TULES-viikot

Viimeiset kaksi kirurgista viikkoa olivat ryhmälläni TULES- eli tuki- ja liikuntaelimistö -viikkoja. Tähän kuului ortopedia, käsikirurgia sekä plastiikkakirurgia.

Kaikki alkoi ortopedialla, jossa kävimme pareittain haastattelemassa ja tutkimassa yhden potilaan, minkä jälkeen esittelimme tämän muille ryhmäläisille ja opettajalle. Meidän potilaallamme oli kunnon nilkkamurtuma, mikä on erittäin yleinen vaiva ortopedian osastolla. Pääsin jopa näkemään yhden nilkkamurtumaleikkauksen, trimalleolaarisen nilkkamurtuman, jossa kolmeen eri kohtaan laitettiin levy ja ruuveja.

Ortopedisissä leikkauksissa huono puoli on se, että leikkauksissa joudutaan käyttämään reilusti röntgen-laitetta, minkä takia kaikilla tulee olla lyijyliivit kaulasta nilkkoihin asti sekä vielä lyijykauluri suojaamassa kilpirauhasta. Tämä systeemi on todella painava ja kuuma leikkaussalivaatteiden alla, ja itsellenikin tuli parin tunnin jälkeen huono olo. Näissä tilanteissa pitää vain siirtyä kauemmas potilaasta ja mennä esim. istumaan. Itse kävin hetken haukkaamassa happea ulkopuolella ja juomassa, sillä tottakai olin unohtanut juoda koko aamun aikana.

Olin myös yhtenä päivänä mukana ortopedian polilla, missä pääsin näkemään erilaisia jalkaongelmia. Yleisimpiä ortopedin vastaanotolle tulevia vaivoja ovat mm. erilaiset murtumat, vaivaisenluu sekä nivelrikon aiheuttamat ongelmat. Pienet ja stabiilit (luut ja muut rakenteet oikealla paikalla) voidaan hoitaa konservatiiviesti pelkän kipsin ja ajan kanssa, mutta monen luun murtumat sekä epästabiilit murtumat tulee hoitaa leikkauksella.

Kahden viikon jaksoon kuului yksi opetuspoliklinikka, eli se, jossa otamme pareittain oikean potilaan itse vastaan, haastattelemme ja tutkimme hänet, ja sitten opettaja tulee mukaan katsomaan jatkosuunnitelmaa yhdessä. Tämän jälkeen vielä sanelemme tekstin potilaan käynnistä. Meidän ryhmällemme osui käsikirurgian opetuspoli, ja potilaallamme oli erittäin tavallinen vaiva, eli rannekanavaoireyhtymä. Leikkauslähetehän tästä sitten myös tehtiin. Erilaiset hermo- ja jännevammat ovat erittäin yleisiä vaivoja käsikirurgialla.

Pääsin myös käsikirurgian tavalliselle polille seuraamaan erikoistuvan käsikirurgin vastaanottoa. Potilastapaukset eivät olleet tavallisimmasta päästä, eli itselle aivan uusia, mutta ainakin jokainen oli erilainen. Välillä vastaanotoilla näkee vain yhden- tai kahdenlaisia potilaita, mikä tietenkin on aina tylsempää.

Myös käsikirurgialla oli opetuskierto, eli se, missä pareittain haastattelemme potilaan ja kerromme tästä muille. Myös pari erilaista yläraaja- ja alaraajavamma -luentoa kuului jaksoon. Nämä olivat todella hyviä ja opettavaisia. Oli kiva, kun käsikirurgi toteutti yhden opetuksen niin, että meistä valittiin kaksi ”lääkäriä” (minä olin näistä yksi) ja yksi ”potilas”, joka sai opettajan laatiman tekstin oireista yms. Sitten minä ja toinen lääkäriparini haastattelimme ”potilaamme” ja yritimme ryhmässä keksiä, mikä voisi olla kyseessä. ”Potilas” sai itse lisäksi keksiä vastauksia kysymyksiimme, mikä oli hauska lisä ja todenmukaista, sillä aina välillä potilailta saa todella erikoisia ja ympäripyöreitä vastauksia, joiden pohjalta lääkärin tulisi osata kohdentaa kysymyksiä päästäkseen diagnoosiin.

Meille kuului tähän jaksoon taas yksi klo 15–21 leikkaussalipäivystys. En tiedä mikä siinä on, mutta tuntuu, että aina kun minulla on päivystys (oli se sitten ensiapu tai leikkaussali), ei potilaita juuri ole. Ehkä minun pitäisi siis olla joka ilta sairaalalla. Ortopedisiä leikkauksia ei siis tullut koko iltana, mutta pääsin hyppäämään plastiikkakirurgin matkaan, ja lopulta olin mukana avustamassa kolmessa plastiikkakirurgisessa leikkauksessa. Pääsin jopa pitkästä aikaa itse suturoimaan, eli sulkemaan haavaa ompelein. Ensimmäiset olivat hieman hitaampia, mutta lopulta tikeistä tuli hyvät.

Plastiikkakirurgiasta oli myös ryhmätyö, jossa meille opetettiin asioita mm. palovammoista, paleltumista sekä pehmytkudosinfektioita. Ryhmätyö oli todella hyvä ja opettavainen. Aina näkee sarjoissa ja elokuvissa, miten katkennut raaja (esim. sormi) tuodaan jään kanssa sairaalalle, jotta se voidaan vielä kiinnittää takaisin. Hyvä oli kuitenkin tiedostaa, että ruumiinosa tulisi sulkea muovipussiin/minigrip -pussiin ja laittaa näin jäähän (jos pitkä matka, niin mielellään kääriä pyyhkeeseen, ettei jäästä aiheudu paleltumia), sillä jos esim. sormi vain tiputetaan jäihin tai jääveteen tai kääritään märkään paperiin, imevät kudokset vettä, jolloin ne turpoavat. Tällaisen ruumiinosan takaisin kiinnitys ei usein enää onnistu. Tulipahan siis itsekin opittua paljon uutta.

Viimeisenä päivänä olin plastiikkakirurgian polilla. Poleille tulee kaikenlaisia potilaita esim. rintojen pienennysleikkausarvioon, vatsanahan kiristys leikkausarvioon, joidenkin ihomuutosten poistoon (jos vaikeassa paikassa, esim. silmien lähellä), botox-injektioihin (ei kosmeettisiin, vaan esim. naaman toispuolisen halvauksen hoitoon) sekä silmäluomien kohotusleikkausarvioon. Jos kirurgia tuntuisi omalta alalta, olen varma, että plastiikkakirurgia olisi paikkani. Ala on todella monipuolinen, eli varmasti tylsiä päiviä ei olisi.

Kirurgia on nyt omalta osaltani taputeltu ja nyt loppuaika ennen joulua meneekin sisätautien parissa. Näistä sijoituksista lisää myöhemmin.

Hyvää alkanutta viikkoa!

• Katja