Lääketiede  •  24.02.2020

Opintie - mun matka lääkikseen

Valintakoekevät on käynnissä ja koepäivä lähestyy. Syytä paniikkiin ei kuitenkaan ole, toisin kuin ajattelin ensimmäisenä hakukeväänä. Tällä kertaa luvassa mun oma ’opintie’ ensimmäiseltä hakuvuodelta viime kevääseen.

Ennen kurssin alkua teimme tyttöystäväni kanssa vielä gradua aiemmista opinnoistani. Aloitin kesällä jo lukemaan omatoimisesti kaikkia oppiaineita. Tilasin tori.fi:sta kaikki tarvittavat kirjat ja aloin tykittää uusia asioita. Istuin kirjastossa täysiä päiviä 9-18, jotta saisin opiskeltua kertaalleen kaiken ennen kurssin aloitusta. Kiire tuli, enkä lopulta ehtinyt opiskella fysiikan viimeisiä kursseja. Opinko asioita? Kyllä, mutta pinnallisesti.

Pitkän kurssin hyvä puoli on selkeä rytmitys opiskeltavien asioiden kanssa. Oppiainekohtaiset painotukset on mietitty pedagogin silmin tarkasteltuna asianmukaisesti ja opiskelutahti on sopiva. Toki asiaa on paljon. Toisille turhan vaativaa ja toisille liian hidastempoista. Erityisesti pitkä kurssi toimii henkilöille, joilla lukio-opiskelusta on aikaa tai kursseja ei koskaan ole käytykään.

Harjoituskokeet ovat kurssien parhaita etuja. Loistava kokemus koetilanteesta ja oman oppimisen tarkastuspiste. Pärjäsin ekana vuonna kokeissa kohtuullisesti, keskiarvon luokkaan. Tiesin, ettei se taso tulisi vielä riittämään. Motivaatiota riitti, mutta itseluottamusta koeteltiin kovasti. Yritin kompensoida tilannetta tekemällä enemmän töitä. Voitte arvata miten tässä helposti käy…

Väsyin ensimmäisen hakuvuoden keväällä, vaikka motivaatio oli korkealla ja tavoite kirkkaana silmissä. Pitkän kurssin haaste on siinä, että osaa suunnitella opiskelunsa järkevästi. Tulee osata priorisoida ja käyttää aika sekä resurssit tehokkaasti uuvuttamatta itseään. Koepäivän lähestyessä monille tulee pienimuotoinen paniikki omasta osaamisesta. Tässä vaiheessa tulee kehiin itseluottamus.

En päässyt sisään ensimmäisellä kerralla. Sain kuitenkin kannustavat pisteet. Omaan suoritukseen vaikutti kevään väsyminen ja pieni itseluottamuksen puute. Kovalla työllä ei aina saavuta tavoitetta, jos teet työtä hölmösti. Ensimmäisen vuoden oppi oli: quality over quantity. Laatu korvaa määrän lähes aina. Tyydyttävä tulos kokeesta piti motivaationi vielä korkealla ja ilmoittauduin heti uudelleen kurssille.

Toisella kerralla olin tietoisempi omasta tasostani, energinen ja itsevarmempi. Panostin enemmän laadukkaaseen opiskeluun ja annoin itselleni enemmän vapaa-aikaa. Kävin vielä kirjoittamassa harjoitusmielessä fysiikan ylioppilaskokeen. Edelliseltä keväältä plakkarissa oli jo bilsa ja kemia.  Kevään 2020 todistusvalintaa silmällä pitäen nämä olisi ainakin nyt olleet rekisterissä.

Opiskelin paljon itsenäisesti ja etenin omaan tahtiin kurssin aikataulua edellä. Näin sain hyödynnettyä oppimaani parhaiten. Kurssilla sain kertailla järjestelmällisesti. Tein syksyn aikana opettajan sijaisuuksia, joten en opiskellut aluksi päivittäin . Kun opiskelin, työskentelin keskimäärin 6 tuntia päivässä. Pidin hyvät lounas- ja kahvitauot. Tärkeintä valintakokeeseen valmistautuessa on mielestäni oikea asenne opiskeluun.

Valmistautuminen pääsykokeeseen oli minulle työ, jonka halusin tehdä mahdollisimman hyvin. Vasta keväällä opiskelin myös viikonloppuisin. Tein vanhoja valintakokeita ja muita harjoituskokeita. Laajensin kokemusta erilaisista tehtävätyypeistä hankkimalla lisää materiaalia ja tekemällä vanhoja DI- ja farmasian pääsykokeita.

Viime keväänä fiksu opiskelu tuotti hedelmää alusta alkaen. Itseluottamukseni nousi koko ajan ja motivaationi pysyi korkealla. Kurssikavereiden kanssa sparrailu toi vielä pientä positiivista kilpailumieltä ennen koetta. Kokeen jälkeen olikin sitten kaikkensa antanut olo. Muutama viikko jännättiin ja lopulta joskus mahdottomalta tuntunut lääkispaikka Helsingistä avautui, ja vielä sparrikaverin kanssa! Sitä hetkeä en unohda koskaan.

Atte

Crossfitiin hurahtanut, 27-vuotias ensimmäisen vuoden lääkisopiskelija.

Lähtöisin savosta, Pohjois-Karjalassa pyörähtänyt ja nyt Helsinkiin ihastunut.