Mikä yllätti lääkiksessä?

Viimeinen puolitoista vuotta on vain vahvistanut fiilistäni siitä, että olen täysin unelmieni opiskelupaikassa. Minulle ei ole kertaakaan tullut hetkeä, jolloin olisin katunut päätöstäni hakea lääkikseen. Toisaalta on myös monia asioita, jotka ovat yllättäneet minut, joten päätin tänään hieman avata näitä asioita.

1. Ensimmäinen asia mikä yllätti, oli yhteisöllisyys ja ryhmähenki. Aina kuulee sitä, miten lääkis on ihan oma kuplansa, mutta olin hieman yllättynyt millainen kupla se oikeasti onkaan. Esimerkiksi Tampereella lääkiksen kampus sijaitsee kaukana muista kampuksista, joten me olemme aika lailla omissa oloissamme (poislukien välillä Tamkin ensihoito- ja sairaanhoito-opiskelijat sekä välillä Hervannasta vierailevat bioteknologian opiskelijat, jotka olivat meidän Solut-jaksolla mukana). Itselläni oli entuudestaan kavereita sekä Hervannan kampukselta että keskuskampukselta, joten en koe meidän ”kuplaa” oikeastaan millään tavalla ongelmana. Lääkiksessä on myös paljon ryhmätöitä yms. oman tutorryhmän kanssa, joten opiskelisimme anyway tiiviisti omissa porukoissamme, vaikka kampuksella olisi muidenkin alojen opiskelijoita. Tähän samaan kategoriaan menee myös se, miten iso perhe Tampereen lääkis on. Kun meille asiasta puhuttiin ensimmäisenä iltana, ajattelin että nooh tottakai tämä aina sanotaan, mutta katotaan myöhemmin mikä tilanne oikeasti on. Puheet eivät olleet vain puheita, vaan täysin totta. Hututoiminta on tiivistä kurssirajoista piittaamatta, ja aina saa apua pyydettäessä. Kukaan ei katso oudosti, jos istut lähelle ruokalassa, ja moni haluaa vain tutustua sinuun. Tilannetta tietenkin auttaa myös se, että oma vuosikurssini on ollut todella tiivis ja läheinen aivan alusta saakka. Kaikki tulevat toimeen kaikkien kanssa ja apua saa aina pyydettäessä. Meillä ihmiset jakavat omia muistiinpanojaan ja auttavat toisiaan tentteihin lukiessa ja muutenkin pitkin jaksoa. En olisi voinut toivoa parempaa tilannetta tässä asiassa.
2. Toinen asia mistä yllätyin oli se, miten nopeasti erilaisten kliinisten taitojen harjoittelu alkoi. Vaikka klinikka alkaakin Tampereella myöhemmin kuin muualla (3,5 vuoden jälkeen), pääsee esimerkiksi ensiapua ja verinäytteen ottoa harjoittelemaan jo ensimmäisten viikkojen aikana. Pääsin myös seuraamaan oikeaa lääkärin vastaanottoa jo neljäntenä päivänä (!), ja ensimmäisenä vuonna pääsi myös seuraamaan neuvolatoimintaa ja pitämään nallesairaalaa (oma postaus tähän liittyen viime syksyltä). Jokaisessa jaksossa on jotain laboratoriotöitä ja/tai kliinistä harjoittelua, mikä tottakai motivoi lisää ja auttaa asioiden oppimisessa. Meillä on Tampereella myös suurimmat kliinisten taitojen tilat, joissa erilaisia opittuja taitoja pääsee harjoittelemaan myös omalla ajalla.
3. Viimeinen asia, mikä toisaalta ei tullut täysin yllätyksenä ja on ymmärrettävää tämän hetkisessä maailman tilanteessa on itseopiskelun määrä. Luentoja ja erilaisia ryhmätöitä sekä harjoituksia on jakson aikana paljon, ja Tampereella (sekä Helsingissä) käytettävissä oleva PBL (Problem based learning-tekniikka) luovat rytmiä ja pohjaa opiskeluille, mutta paljon jää myös täysin omalle vastuulle. Luennoilta saatavan tiedon lisäksi käytän todella paljon internetistä löytyviä suomen- ja englanninkielisiä lähteitä sekä erilaisia youtube-kanavia. Nämä kaikki yhdessä antavat hyvin kattavan pohjan, minkä päälle uutta asiaa pääsee rakentamaan. Työtä on paljon, mutta ainakin omasta mielestäni se on kaikki sen arvoista.

Tässä hieman itseäni yllättäneitä asioita. Jos haluat tietää lisää niin kannattaa ottaa seurantaan instagramissa studygramini @kk_studygram01

– Katja