Sisätauti-jakso

Viimeiset kolme viikkoa on mennyt sisätaudeilla. Sisätaudit itsessään eivät ole koskaan oikein kiinnostaneet minua, mutta sen alle kuuluu monta eri erikoisalaa. Osastoja oli myös monissa eri rakennuksissa Taysissa, joten melkein joka päivä sai olla miettimässä, mihin olikaan aamusta menossa.

Ensimmäisellä viikolla pääsin tutustumaan infektioiden sekä munuaisten ihmeelliseen maailmaan. Infektioilla näin erilaisia tulehduksia, keuhkokuumeita ja jopa meningiitin. Meningiittiin kuuluva niskajäykkyys on todellakin totta. Pääsin myös infektiopolille mukaan, ja tutkimaan potilaita. Infektiopolilla hoidetaan mm. HIV:iä, erilaisia immuunipuutoksia sekä pitkittyneitä flunssia ja muita sairauksia. Hieman kuumotteli, että saanko itse taas jonkun flunssan osastolta (olisi jo kolmas tähän syksyyn), mutta onneksi säästyin tältä. Toisaalta, ovathan infektiolääkäritkin päivittäin potilaiden kanssa tekemisissä, eivätkä he ole koko ajan kipeänä.

Munuaispolilla pääsin näkemään erilaisia potilaita. Polilla hoidetaan paljon erilaisista munuaissairauksista ja munuaisten vajaatoiminnasta kärsiviä, mutta polilla käy kontrolleissa myös sellaisia ihmisiä, jotka ovat luovuttaneet toisen munuaisensa jollekin. Tämä tuli ainakin itselleni uutena asiana, vaikka tottakai onhan tämä loogista. Pääsin myös näkemään dialyysipotilaita, ja yhtä myös kävimme haastattelemassa kaverini kanssa. Dialyysipotilaat käyvät dialyysissä yleensä noin 3x viikossa 4 h ajan kerrallaan, ja tällöin heidän verensä puhdistetaan ulkoisella koneella, ja puhdas veri siirretään takaisin potilaaseen. Normaalisti munuaiset hoitaisivat tämän homman, mutta vaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa, munuaiset eivät tähän enää yksinään kykene.

Perjantaina pääsin tekemään pientoimenpiteitä, kun meillä oli pienkirurginen opetuspoli, toisin sanoen ”pattipoli”. Polille tulee yleensä Taysin työntekijöitä tai heidän tuttujaan poistattamaan erilaisia patteja ja luomia. Meitä oli kolme kandia mukana, joista jokainen pääsi aina tekemään jotain. Yksi hoito puudutuksen, luomen/patin poiston ja tikkauksen, toinen oli assisteeraamassa, eli ojentamassa skalpellia, lankaa yms., ja kolmas valmisteli steriilin pöydän ja auttoi kaikessa, mitä tarvitsi. Itse pääsin poistamaan yhden rasvaluomen veneviillolla, ja tikkaamaan tämän. Opin sen, että olen näyttävästi todella hellävarainen skalpellin kanssa. Jätkät pääsivät rasvakudokseen muutamalla vedolla, itse sain viiltää varmaan parikymmentä kertaa päästäkseni samaan lopputulokseen. Nooh, niin kuin kirurgikin sanoi, kannattaa mieluummin olla liian hellävarainen, kuin turhan rohkea ja raju.

Toisella viikolla tutustuimme reumatologiaan sekä hematologiaan. Meillä oli ensimmäisellä viikolla ollut ryhmätyö reumasta, jossa opimme parhaita pistoskohtia nivelissä. Toisella viikolla meillä olikin sitten heti pistospoli, jossa pääsimme pistämään kortisonia sekä punkteeraamaan nivelnestettä oikeilta potilailta. Aluksi tämä jännitti todella paljon, mutta lopulta kaikki sujui hyvin. Pääsin punktoimaan nivelnestettä olkapäästä, ja sen jälkeen injektoimaan kortisonia samaan kohtaan.

Seuraavana päivänä pidin itsenäisesti vastaanoton yhdelle reumapotilaalle. En ole pitänyt omaa vastaanottoa pitkään aikaan, ja muutenkin vain kerran aikaisemmin, joten tämäkin jännitti ihan kunnolla etukäteen. Tulee aina jotenkin huijarisyndrooma, kun yrittää esittää lääkäriä. Sain kuitenkin kysyttyä ja tutkittua tarvittavat asiat, joten hyvin meni tämäkin. Jokainen tällainen onnistuminen lisää kuitenkin kunnolla itsevarmuutta seuraavaa kertaa varten. Myös kaverini piti polin toiselle potilaalle. Näiden jälkeen keräännyimme koko ryhmän kanssa, ja esittelimme potilaat reumatologille sekä muille. Lopuksi otimme vielä potilaat vastaan porukalla, opettaja tutki pari asiaa vielä itse, ja sitten suunnittelimme jatkosuunnitelman.

