Sydänviikot Taysin sydänsairaalassa

Kaksi viikko vierähti nopeasti sydänsairauksilla. Taysissa kardiologia sekä keuhkojen ja rintakehän kirurgiat hoidetaan Sydänsairaalalla. Sydänsairaala on osa Taysia ja sijaitseekin heti päärakennuksen vieressä, mutta toisaalta se on oma pieni kompleksinsa erilaisine vilutakkeineen ja hieman erivärisine smurffeineen. Sydänsairaalassa on kolme kerrosta, joista ensimmäisessä järjestetään kaikki poliklinikat, toisessa on sydänvalvonta sekä tavallinen sydänosasto, ja kolmannessa kerroksessa sijaitsevat sydäntehovalvonta sekä leikkausosasto.

Ensimmäisenä päivänä pääsimme enimmäkseen kiertelemään eri osastoilla sekä kardiologin, että rintaelinkirurgin kanssa. Toisena päivänä meillä oli tavallinen opetuspoliklinikka, mitä meillä on ollut melkein kaikissa eri sijoituksissa. Näissä otamme yksin tai parin kanssa vastaan potilaan, haastattelemme ja tutkimme hänet. Joissain sijoituksissa tämä tapahtui itsenäisesti, ilman lääkärin läsnäoloa, paitsi tietenkin lopussa, jossa lääkäri oli mukana jatkosuunnitelman tekemisessä. Kardiologialla lääkäri sekä muut ryhmäläiset olivat koko vastaanoton läsnä, ja kardiologi myös ultrasi jokaisen potilaan sydämen.

Torstaina seurasin kaverini kanssa sydämen vajaatoiminta -polia. Tällä poliklinikalla on nimestäkin päätellen sydämen vajaatoiminnasta kärsiviä potilaita, mutta vajaatoiminta voi johtua hyvinkin erilaisista asioista, kuten johtumishäiriöistä, sarkoidoosista tai jopa muiden elimien vajaatoiminnasta tai sairauksista. Monilla voi olla esimerkiksi samaan aikaan sekä sydämen että munuaisten vajaatoiminta.

Perjantaina pääsin seuraamaan sydänvalvonnan toimintaa. Pääsin lääkärin mukana tavalliselle osastokierrolle, ja lisäksi kävin vielä erikseen haastattelemassa ja tutkimassa yhden potilaan, jonka kierron missasin evaluaation aikana. Minulla oli siis sisätautisen potilaan evaluaatio, mikä oli samanlainen kuin kirurgialla syyskuussa. Evaluaatiossa haastattelin ja tutkin itsenäisesti potilaan lääkärin läsnä ollessa ja arvioidessa työskentelyäni. Kun olin omasta mielestäni valmis, oli vuorossa purkutilanne lääkärin kanssa. Tässä kerroin tärkeimmät löydökseni ja mahdollisen diagnoosin (osasin diagnosoida kyseisen sivuäänen, mikä tuntui mahtavalta, sillä minulla on vielä paljon epävarmuutta sydämen kuuntelusta sivuäänien osalta). Lääkäri kävi läpi kanssani tilanteen ja kuulusteli vielä hieman lisätutkimuksista, jotka olisi voinut vielä lisäksi tehdä. Tämäkin evaluaatio meni itselläni kirkkaasti läpi, mikä tuntui todella hyvältä. Olin jännittänyt tätä todella paljon, sillä kardiologia ei ole vielä ainakaan vahvuuksiani.

Perjantaina meillä oli vielä iltapäivällä koululla pohdintaseminaari, johon ryhmät olivat tehneet eri aiheista (urologia, kardiologia, gastrokirurgia, tuki-ja liikuntaelimistö jne.) potilastapaukset, ja lisäksi meille oli annettu etukäteen kysymyksiä, joihin sitten seminaarissa vastailimme.

Olin tällä viikolla myös kahtena iltana Acutassa päivystämässä. Menin Kons puolelle, mikä käsittää aika lailla sisätaudit. Tavallisia potilaita ovat potilaat, joilla on jokin infektio (flunssa, korona, ruusu, vesirokko, munuaisaltaan tulehdus yms.), jonkinlainen tukos (keuhkoembolia, syvälaskimotukos, aivoverenkierron häiriö), intoksikaatiot (alkoholi, lääkkeet, huumeet) yms. Aivan siis laidasta laitaan erilaisia potilaita. Näiden kahden illan aikana pääsin itsenäisesti haastattelemaan ja tutkimaan 6 potilasta, tekemään neljästä näistä käyntitekstin, tekemään kardioversion (eli sähköisen rytmisiirron, yleistä eteisvärinätilanteissa) sekä kanyloimaan yhden potilaan. Ihan hyvä saldo ainakin omasta mielestä.

