Luokanopettajan opinnot
Toivottavasti blogin lukijoista löytyy luokanopettajaksi opiskelusta kiinnostuneita, sillä lukemisen täyteisen viikonlopun päätteeksi halusin kirjoitella, millaisia kursseja luokanopettajan tutkintoon kuuluu. Viikonloppulukemisena minulla on ollut ympäristöopin tenttiä varten tämä kirja, jonka avulla on hyvin oivaltanut, mitä on tutkiva oppiminen!
Opiskelen sivuaineena siis luokanopettajan pätevyyteen vaadittavia monialaisia opintoja, mutta samat kurssit kuuluvat myös pääaineena luokanopettajan tutkinto-ohjelmassa opiskeleville. Monialaiset opinnot koostuvat peruskoulun alaluokilla opetettavista oppiaineista, paitsi vieraiden kielten opiskelua niihin ei kuulu. Muuten käydään läpi kaikki aineet käsityöstä uskontoon ja matikkaan. Tiesittekö muuten, että enää ei valita erikseen puukäsityötä tai tekstiilikäsityötä, vaan kaikki oppilaat opiskelevat kumpaakin? Siksi opettajankoulutuksessakin nykyisin harjoitellaan käsityön opettamista sekä kovilla että pehmeillä materiaaleilla.
Monialaiset opinnot ovat yhteensä laajuudeltaan 60 opintopistettä. Niiden opiskelu aloitetaan yleensä jo ensimmäisenä opiskeluvuotena, ja jatketaan toisena ja ehkä jopa kolmantena. Kurssit ovat usein käytäntöä ja teoriaa sekoittavia. Didaktiikkaa sisältävien tenttikirjojen lisäksi pääsee tutustumaan monesti alakoulun oppikirjoihin, ja lähiopetustunneilla yliopistolla pohditaan esimerkiksi sitä, miten jonkin asian voisi havainnollistaa oppilaille. Kursseilla olen tykännyt siitä, että pääsee ajattelemaan asioita myös oppilaan näkökulmasta ja samaistumaan oppilaan asemaan esimerkiksi silloin, kun joku muu opiskelijoista pitää opetustuokiota. Oppilaan asemaa ajattelin paljon myös matikan kurssilla, jolla ratkoimme alakoulun tehtäviä. Opetustuokioiden suunnittelu ja järjestäminen omille opiskelukavereille on ollut mukavaa ja hyödyllistä. Pääsee keräämään hyviä ideoita talteen ja omista opetusideoistaan saa palautetta opiskelukavereilta. Nyt meneillään olevalla ympäristöopin kurssilla meillä on ollut tehtävänä suunnitella pienissä ryhmissä oppitunti jostakin opetussuunnitelman ulkopuolisesta aiheesta. Tosi soveltavaa puuhaa siis, ja mielenkiintoisia suunnitelmia varmasti luvassa!
Monialaisissa opinnoissa kiinnitetään paljon huomiota myös oppiainerajojen ylittämiseen ja ilmiöpohjaiseen oppimiseen, jotka ovat keskeisiä uuden peruskoulun opetussuunnitelman tavoitteita. Ilmiöoppimiseen suhtauduin aluksi epäilevästi, mutta tämän syksyn kursseilla olen saanut hyviä ahaa-elämyksiä. Yksi parhaista huomioista on ollut se, että kun oppiminen alkaa jostakin kiinnostavasta ilmiöstä, oppilaiden motivaatio oppimiseen voi olla paljon parempi kuin perinteisessä kirjan kanssa työskentelyssä. Tällöin oppilas myös oppii yhdistämään omia kokemuksiaan ja teoreettisempaa tietoa ja kokee helpommin, että opittu tieto on hyödyllistä oman elämän kannalta. Käytännön ideoitakin oppiaineiden yhdistelystä on tullut, ja itse asiassa ensi viikolla alkaa kurssi, jossa toteutetaan historiaa, yhteiskuntaoppia ja uskontoa yhdistelevä projekti.
Hieman harmaa sää, mutta ulkona opiskelu oli mukavaa vaihtelua.
-Anna