Lastentautien jakso

Toisena klinikkajaksona minulla oli lastentaudit. Olin odottanut tätä jaksoa jo pidemmän aikaa, sillä rakastan lapsia ja olen välillä miettinyt lastenlääkärin uraa. On kuitenkin täysin erilaista tutkia ja haastatella lasta kuin aikuista. Tämän lisäksi mukana olevat vanhemmat ja mahdolliset sisarukset voivat tuoda lisähaasteita vastaanottotilanteeseen. Haluankin saada lisää itseluottamusta lasten tutkimiseen, sillä haluan olla hyvä lääkäri kaikenikäisille. Jaksolla meillä oli monena viikkona aamupäivät osastoilla ja iltapäivisin opetusta joko sairaalalla tai koululla.

Ensimmäisellä viikolla pääsimme pariksi päiväksi tutustumaan sisätautien osastolle. Potilaita oli laidasta laitaan, ja pääsimme pareittain myös haastattelemaan muutamaa. Vastaan tuli diagnooseja, joista en ollut koskaan ennen kuullutkaan. Tämän vuoksi olisin toivonut, että olisimme päässeet olemaan osastolla pari päivää lisää. Eniten olin kuitenkin odottanut loppuviikkoa, jolloin pääsimme Perheonni -potilashotelliin tutkimaan vastasyntyneitä. Nuorin oli vasta 13 tunnin ikäinen.

Tämän jälkeen pääsimme jokainen tekemään yhdelle vauvalle kotiinlähtötarkastuksen. Tarkastus tehdään yleensä noin 2 vuorokauden iässä, ja siinä on monta osaa. Vauvalta katsotaan silmien punavaloheijaste ja pupillireaktio, kuunnellaan sydän ja keuhkot, tutkitaan iho ja mahdolliset syntymämerkit, kokeillaan mahdollinen lonkkaluksaatio (lonkka antaa periksi), tunnustellaan reisivaltimopulssit (jos puuttuu, voi kertoa aortan koarktaatiosta (= ahtauma)) sekä testataan kaikki primaariheijasteet (Moron heijaste, kävelyheijaste, tarttumisheijaste, hamuamis-/imemisheijaste).  Seuraavana päivänä pääsimme myös osastolle katsomaan eri ikäisiä vauvoja ja lopulta myös teho-osastolle.

Toisella viikolla olimme kolmena päivänä lasten neurologialla. Seurasimme tavallisia potilasvastaanottoja ja pääsimme myös itse tekemään neurologista statusta potilaille. Tavallisimpia syitä neurologialle tulolle ovat mm. päänsäryt/migreenit, epilepsia ja muut kohtausoireet, kehitysviiveet jne. Perjantaina pääsimme tutustumaan allergiakeskuksen toimintaan. Pääsin itse seuraamaan yhtä potilasvastaanottoa allergioihin liittyen, ja tämän jälkeen sain vielä lääkäriltä yksityisopetusta liittyen lasten allergioiden, astman ja muiden hengitysvaikeuksien diagnostiikkaan ja hoitoon liittyen.

Toisella viikolla meillä oli myös propeudeuttinen tentti eli periaatteessa välitentti, johon tuli opiskella noin 150 sivua lastentauteihin liittyen. Aiheet käsittelivät kaikkea synnytyksen, kasvun, allergioiden, infektioiden ja kirurgian väliltä. Tenttitilanne oli kuitenkin enemmän oppimistilanne. Tenttipohjia oli 2, jotka jaettiin satunnaisesti ihmisille, ja lopulta tarkistimme toistemme tentit. Koska jokainen tarkisti eri tentin, kuin oli itse tehnyt, tuli itselle vielä lisäopiskelua tarkistaessa. Kaikki taisivat päästä tenttinsä lopulta helposti läpi.

