarjoavat tavoitteellisen ja aikataulutetun oppimisympäristön, antavat konkreettista ja sosiaalista tukea omaan oppimiseen sekä helpottavat stressiä.

Aiempaa lyhyempi ennakkomateriaalin valmistautumisaika sekä aineistokoepohjaiset kokeet tulevat lisäämään valmentautumisen tarvetta ja tarvittavan tuen määrää. Mitä lyhyempi aika, sitä enemmän apua siitä, että kurssin opettaja auttaa sisällön jäsentelyssä, huomion kiinnittämisessä keskeisiin sisältöihin sekä selittää vaikeat kohdat. Mitä suurempi aikapaine koetilanteessa, sitä enemmän tarvitaan koetilanteen harjoittelua harjoituspääsykokeiden avulla ennakkoon. Mitä epämääräisemmin ilmaistut vaatimukset, sitä laajemmin ja kattavammin asioita tarvitsee opiskella tai taitoja harjoitella ja sitä enemmän on tarvetta vertaistuelle epävarmuuden lievittämiseksi.

Valintakoeuudistus ja yhteiset valintakokeet eivät tule muuttamaan tiettyjä periaatteita: Jokaisella alalla, jolla tieto on kumuloituvaa, esimerkiksi lääketiede, teknillinen ala, luonnontieteet, kielet, täytyy hakijalla olla tietyt tiedot ja taidot ennen opintojen alkamista. Yleiset korkeakouluvalmiudet ovat tärkeitä jokaisella alalla. Näihin kaikkiin kokeissa vaadittaviin osa-alueisiin, tietoihin ja taitoihin, me Eezy Valmennuskeskuksella valmennamme.