Opiskelu oikiksessa osa 1

Ennen kuin pääsin oikikseen minulla oli hyvin erilainen käsitys oikeustieteen opiskelusta. Olin käynyt muutamia avoimen yliopiston oikeustieteen kursseja, mutta ne eivät olleet avanneet minulle täysin, millaista opiskelu oikiksessa todellisuudessa oli. Olin kuvitellut, että luentoja olisi enemmän ja päivät yliopistolla olisivat pidempiä. Ajattelin myös, että mahdollisia esseitä tai muita tiivistelmiä tulisi tehdä hurja määrä. Tämä ei kuitenkaan ole se todellisuus. Millaista se opiskelu oikiksessa sitten on?

Aloitetaan luennoista. Luennot ovat ehkä se merkittävin asia oikeustieteen opiskelussa. Luentomäärät kurssia kohden ovat kuitenkin melko suppeita. Itse toivoisin niitä ehkä enemmän, jotta useampiin kyseisen oikeudenalan aiheisiin voitaisiin pureutua syvällisemmin. Koen, että luennoilla oppii todella hyvin. Lisäksi siellä saa hyvän käsityksen mitkä ovat oikeasti tärkeitä aiheita ja mitä juuri minun kannattaa opiskella enemmän.

Luentojen lisäksi teemme paljon pienryhmätöitä. Pienryhmätyöt voivat koostua pelkästään yhdestä oikeudenalasta tai sitten useammasta oikeudenalasta, jolloin puhutaan kokoavasta työpajasta. Pienryhmätyöt koostuvat yleensä niin kututuista oikeustapauksista. Oikeustapauksissa on kyse jostain tapahtumasta, johon tarvitaan oikeudellista arviointia. Toimimme niin sanotusti juristin roolissa ratkaistessamme oikeustapauksia. Tehtävänannossa meille annetaan useita kysymyksiä, joihin vastaamme työssämme. Oikeustapaukset ovat yleensä melko laajoja ja soveltavia, jonka vuoksi kysymykset selkeyttävät vastaamista. Uskon, että opintojen edetessä oikeustapaukset tulevat vieläkin laajemmiksi sekä haastavimmiksi. Tämä on tietenkin hyvä asia, sillä näin opimme pikkuhiljaa tekemään todellista juristin ja tuomarin työtä aivoillamme. Pienryhmätöiden lisäksi meillä on myös muita tehtäviä, muun muassa tiivistelmiä ja esseitä.

Tiivistelmät ja esseet kuuluvat myös olennaisesti juristin opintoihin. Meillä ei ole ollut niitä kuteinkaan vielä ihan hirveästi mutta uskon, että niiden määrä kasvaa opintojen edetessä. Itse tykkäisin tehdä niitä enemmän, sillä kirjoittaminen on minulle suhteellisen helppoa ja esseitä sekä tiivistelmiä tekemällä oppii todella hyvin. Toki voisinhan niitä tehdä vapaaehtoisesti, mutta sitä en ole vielä saanut aikaiseksi. Tämäkin on kuitenkin kurssista riippuvainen, muun muassa oikeudellisen ajattelun ja tieteellisen kirjoittamisen kurssilla teemme joka tapaamista ennen useamman tiivistelmän. Myös oppimispäiväkirjoja käytetään oikeustieteellisessä tiedekunnassa.

Suuri osa opiskelusta on kuitenkin itsenäistä opiskelua. Jokainen toteuttaa itsenäistä opiskelua haluamallaan ja itselleen sopivalla tavalla. Uskon kuitenkin, että jokainen joutuu lukemaan tenttikirjoja jonkun verran. Se ei kuitenkaan ole missään nimessä ole ainoa keino opiskella itsenäisesti. Itse kirjojen lukemisen lisäksi teen muun muassa muistiinpanoja, joiden avulla on helppo kerrata tentteihin. Luen lisäksi luentodioja sekä kyseisen oikeudenalan lakeja finlexistä. Kirjojen lukeminen on kuitenkin itselleni tärkeä oppimismetodi. Kurssikirjoissa kerrotaan asiat laajasti, jolloin pystyn omaksumaan niin sanotusti kaiken tärkeän kerralla. Tämä kuitenkin vaatii, että kirjoja tulee käydä läpi useampaan otteeseen jollain tavalla, ei ehkä kokonaisuudessaan mutta ainakin niitä tärkeimpiä asioita.

Jottei teille lukijoille jäisi puutteellinen kuva opiskelemisesta oikeustieteellisessä tiedekunnassa, haluan vielä avata muutamaa seikkaa. Ensinnäkin tiedekunnassa opiskelu ei missään nimessä ole verrattavissa oikiksen pääsykokeeseen valmistautumiseen saatikka lukio-opintoihin. Pääsykoe on todella haastava tentti. Siinä pitää onnistua lähes täydellisesti ja tietämyksen tulee olla todella tarkkaa. Lukiossa taas kokeeseen voi valmistautua edellisenä iltana hyvällä menestyksellä. Oikiksessa tenttialueet ovat pitkiä mutta on tärkeää oppia erottamaan ne tärkeimmät asiat tenttialueesta sekä hahmottamaan kokonaisuudet. Lukutunteja tenttiä varten ei todellakaan tule niin paljon kuin pääsykoetta varten mutta paljon enemmän kuin lukiokoetta varten. Myös oppimismetodit vaihtuvat varmasti jokaisella pääsykokeeseen valmistautumisesta, kun pääsee tiedekuntaan. En usko, että lukiossa käytetyt opiskelumetodit toimivat täysin samanlaisena oikiksessa. Sanoisin, että ensimmäinen syksy menee etsiessä itselle parhaita oppimiskeinoja. Olen itse löytänyt jo useampia keinoja mutta en ole vielä kaikkia.

Toiseksi oikis mahdollistaa hyvin myös työelämän opintojen ohella. Luentoja sekä työpajoja on suhteellisen harvoin, jolloin pystyy helposti itse rytmittämään viikkoja, jolloin on mahdollista käydä töissä taikka harrastaa jotakin. On kuitenkin tärkeää, että suunnittelee oppimisjaksoja etukäteen ja pyrkii noudattamaan niitä mahdollisimman hyvin. Suunnitelmallisuus helpottaa arkea, ja kun sitä noudattaa, voi silloin viettää rauhassa vapaa-aikaa haluamallaan tavalla, poissa kirjojen ääreltä.

Toivottavasti tekstini valaisi hieman oikiksessa opiskelua. Jatkan vielä opintoaiheesta muutaman blogin verran, ja kerron myöhemmin, mikä minut yllätti oikiksen opinnoissa sekä millainen on tavallinen arkipäiväni opintojen osalta.

Ensi viikkoon!