Toisella viikolla pääsimme myös tutustumaan hematologiaan. Ensin meillä oli aiheesta ryhmätyö, jossa meille opetettiin tulkitsemaan erilaisia verenkuvia, ja diagnosoimaan näistä erilaisia veritauteja. On hyvä tietää, että kolmen solulinjan muutos (leukosyytit, hemoglobiini ja trombosyytit viitealueen ulkopuolella) vaatii kunnon jatkoselvittelyitä, ja voi olla merkki jostain pahanlaatuisesta veritaudista, kuten leukemiasta.

Pääsimme myös veritautien vuodeosastolle kiertämään. Näimme yhdet luuydinpunktiot eli luuydinnäytteen otot, ja lisäksi kävimme jokainen haastattelemaan yhtä potilasta. Yleisimmät potilaat veritautien osastolla ovat juuri leukemia-potilaita, joten näitä tuli tietenkin paljon vastaan. Saimme kuulla erilaisia alkuoireita ja hoitopolkuja, mitkä toivottavasti auttavat meitä myös tulevaisuudessa huomaamaan mahdolliset pahanlaatuiset veritaudit, jotta osaamme sitten ohjata potilaat erikoissairaanhoitoon.

Torstaina meillä oli opetus ultraamisesta, mikä oli todella hauskaa. Keskityimme erityisesti vatsan alueen ultraamiseen, jotta joku päivä osaisimme tunnistaa vatsan alueen elimet. Miehiltä ultrasimme myös virtsarakon, jotta senkin osaa sitten tunnistaa, mutta naisilla pysyimme navan yläpuolella. Kuulemma kerran tässä samaisessa opetuksessa on jollekin (ja samalla koko ryhmälle) paljastunut raskaus, joten tästä syystä ilman ultrattavan lupaa, ei navan alapuolelle menty. Lopuksi pääsimme ultrailemaan muitakin alueita. Esimerkiksi itselläni oli pari pattia kyynärtaipeessa ja kaverillani selässä, jotka olivat mietityttäneet meitä. Nyt saimme ainakin varmistuksen radiologilta, että patit ovat vain harmittomia rasvapatteja eli lipoomia, eli ei syytä huoleen. Yksi monista hyvistä puolista lääkiksessä, opettajat ovat lääkäreitä, joten heitä voi pyytää tsekkaamaan nopeasti jonkun oman vaivan tms. Tämän vuoksi kannattaa myös pitää hyvät välit kurssilaisiinsa, sillä joku päivä he ovat vielä kollegoitasi, ja ei koskaan tiedä, mille alalle muut päätyvät. Voit tarvita heitä enemmän, kuin opiskeluaikoina luulitkaan.

Kolmannella viikolla meillä oli ns. perus sisätautien viikko. Opetuspolilla käytiin läpi mm. syvälaskimotukoksia ja kohonnutta verenpainetta.  Iltapäivällä oli opetusta EKG:stä ja neste- sekä elektrolyyttihäiriöistä. Pääsimme yhtenä päivänä myös diabetes-vastaanotoille, jossa teimme pareittain diabeetikon vuositarkastuksen. Lisäksi saimme opetusta jalkaterapeutilta tuntojen ja nivelten tutkimukseen diabeetikoilta.

Loppuviikosta meillä oli kahtena päivänä ns. ”sisätautinen päivystyspotilas”, jossa meille annettiin vain potilaan nimi ja tulosyy, ja sitten kävimme haastattelemassa ja tutkimassa potilaan. Tämän jälkeen kävimme lääkärin kanssa läpi tapauksia myös potilastietojen avulla. Sisätautisia päivystyspotilaita ovat mm. potilaat, joilla on rytmihäiriöitä, epämääräisiä infektioita/yleistilan laskua, tukoksia, äkillisiä verenpaineen nousuja, yleistilan laskuja yms. Monipuolinen ala siis kyseessä. Meillä oli myös perjantaina ryhmätyö liittyen munuaispotilaisiin, erityisesti dialyysipotilaisiin. Tässä kävimme läpi potilaita, joita olimme käyneet haastattelemassa. Muut ryhmäläiset tutustuivat potilaaseen hänen tietojensa avulla.

Näihin viikkoihin mahtui valtava määrä erilaisia potilaita ja uutta opittavaa. Jaksot olivat mielenkiintoisia, mutta toisaalta myös raskaita, johtuen melkein jokapäiväisistä iltapäivien ryhmätöistä aamusijoitusten lisäksi. Klinikkapäivien jälkeinen opiskelu on vaatinut reilusti kahvia ja motivaatiota, mutta onneksi viikonloppuisin on voinut ottaa rennommin. Ei lääkis onneksi vain pelkkää täysipäiväistä opiskelua tarvitse olla.

• Katja