Unelmasta tuli totta – pääsin oikikseen!

Ala-asteen kuudennelta luokalta saakka olen tiennyt haluavani oikikseen, koska oikeusjärjestelmän monimutkaisuus ja argumentaatio alkoivat kiinnostamaan. Lukiosta valmistumisen jälkeen aloitin useamman vuoden hakuprosessin, joka päättyi nyt 2022 Valmennuskeskuksen kurssin jälkeen sisäänpääsyllä.

Valmennuskurssilta ei puuttunut myöskään hauskuutta

Hyödynsin valmennuskurssia tosi kokonaisvaltaisesti; kuuntelin luennot, luin lakitekstikokoelmat, juttelin säännöllisesti oman tutorin kanssa, kertasin tiivistelmien avulla ja sain vertaistukea kanssaopiskelijoilta. Eniten apua sain omalta ja muilta tutoreilta, jotka ohjeistivat aikataulullisesti kertomalla, millä viikolla on tärkeää keskittyä millaisiin asioihin ja antoivat vinkkejä lukemisen tehostamiseen. Luennot olivat myös tosi hyvät ja opettajat osaavat! Parasta oli tutorit, joiden avulla sain oman lukutekniikkani muokattua onnistuvaksi!

Hauskinta oli heittää läppää muiden hakijoiden kanssa tutoreiden vertaistuki-zoomeissa ja keskustella pitkiä puheluita oman tutorin kanssa ihan kaikesta muusta kuin lukemisesta, niillä jaksoi taas seuraavana päivänä painaa menemään.

Stressaava koepäivä

Valintakoeaamuna stressi oli niin kova, ettei paljoa muistikuvia jäänyt. Kun koe vihdoin alkoi, stressi katosi, kun pääsi sellaiseen ”tekemisen tilaan”. Harjoituspääsykokeet selkeesti auttoivat!

Muistin oikeassa kokeessa keskittyä hengittämiseen ja kysymyksen lukemiseen huolella läpi. Lähdin pääsykokeesta sekalaisin tunnelmin, mutta silti vähän toiveikkaana ja menin Kaivopuistoon juomaan kaikki koeaineistot päästä pois.

Elämäni paras hetki

Olin kotona, just lähdössä töihin ja viimeisen kerran päivitin Opintopolkua samalla, kun laitoin kenkiä jalkaan. Ruudulle lävähti, että mut oli hyväksytty Helsingin yliopistoon opiskelemaan oikeustieteitä.

Soitin äitille ja itkettiin molemmat onnesta, myöhästyin lopulta töistä, kun olin jäänyt pukkariin itkemään työkavereitten kanssa onnesta. Sanoinkuvaamaton tunne niin monen vuoden pyrkimisen jälkeen, ehdottomasti yks elämäni parhaita hetkiä!

– Jutta