Seuraavina parina viikkona pääsimme itse pitämään vastaanottoa. Jokainen sai yhteensä 3 potilasta. Ensin tutustuimme heidän papereihinsa, tämän jälkeen meillä oli 30 min vastaanotto, jossa haastattelimme ja tutkimme potilaan. Sitten kerroimme muille ryhmäläisille ja vastuulääkärille kaikista löydöksistämme, ja lopuksi potilas tuli vielä uudelleen, jolloin lääkärin kanssa käytiin läpi jatkosuunnitelmia. Alkuviikosta vastaanotoille tuli potilaita kaikenlaisten vaivojen kanssa ja perjantaisin oli neurologisten potilaiden vuoro. Pääsimme myös itse sanelemaan tekstit potilaista, eli opetusta tässäkin. En ollut aikaisemmin vielä sanellut yhtään tekstiä. Aluksi se vaikutti vaikealta ja hitaalta, sillä jokainen kappaleenvaihto, pilkku, piste ja jopa sulut (”sulku auki xxx sulku kiinni”) piti sanella. Tähän kuitenkin tottuu aika nopeasti ja jo toinen sanelu meni paljon sujuvammin ja nopeammin.

Meillä oli myös tutustuminen allergiapotilaisiin yms. Terveystalolla/Kangasalan terveyskeskuksessa sekä simulaatiopäivä koululla, jossa harjoiteltiin mm. selkäydinnäytteen ottoa, mutta valitettavasti olin flunssassa näinä päivinä…

Toisiksi viimeinen viikko meni päivystysosastolla, eli paljon erilaisia infektioita oli tarjolla. Yleisimpinä tietenkin RS-virus, mikä nyt onkin vähän väliä jokaisella pikkulapsella. Näiden lisäksi osastolla oli ihottumaa, meningiittiä, obstruktioita ja tietenkin koronaa. Itse pääsin kuuntelemaan ensimmäistä kertaa kunnon rohinoita sekä uloshengitysvinkunan keuhkoja auskultoidessa. Meidän piti valita yksi potilaista, tutkia hänet ja haastatella vanhemmat, jos he olivat paikalla. Perjantaina esittelimme potilaamme vielä ryhmällemme ja opettajalle.

Näiden lisäksi toiseksi viimeisellä viikolla järjestettiin Tampereen lääkäripäivät. Pääsin tänä vuonna ensimmäistä kertaa osallistumaan päiville. Kandit pääsevät yleensä näille päiville vain töihin (narikkaan, IT-avuksi, ilmoittautumiseen…), mutta toisaalta kahdesta päivästä toisena pääsee vapaasti kiertelemään ständeillä. Itse pääsin vielä helpommalla, sillä lääkäripäivillä on aina posterinäyttely, ja tänä vuonna oma posterini pääsi mukaan näyttelyyn.

Seisoin posterini vieressä kahtena päivänä puolisen tuntia, jos joku halusi tulla kyselemään lisää tutkimuksesta, mutta muuten pääsin vapaasti kulkemaan kaikkialla. Lääkäripäivillä pääsin tutustumaan moniin tulevaisuuden työmahdollisuuksiin sekä osallistumaan moniin mahtaviin arvontoihin. Näiden lisäksi jaossa oli paljon erilaista tavaraa, kuten rasvoja, huulirasvoja, kyniä ja kynätaskuja, avainnauhoja sekä tietolehtisiä, joista on varmasti hyötyä myöhemmin töissä.

Viimeinen viikko meni lastenkirurgian puolella sekä itsellä päivystäessä. Tässä jaksossa meidän tuli osallistua kahteen 6 h päivystykseen, mutta itselläni näitä oli 3, sillä jouduin korvaamaan sairauspoissaoloja. Päivystykset ovat olleet opettavaisia, sillä niissä voi tulla mitä vaan vastaan. Meidät kandit laitettiin usein ensimmäiseksi pienten esitietojen jälkeen tutkimaan ja haastattelemaan potilas (+ vanhemmat), ja tämän jälkeen lääkäri tuli vielä varmistamaan, että kaikki oleellinen oli tehty ja puhumaan jatkoista. Tämän jälkeen pääsimme kirjoittamaan käyntitekstin potilaasta.

Alkuviikko oli hieman rankempi, sillä maanantaina minulla oli ensin maanantai-seminaari 8.15-14.15, ja tämän jälkeen minulla oli päivystys 15-21. Jos tämä tuntui uuvuttavalta, niin seuraavan päivän koulun aloitus kirurgialla klo 7.40 (eli 7.40 piti olla valmiina smurffit päällä osastolla, todellisuudessa Taysilla piti siis olla noin 7.20) ei auttanut yhtään asiaa. Meidän piti myös jäädä tekemään esitelmää seuraavan maanantain seminaaria varten 14.30 jälkeen, joten alkuviikko todella tuntui ikuiselta…

