Uudenlaiseen arkeen ja muutoksiin sopeutuminen
Kolmas ja neljäs periodi vierähtivät taas järjettömän nopeasti, ja ihan kohta ollaankin jo toukokuussa! Opinnot ovat menneet viimeisen kuukauden aikana täysin uusiksi, enkä ole ehkä vieläkään sopeutunut uuteen rytmiin. Kun hieman yli kuukausi sitten hain tavarani piirustusluokasta juuri ennen yliopiston sulkeutumista, en osannut arvioida, millaista loppukevään opiskelusta tulisi. Kaksi lukuvuoden suurinta suunnittelukurssia olivat vielä täysin kesken, ja pienoismallikin piti saada koottua kotona.
Uudenlainen tapa arvioida kursseja
Suunnittelukurssien arvostelua muutettiin vallitsevan tilanteen takia, mikä oli kaikille aikamoinen helpotus. Arjen muuttuessa ei ainakaan tarvitsisi liikaa stressata kurssiarvosanoista. Kurssien assarointi ja loppukritiikki toteutettiin Zoomin avulla, mikä sujui yllättävän hyvin. 
Sain onneksi kaikki materiaalit ajoissa palautettua, mutta en voi silti sanoa olevani täysin tyytyväinen lopputulokseen. Olisi kuitenkin tärkeää muistaa, että sopeutuminen uudenlaiseen arkeen vie aikaa, eikä voi odottaa samanlaista suorittamista kuin tavallisessa opiskeluympäristössä. Eniten olen kaivannut kurssikavereitani, joita olen tottunut näkemään yliopistolla päivittäin. Kotoa käsin opiskellessa päivät tuntuvat sekoittuvan toisiinsa, eikä viikonloppuja juuri ole. Onneksi videopuhelujen ja sosiaalisen median avulla yhteydenpito onnistuu myös poikkeusolosuhteissa.
Taidejakso
Toisen opiskeluvuoden viimeinen kurssi tulee olemaan noin kolmen viikon mittainen taidejakso, jota perinteisesti seuraisi toisen vuosikurssin ekskursio ulkomaille. Matka peruttiin tältä keväältä ilmeisistä syistä, ja se siirtyy ensi kevääseen. Taidejakson teema on empatia, ja toteutamme yhden suuremman projektin periodin aikana. Aihe on hyvin ajankohtainen, ja yritän parhaani mukaan saada kuvattua tämänhetkisiä tunteitani teoksen kautta.
Sain taidejakson tehtävää varten materiaaleja yliopistolta, jotka kävin hakemassa pari päivää sitten Otaniemestä. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin, mutta koko Otaniemi vaikutti autiolta. Muistan viime vuodesta kuinka wappuun valmistauduttiin jo viikkoja aikaisemmin, eikä Otaniemessä ollut hiljaista hetkeä. Wappuaatto on noin viikon kuluttua, mutta se tuntuu tietyllä tavalla toissijaiselta kaiken muun keskellä. 
Ole itsellesi armollinen
Poikkeustilanteesta voi kuitenkin aina syntyä jotain uutta ja hyvää, ja yritän pitää ajatukseni positiivisina. Kevään hakijoille aika on varmasti erityisen levotonta, mutta nyt jos koskaan tarvitaan kylmiä hermoja ja keskittymiskykyä. Ei kannata antaa uuden tilanteen lannistaa, sillä kevään aikana kerrytetyt taidot eivät varmasti mene hukkaan. Kannattaa myös muistaa olla armollinen itselleen tämänhetkisessä tilanteessa, jotta jaksaminen ei lopu kesken. Kun on tehnyt parhaansa, enempään ei pysty. Tsemppiä vielä kaikille kevään hakijoille loppuun asti!
