Nuori tarvitsee tukea ja rohkaisua valintakoevalmistautumisessa

Ensikertalaiskiintiöt, ylioppilastodistuksen kasvanut merkitys, pisterajojen jatkuva ylöspäin hilautuminen erityisesti hakupainealoilla sekä kiristyvä kilpailu valintakoekiintiön opiskelupaikoista ovat viime vuosina näkyneet nuorten arjessa lisääntyneenä epävarmuutena sekä kasvavana paineena. Saadulla tuella on keskeinen merkitys sisäänpääsyn mahdollistajana.

Kuuntele, kannusta ja rohkaise

Kasvatustieteen asiantuntija, KM, Mia Göcerin mukaan vanhempien tärkein tehtävä on tukea ja rohkaista nuorta koko hakuprosessin ajan. Jokainen kohtaa pyrkimisprosessin aikana hetkittäin väsymystä ja epävarmuutta.

Göcer kertoo esimerkin: ”Eräs oppilaani oli tehnyt kovasti töitä pääsykoevalmistautumisen eteen, mutta häntä vaivasi epävarmuus oman osaamisen riittämättömyydestä. Yhtenä aamuna pääsykoemateriaalien viereen oli ilmestynyt tyhjä lasipullo, jonka etiketissä luki: Pieni pullollinen itseluottamusta ja käyttöohjeena: Ota sopiva annos tarpeen vaatiessa. Tällä äidin pienellä teolla tuen osoituksena, oli valtava merkitys nuorelle.”

Henkisen tuen ohella arjen sujuvuus vaikuttaa nuoren hyvinvointiin ja jaksamiseen. Erityisesti aloilla, joissa valintakoeaineistot ilmestyvät vain kuukautta ennen valintakoetta, aikapaine on merkittävä. Sujuva arki vanhempien taholta mahdollistaa, että nuori saa keskittyä päätyöhönsä, valintakokeeseen opiskeluun, ja hänellä on mahdollisuus käyttää vapaa-aikansa palautumiseen.

”Nuorten oman kertoman perusteella paras voimavara, jonka vanhemmiltaan voi saada, on tietoisuus, että vanhemmat ovat koko prosessin ajan läsnä ja auttavat tarpeen vaatiessa”, kiteyttää Göcer.

Pääsykoeuudistus on lisännyt paineita

Vuodesta 2020 lähtien todistusvalinnan perusteella on valittu vähintään puolet uusista korkeakouluopiskelijoista. Todistusvalintaväylä on hyvä asia heille, jotka tietävät selkeästi jo lukiossa, mihin haluavat suuntautua ja mitä aineita opiskella.

Todistusvalintaan liittyy Göcerin mielestä myös monia varjopuolia. ”Todistusvalinnan myötä lukiosta on tullut kolmevuotinen preppauskurssi korkeakouluopintoihin. Hyvien arvosanojen tavoittelu on lisännyt monen suorituspaineita ja uupumusoireet ovat lisääntyneet yhä nuoremmilla”.

Näin ei Göcerin mukaan tarvitsisi olla. ”On tärkeä korostaa, että kuitenkin valtaosalle aloista edelleen noin puolet valitaan valintakokeen perusteella, jolloin aiemmalla lukiomenestyksellä ei ole merkitystä”.

Todistusvalinnan lisäksi myös valintakokeiden valmistautumisaikaa on lyhennetty ja aineistokokeet ovat yleistyneet.

”Lyhyen valmistautumisen luoma aikapaine ja epämääräisesti ilmaistut valintakoevaatimukset lisäävät merkittävästi pyrkijöiden epävarmuutta ja sitä kautta ulkoisen avun sekä valmennuskurssien tarvetta”, Göcer huomauttaa.

Valmennuskursseilta haetaan tukea ja hallinnantunnetta

Studentumin teettämän lukiolaistutkimuksen mukaan melkein kaksi kolmesta lukiolaisesta kokee jatko-opintoihin ja niihin hakeutumiseen liittyvää stressiä. Sopivan opiskelupaikan löytyminen, oman osaamisen riittäminen sekä valintakokeet tuottavat eniten stressiä.

Göcerin mukaan valmennuskurssilta haetaan apua muun muassa aikataulutukseen ja itsevarmuutta tekemiseen. Kurssin opetusaikataulu tai itseopiskelukurssin mallilukusuunnitelma antaa valmiin aikataulun, minkä mukaan edetä ja varmistaa, että koko valintakoeaineisto tulee käsiteltyä perusteellisesti.

Opettajat jäsentävät sisällön helpommin omaksuttavaan muotoon ja selventävät kurssilaisille haastavat kohdat. Myös tutorit ovat apuna tukemassa opiskeluprosessin etenemistä.

Harjoituspääsykokeet mahdollistavat koetilanteen, koetaktiikan ja ajankäytön harjoittelun sen hetkisen osaamisen arvioinnin lisäksi sekä samalla tarjoavat mahdollisuuden harjoitella oikeanlaista virittäytymistä sekä jännityksen hallintaa tulevaa varten.

”Hallinnan tunteen ansiosta pyrkijä voi mennä itsevarmana kokeeseen; hän tietää hallitsevansa sisällön niin hyvin kuin mahdollista ja valmistautuneensa koetilanteeseen. Jos valintakokeessa on jotain aiemmista kokeista poikkeavaa, pyrkijä ei menetä hallinnan tunnettaan ja jäädy, vaan kykenee tekemään tilannearvion sekä muokkaamaan koetaktiikkaansa sen perusteella”, kuvailee Mia.

”Olin suunnitellut koetaktiikan niin, että aloittaisin laskutehtävistä, koska ne ovat vahvuuteni. Selasin koetta läpi ja kauhukseni huomasin, että tämän vuoden kokeessa ei ole laskutehtäviä! Puhaltelin hetken ja ajattelin, että rauhoitu, olet valmistautunut hyvin ja osaat kyllä, nyt täytyy vain valita erilainen taktiikka. Selailin koetehtäviä uudelleen ja aloitin tutuimmista aihealueista ja etenin pikkuhiljaa. Opiskelupaikka tuli, mutta tein kyllä pari tyhmää huolimattomuusvirhettä, mitä todennäköisesti ei olisi tapahtunut, jos alkuperäinen koetaktiikkani olisi toiminut. Sain onneksi ajatukseni kasattua alun hermoilusta huolimatta”, Valmennuskeskuksen kurssilainen kuvailee valintakoekokemustaan.