Arkkitehti  •  06.05.2020

Mitä kursseja kävin vaihdossa?

Normaalissa arjessani Suomessa opiskelu ja työnteko kulkevat hyvin vahvasti käsi kädessä. Sanoisin, että muihin aloihin verrattuna arkkitehtiopiskelijoiden keskuudessa sukelletaan työelämään varsin varhaisessa vaiheessa opintoja. Kandivaiheessa opiskelin lukuvuodet täyspäiväisesti ja tein alan töitä kesäisin, mutta oikeastaan koko maisteritutkinnon ajan olen käynyt sekä töissä että koulussa samanaikaisesti. Opiskelutahti ei tällöin tietenkään ole nopeimmillaan, mutta pidän suuressa arvossa työelämästä saatavia käytännön oppeja. On myös kivaa saada ajatukset välillä muualle.

Vaihtosyksyni vietin siis pitkästä aikaa täysipäiväisenä opiskelijana! Ymmärsin heti alkuvaiheessa, että Ruotsissa on hyvin harvinaista yhdistää opiskelu ja alan työ – sen sijaan koulu on tapana laittaa kokonaan tauolle ja töihin mennään esimerkiksi yhden tai kahden vuoden mittaisen harjoittelun ajaksi. Pääpaino on aina joko opiskelulla tai työllä. Kuulostaa tehokkaalta!

Tehokkaita ja tiiviitä olivat myös lukujärjestykset. Siinä missä Aallon maisterikurssilla läsnäolopakollisia luentoja tai ohjauksia on kerran pari viikossa, Chalmersissa viikko-ohjelmassa riitti aikataulutettua tekemistä jokaiselle päivälle. Suurimman osan syksyä kävin siis vain yhtä kurssia, jonka tiimoilta hääräsin koululla kuitenkin viitenä päivänä viikossa luentojen, harjoitusten ja ryhmätöiden parissa. Opin arvostamaan ruotsalaisten opiskelutahtia – vaikka hommia paiskittiin joka arkipäivä, ysistä viiteen –periaatteesta pidettiin tiukasti kiinni. Kun päivän aikana oltiin tehokkaita, ehti illat ja viikonloput pyhittää täysin muulle elämälle. Aikatauluttamisen kultainen taito unohtuu hävettävän usein omassa joustavahkossa arjessani, jossa saatan löytää itseni kirjoittamasta esseetä sunnuntaiaamuna tai palauttaa tehtävät viime minuutilla ennen puolenyön deadlineä.

Haluan painottaa, ettei tietenkään ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa opiskella. Välillä on silti hyvä pysähtyä miettimään, miten omaa palettiaan pyörittää. Syksy toisessa maassa ja uudessa opiskeluympäristössä tarjosi minulle oivan tilaisuuden tarkastella omaa opiskelutyyliäni ja kokeilla erilaista viikkorytmiä!

Kävin vaihto-opiskeluideni aikana kaksi kurssia. Lukukausi alkoi kaikille arkkitehtiopiskelijoille pakollisella kolmen viikon mittaisella luentokurssilla, jolla käsiteltiin kestävää kehitystä suunnittelijuuden näkökulmasta. Intensiivisen kurssin aikana luettiin paljon tekstejä, katsottiin dokumentteja, keskusteltiin ryhmissä ja lopuksi kirjoitettiin laaja essee aiheen tiimoilta. Tämä kolmeviikkoinen oli tehokas startti vaihdolle, vaikka se hujahtikin osittain vielä uuteen asuin- ja opiskeluympäristöön sekä kaveriporukkaan tutustuessa.

Lopun lukukaudesta vietin robotiikkaan keskittyvän studiokurssin parissa. Kurssilla syvennyimme 3D- mallintamisen ja –printtaamisen mahdollisuuksiin arkkitehtisuunnittelussa. Opettelimme käyttämään erilaisia mallinnusohjelmia ja 3D-printtereitä sekä esimerkiksi ohjaamaan robottikättä. Yhdessä vaiheessa kurssia rypistelimme käsin paperiarkkeja haluttuun muotoon, skannasimme nämä kyhäelmät puhelimella valokuvaten ja syötimme kuvat ohjelmaan, joka koosti niistä tarkan 3D-mallin. Tätä mallia käytimme tehtävän puitteissa suunnitellun paviljonkirakennuksen pohjana. Kurssin päätteeksi suunnittelimme moduuleista koostuvan nykyaikaisen seinärakenteen, jonka prototyypin printtasimme todellisessa koossa erityisestä puupellettipohjaisesta materiaalista.

Huh, melkein hengästyttää edes ajatella kurssin sisältöä. Aikamoista puuhaamista sen suorittaminen olikin. En ehkä uskaltaisi vielä ohjata pelottavaa robottikättä omatoimisesti enkä vieläkään ymmärrä ihan kaikkea monimutkaisimmista mallinnusohjelmista, mutta koen silti oppineeni valtavasti uutta. Klassinen oppi arkkitehtuurin kursseilta on tietysti myös ryhmätyöskentelyn treenaaminen – tällä kurssilla tehtiin lopussa töitä koko kurssin voimin eli yli kolmenkymmenen hengen ryhmässä, mikä kyllä kehitti organisointikykyä.

Aikatauluta, optimoi, keskustele, delegoi ja rentoudu välillä – näillä opeilla olen jatkanut vaihdon jälkeen kohti opintojeni loppusuoraa!

Maisa

Olen 26-vuotias seitsemännen vuoden arkkitehtiopiskelija Aalto-yliopistosta.

Kirjoitan parhaillaan diplomityötäni ja tavoitteenani on valmistua tänä vuonna. Vaikka opintojen päättyminen tuntuu oudolta ja haikealta, odotan innolla ja jännityksellä, mihin tieni seuraavaksi vie!

Blogissa jaan ajatuksia ja kokemuksia kuluneiden opiskeluvuosien varrelta sekä vinkkejä arkkitehtuurin pääsykokeisiin tähtääville. Toimin myös opettajana Valmennuskeskuksen arkkitehtikursseilla.