Terveyskeskuspäivät
Tänään oli kevään juonnepäivistämme kolmas ja samalla viimeinen. Olimme siis parini kanssa kolmatta kertaa seuraamassa terveyskeskuslääkärin päivää. Meidän kohdalla käynnit on ollut tosi onnistuneita -kaikilla ei kuulemamme mukaan ole ollut yhtä hyviä kokemuksia. Onneksi seuraamamme lääkäri oli tosi puhelias ja selitti mielellään asioista, toimenpiteistä, käytännöistä, hoidoista…. Lista jatkuu. Myös potilaiden osalta meillä kävi tuuri: samaa vaivaa ei tullut kahta kertaa ja vain kerran (tänään) potilas pyysi meitä poistumaan huoneesta. Pääasiassa saimme siis realistista kuvaa arkipäivästä tk-lääkärinä.
On ollut hauskaa nähdä niin erilaisia ihmisiä (ja vaivoja). Toiset ottavat opiskelijat iloisesti vastaan ja toivottelevat lähtiessään onnea opintoihin, toiset taas tervehtivät tullessa mutta sitten ovat kuin meitä ei olisikaan. Kummassakin tapauksessa on kuitenkin oppinut uutta ja nähnyt erilaista potilas-lääkäri kontaktia. Vaivojakin on ollut laidasta laitaan. Yhdellä on poistettu luomi, toisella pistetty kortisonia niveleen ja kolmannella vain todettu ajokunnon olevan kunnossa. Niitä tutkittaessa saimme auskultoida keuhkoja ja sydäntä, tunnustella polvia, hartioita, niskoja, vatsaa, nilkkoja jne, osallistua EKG:n rekisteröintiin, katsoa korvaan… Ja keskenään harjoittelimme perinteistä verenpainemittausta, katselimme kuvia Terveysportista ja kyselimme aika paljon.
Päivät ovat olleet mielenkiintoisia, innostavia ja kaikin puolin kivoja mutta uuvuttavia. Jotenkin kummasti on kotiin tultaessa väsyttänyt aikalailla ja ollut pakko maata sohvalla hetki ennen kuin minkäänlainen toimintakyky palaa. Olisin silti vielä neljännenkin päivän viettänyt näissä merkeissä. Nyt sitten klinikkaa odotellessa 😀
-Anna