Oikeustieteen valintakokeen jälkeen – fiilikset matkasta

Moikka,

Täällä on blogitekstiä kirjoittamassa Ninja, reilu kolmekymppinen oikishakija.

Tämän kevään valintakoeprojekti on ohi, sillä valintakokeesta on nyt selvitty. Lopputulos on arvoitus, mutta lukuaika ja valmennuskurssille osallistuminen sujuivat hyvin. Avaan tässä hiukan fiiliksiäni matkalta.

Pysyin hyvin kiinni minulle sopivissa opiskelutekniikoista, joista kerroin aiemmassa blogitekstissäni. Tein kirjojen julkaisemisen jälkeen hyvät alleviivaukset ja kevyitä muistiinpanoja, koska muuten kurssilta sai todella hyvät diat oppimisen tueksi.

Ajattelin, että muistiinpanojen tekemiseen ei kannata käyttää aikaa liikaa, vaan mieluummin tehdä kirjoihin glossauksia (merkintöjä marginaaliin), omia muistikortteja ja kirjata vaikeimmat listat ylös. Lukusuunnitelmaa päivitin välillä viikko- ja päivätasolla, kun huomasin, mitkä asiat ovat vaikeita.

Kirjoja oli tosiaan tänä vuonna kaksi:

1. Johdatus prosessioikeuteen (Mikko Vuorenpää)
2. Johdatus oikeuteen ja oikeudelliseen ajatteluun (Pia Letto-Vanamo).

Kirjojen lisäksi pääsykoemateriaaliin kuului kolme artikkelia (yhteensä noin 100 sivua).

Prosessioikeuden kirja oli minulle ehdottomasti mieluisin. Kirja on todella selkeä. Artikkelit tarjosivat haastetta olemalla suoraan Lakimies-lehdestä eli niiden kohderyhmä oli alun perinkin valmiit juristit – eivät oikeustieteelliseen pyrkijät.

Varmasti artikkelit oli valittu pääsykoemateriaaliksi senkin takia, että ne tuovat heti esille tutkimusnäkökulmaa ja antavat kuvaa siitä, millaista materiaalia oikiksessa tulee vastaan opiskellessa.

Parasta valmennuskurssissa

Valmennuskeskuksen valmennuskurssissa parasta oli laadukas opetus ja monipuoliset tehtävät ja lisämateriaalit, kuten tiivistelmät. Opetuskertoja oli runsaasti ja opettajilta oli mahdollisuus kysyä askarruttavista asioista sekä opetuskerroilla että yksityisesti esimerkiksi sähköpostin kautta.

Opetuksessa oli tukena suuri määrä dioja, joihin opettajat olivat panostaneet todella paljon. Diat olivat kertauksen tukena varsin hyviä. Laajoista kokonaisuuksista kirjoissa voi olla vaikea huomioida tiettyjä “alakohtia”, mihin diat toivat paljon apua. Lisäksi opettajat muistuttivat sisällysluettelon tärkeydestä lukemisessa. Sisällysluetteloa on hyvä käyttää apuna ja tukena, kun kertaa ja muistelee, mitä asioita on viimeksi opiskellut.

Kaikista opetuksista tuli tallenteet, joten niitä pystyi kuunnella ulkoillessa. Samoin kirjoista ja artikkeleista oli tehty hyvät tiivistelmät. Tiivistelmät oli luettu myös äänikirjamuotoon. Kurssi tarjosi erilaisille oppijoille sopivia vaihtoehtoja, koska oli
mahdollisuus kuunnella, tehdä tehtäviä, haastaa muistia muistikorteilla ja kerrata diojen avulla. Kurssilla oli myös ennen valintakoetta erilliset kertauskerrat kirjoista ja artikkeleista.

Entä jos en pääse?

Kokeen jälkeen on ilmassa tietenkin epävarmuutta. Päätin itse, etten tarkista oikeita vastauksia tai keskity mallivastauksiin. Oma perfektionistinen luonteeni kokisi tuosta lisäkolauksen. Oppimisaspektin kannalta voin toki myöhemmin palata syksyllä
kokeeseen ja käydä sitä läpi.

Kokeessa en todellakaan osannut kaikkea. Muutama kysymys avoimissa oli sellaisia, joihin en vastausta tiennyt. Ne eivät soittaneet yhtään kelloja, mikä oli toisaalta helpottavaa, koska jossittelua ei tullut. En vain rehellisesti tiennyt. Kaikkea
ei voi tietää. Se harmitti, mutta viikkojenkaan lisälukeminen ei todennäköisesti olisi auttanut. Oppimisprosessi eteni koko lukuajan hyvää vauhtia. Mikäli oikiksen ovet eivät aukea, on aika pohtia, mitä tekisin seuraavaksi eri tavalla.

Faktahan on, että näin ei-ensikertalaisena etenkin on todella vaikea päästä oikikseen. Muistuttaisin kaikkia siitä, miten lukuprojektin läpivieminen on jo omalta osaltaan iso voitto.

Kuulumisiani voit seurata Instagramista @ninjab00.

Ihanaa kesää kaikille!☀️

– Ninja