Tiistaina pääsin heti tositoimiin, kun alkuinfon jälkeen minut lähetettiin leikkaussaliin. Vaikkei kirurgia tunnukaan ollenkaan omalta, oli ihan hauska päästä leikkaussaliin ja avustushommiin, niin kuin viimeksi kesällä. Tällä kertaa varustus vain oli raskaampi kuin ennen, sillä leikkauksessa otettiin röntgen-kuvia, joten kaikilla piti olla kunnon lyijyliivit ja kauluri steriilien vaatteiden alla. Voin sanoa, että pohkeisiin asti tuleva koko lyijyliivi on erittäin painava. Leikkaus ei itsessään ollut hirveän pitkä, mutta kuitenkin sellainen, jota en ollut ennen nähnyt. Tämän jälkeen kävin tutustumassa seuraavan päivän kierron potilaani papereihin ja keräsin tietoa maanantai-seminaarin potilaasta. Iltapäivästä meillä oli vielä ryhmätyö koululla.

Keskiviikkona meillä oli aamulla röntgen-meeting, jonka jälkeen keskustelimme meille jaetuista potilaista. Iltapäivä meni eri poleilla, itse pääsin katsomaan murtumapolia, eli paljon erilaisia luiden murtumien kontrolleja. Tämä oli mielenkiintoista, sillä minulta on itsekin leikattu 2 vuotta sitten jalan murtuma, joten tiedän miltä potilaista tuntui.

Torstaina pääsimme opepolille, eli meille kaikille jaettiin yksi potilas, jonka kävimme ensin tutkimassa ja haastattelemassa, ja tämän jälkeen kävimme vielä kaikki yhdessä lääkärin kanssa tutkimassa toistemme potilaat, ja katsomassa heille jatkosuunnitelmat. Potilaat olivat hyvin eri-ikäisiä, ja kaikilla oli myös eri vaiva, mikä oli kivaa. Lääkäri myös opetti meille yleisimmistä lasten pehmytkudoskirurgian aiheista, kuten erilaisista tyristä sekä kivesten vaivoista. Iltapäivällä meillä oli vielä toinen neurologinen opetus liittyen kouristuksiin, kuten epilepsiaan ja kuumekouristukseen. En ollut ennen kuullutkaan kenestäkään, joka olisi saanut kuumekouristuksen, mutta kuulemma ne ovatkin melko yleisiä, ja pääsin itseasiassa näkemään yhden kuumekouristus-potilaan myös yhdessä päivystyksistäni.

Perjantaina pääsimme aamun paperikierron jälkeen seuraaman lonkkapolia. Lonkkapolille saa lähetteen, jos vastasyntyneenä tai vähän sen jälkeen huomataan mahdollinen lonkkaluksaatio tai lonkissa löysyyttää. Polilla ensin lääkäri tutkii vauvan lonkat, ja tämän jälkeen radiologi vielä ultraa lonkat. Ultraäänessä voidaan nähdä mahdollista matalaa lonkkamaljaa, mikä voi aiheuttaa lonkan sijoiltaanmenoa. Jos tällaista nähdään, varataan uusi aika muutaman kuukauden päähän. Jos mitään ei löydy, ei uusia aikoja enää erikoissairaanhoitoon tarvita, vaan vauvalla jatkuu normaalit seurannat neuvolan kautta.

Tämän jälkeen meillä oli iltapäivällä vielä jaksotentti. Pakko sanoa, että tentti oli oikeasti aika kiva ja monipuolinen. Tentissä oli paljon potilastapauksia niin normaaleista infektioista, neurologisista tapauksista (infantiilispasmi, kuumekouristus jne.) sekä kirurgisista tapauksista. Tentin jälkeen kävimme vielä opettajan kanssa tentin läpi, ja uskon että pääsin helposti läpi. Kaiken kaikkiaan siis mukava ja onnistunut jakso. Ja jos muuta en oppinut, niin ainakin RyhmäHaun jäsenien nimiä 😀

Huomenna alkaakin kevään viimeinen jakso eli naistentaudit ja synnytykset. Viikko on kuitenkin normaalia lyhyempi pitkäperjantain vuoksi, ja torstaipäivän jälkeen meillä alkaakin 10 päivän pääsiäisloma. Loma onkin erittäin odotettu ja tarvittu.

Hyvää alkanutta viikkoa!

• Katja