Miksi "vielä kerran"?
Olen sinkku. Olen itse asiassa jo pitkän aikaa ollut yksin. Toki vuosiin mahtuu muutamien kuukausien deittailua, mutta ei mitään vakavampaa tai syvempää. Jossain määrin kuitenkin haluaisin löytää sen, ketä ei koskaan tarvitsisi vaihtaa. Niinhän me kai kaikki?
Tinderiä olen swaippaillut jo vuosia; melkeinpä siitä lähtien, kun se rantautui Suomeen. Jos Tinderissä olisi seniorkäyttäjästatus, ansaitsisin sen varmasti. Olisin kultajäsen. Aikanaan sillä taisi olla maine enemmänkin seksinhakupalveluna, mutta nykypäivänä miestenkin profiileissa lukee yhä useammin “Yks vaimo, kiitos!”, “Jotain aitoa” tai “Tyttöystävä hakusessa.”
Jos niin moni etsii pysyvämpää suhdetta, miksi tuntuu siltä, että pariutuminen vain vaikeutuu?
Välillä huomaan, että menen tindertreffeille oikein etsimään toisesta vikoja. Sen sijaan, että yrittäisin oikeasti tutustua, katson pintapuolisia ja statuspainotteisia asioita. Unohdan ihmisyyden ja todellisen luonteen. Syvempiin asioihin ei edes ehdi tutustua muutamilla treffeillä. Koska kaikista löytyy aina jotain vikaa, on helppo jättää vastaamatta (voin nyt kokemuksesta neuvoa, että älä tee niin) tai ilmoittaa, ettei toinen olekaan niin miun tyylinen.
Tiedostaen olen yrittänyt muuttaa tapaani. Viime aikoina oikeastaan se onkin ollut niin, että miut on “dumpattu”. Muutama kuukausi ja hei hei! Oudointa on ollut huomata, että jutun loputtua on mennyt kaksi päivää, enkä enää edes ole harmistunut. Olen kuitenkin investoinut toiseen aikaa, jonkin asteisia tunteita ja ihastusta. Elämä kuitenkin jatkuu hyvinkin nopeasti eteen päin. Tinderistä löytyy aina joku toinen. Aina joku uusi korvaa jonkun vanhan. Kaikkeen turtuu. Mikään ei enää pysty satuttamaan. Mikään ei oikeastaan tunnu miltään.
Siinä se ongelman ydin onkin. Kuuntelin Simon Sinekin puheen milleniaaleista ja havahdun itsekin. Kaiken saa nyt ja heti. Voit lähettää kaverillesi viestiä ja se saa sen heti. Sen jälkeen voit seurailla muuttuvatko hakaset siniseksi: “luettu 21.32” Senkin saat tietää heti. Voit ostaa mitä tahansa suoraan netistä. Vaikkei siulla olis edes rahaa, saat sen osamaksulla tai luotolla. Siun ei tarvii odottaa mitään… PAITSI:
- Koulutusta
- Työn tuomaa tyydytystä
- Syviä ja pitkiä ihmissuhteita
Ne vaativat työtä ja aikaa, eikä niitä voi ostaa. Niiden tuottama hyvä olo ei ole verrattavissa uuteen kännykkäostokseen tai kolmen kuukauden tinderdeittiin. Vieläpä työhön ja ihmissuhteisiin verrattuna koulutusta ei kukaan voi viedä siulta pois. Sitä saat kantaa ylpeydellä loppuelämäsi.
Tänä vuonna ja ehkä sitä edellisenäkin empatiakyvytön opintopolku läväytti silmiesi eteen raa’an totuuden:
Hylätty
Se tuntuu todella pahalta. Seuraavan kerran voit yrittää vasta vuoden päästä. Et voi swaipata itsellesi heti uutta mahdollisuutta. Joudut odottamaan. Psyka on yksi pahimmista hakupainealoista, mutta se opettaa meille jotain, mitä digitalisaatio on meiltä vienyt; kaikkea ei saa heti.
Siksi jos todella haluat päästä psykalle, siun kannattaa yrittää. Se tunne, kun puurtamisen jälkeen onnistut. Vuosien jälkeen onnistut. Odottaminen kasvattaa. Se mittaa siun tahtotilaa. Siksi jaksat yrittää. Vielä kerran.
-Linnea
P.S Tästä puhui alunperin huikea mies Simon Sinek! Katso linkki alla ja motivaatio nousee taas kymmeneksellä! 😉