Ensimmäinen viikko oli erittäin opettavainen, mutta samalla erittäin rankka. Vaikka Acutassa oleminen oli todella mukavaa ja siellä ollessa oikeasti nautin työstä, ovat ne myös todella raskaita, koska koko ajan pitää olla niin skarppina ja hyppiä aiheesta toiseen eri potilaiden välillä. Perjantain seminaari loppui vasta klo 16, ja kotiin tullessani kirjaimellisesti vain kaaduin sohvalle ja siinä menikin hyvin koko loppuilta. Nyt viikonlopun aikana yritän latailla akkuja, mutta toisaalta tenttiin on enää 2,5 viikkoa, joten täysin opiskelemattakaan ei oikein voi olla.

Toisella viikolla oli aikaisia aamuja, kun tiistaina oli kardiologien aamumeeting klo 7.30–8.30. Alun perin aiheena piti olla meillekin hyödyllinen kardiologinen aihe, mutta lopulta kahden kokouksen aiheet oli vaihdettu päittäin, ja nyt kuuntelimme 45 min yleisesti kardiologian ja sydänsairaalan tutkimustyöstä, luvista yms. Hieman siis ärsytti näin aikainen herätys, mutta ei voi mitään. Tämän jälkeen pääsin taas kierrolle mukaan sydänvalvonta-osastolle, niin kuin perjantainakin. Pääsin tutkimaan pari potilasta itsenäisesti, minkä jälkeen kardiologi tuli vielä kyselemään yksityiskohtia sekä ultraamaan sydämet. Iltapäivällä meillä oli koulussa ryhmätyö liittyen perinnöllisiin sydänsairauksiin. Perinnöllisyyslääkäri opetti meille mm. familiaalisesta hyperkolesterolemiasta, erilaisista kardiomyopatioista sekä Ehlers Danlosin oireyhtymästä. Perinnöllisyyslääketiede on mielestäni todella mielenkiintoista, ja olenkin tätä erikoisalaa miettinyt moneen kertaan, joten katsotaan, viekö sittenkin perinnöllisyyslääketiede ja sairaala sydämeni eikä terveyskeskus niin kuin olen jo pitkään ajatellut.

Myös keskiviikkona oli sama aikainen aamu, tosin itselläni puolisoni takia vieläkin aikaisempi (herätys 5.30 vs. 6.30), sillä minulla oli sijoituksena sydänleikkuri. Leikkaava lääkäri käy ensin 7.30 nopealla kierrolla sydänteholla, minkä jälkeen tehdään hetki paperitöitä ennen päivän leikkausta/leikkauksia. Menin seuraamaan tekoläppäleikkausta, mikä oli kyllä todella mielenkiintoinen. Monet tekoläpät vain painetaan omien, vioittuneiden läppien päälle, eli vanhoja läppiä ei ns. aleta leikkaamaan pois.

Loppuviikko meni tavallisella sydänosastolla potilaita tutkien ja tavallista kiertoa seuraten. Yleisimpiä potilaita perus sydänosastolla ovat mm. eteisvärinäpotilaat, muut rytmihäiriöpotilaat, sydäninfarktin saaneet (aluksi sydänvalvonnassa, sitten voidaan voinnin mukaan siirtää sydänosastolle), sick sinus syndroomasta (SSS) kärsivät, joille yleensä asennetaan tahdistin sekä esimerkiksi potilaat, jotka ovat menettäneet tajuntansa tai muuten kaatuneet, ja epäillään sydänperäistä syytä.

Perjantai-iltapäivällä meillä oli vielä koulussa ryhmätyö nimeltään ”epäselvä kuumeilu”, mikä oli todella hyvä interaktiivinen opetus. Kävimme läpi potilastapauksia, joista aina ensin näimme vain hieman esitiedoista ja sitten äänestimme presemossa aina, mitä tekisimme seuraavaksi tai mitä epäilimme diagnoosin olevan. Potilastapauksissa oli mm. pneumonia eli keuhkokuume, sarkoidoosi, mononukleoosi yms.

Nyt jäljellä tälle vuodelle enää Acuta- ja SPÄI-viikot, ja viikon päästä onkin jo integroitu tentti. Tenttiä jännitän kyllä todella paljon, sillä siinä voidaan kysyä mitä vaan syksyn aiheista. Syksyllä on kuitenkin ollut kirurgiaa (gastro, ortopedia, verisuonikirurgia, plastiikkakirurgia, urologia…) sekä sisätauteja (sisätaudit, kardiologia, munuaistaudit, reumataudit, hematologia eli veritaudit ja infektiot). Paljon pitäisi siis olla sisäistänyt näiden kuukausien aikana, mutta toisaalta sellaista se lääkärinkin työ on, mitä vaan voi tulla vastaan.

Kaiken kaikkiaan sydänviikot olivat erittäin opettavaiset sekä mukavat, vaikka alun perin jännitinkin näitä hieman joidenkin kertoman mukaan. Omalle kohdalle sattui vain todella opetusmyönteisiä ja ystävällisiä lääkäreitä ja hoitajia.

Hyvää alkavaa viikkoa!

• Katja