Lääkiksen koronavuosi - vinkit etäopiskeluun ja jaksamiseen

Koronavuoden vuosipäivä alkaa lähestyä näin maaliskuun kolkutellessa ovelle. Vuosi sitten maaliskuun 13. päivänä siirryimme etäopetukseen. Kertalaakista peruuntui klinikka ja itselläni Vaasan hajautettu opetus. Jäimme kotiin, osastoviikot, polipäivät ja aamukierrot vaihtui potilastapauksiksi, Zoom-luennoiksi ja itsenäiseksi opiskeluksi.

Kevään täysin etäopiskleusta saatiin onneksi syksyllä palata takaisin klinikkaan. Luennot jatkuivat etänä ja kaikki sen luonteiset ryhmä- ja harkkatyöt, jotka pystyttiin järjestämään etänä, pidettiin yhä Zoomissa mutta pääsimme jälleen tapaamaan potilaita, seuraamaan poliklinikkatyötä ja mukaan leikkaussaliin. Maskit on otettu käyttöön kaikkialla ja ryhmäkokoja on rajoitettu. En ole nähnytkään muita kurssilaisiani, tai edes osaa kavereistani, kuin omaan klinikkaryhmääni kuuluvia vuoteen. Osaa opettajista en ole koskaan nähnyt ilman maskia. Osassa sairaalan klinikoista en ole fyysisesti koskaan vieraillut. Mutta aika paljon olen oppinut ja todella paljon saanut tehdäkin.

Mielestäni opetuksen laatu on säilynyt hyvänä ja tilanteeseen on Turun yliopiston lääkiksessä sopeuduttu mainittavan hyvin. Kehitystä on havaittavissa vuoden takaiseen niin opetuksen järjestelyssä kuin omassa sopeutumisessakin. Itseasiassa nautin siitä ettei kolmen vartin luennolle tarvitse raahautua paikan päälle luentosaliin vaan voin kuunnella sen kotona samalla kun lajittelen pyykkejä. Kaipaan kuitenkin huolettomuutta, kurssikavereita, sosiaalista kontaktia ja väsyneinä päivinä luentosalin luomaa keskittymistä parantavaa ilmapiiriä. Onneksi klinikassa on saatu olla lähes normaaliin tapaan muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Tuskinpa kokemuksemme potilastyöstä juurikaan eroaa aiemmista vuosista tai taitomme jäävät heikommiksi. Lähinnä luentosalit jäävät vieraiksi ja muu opiskeluelämä on erilaista. Arvostan ja kiitän kuitenkin tiedekuntamme panostusta ja onnistumista opetuksen järjestämisessä.

Vuodessa olen itsekin oppinut kaikenlaista hyödyllistä helpottamaan etäopiskelua ja jaksamista poikkeuksellisina aikoina. Tässä itselleni suurimmat oivallukset, toivottavasti näistä voisi olla sullekin apua 🙂

• Teen aamutoimet normaalin tapaan kuin olisin lähdössä luentosaliin, asennoidun alitajuisesti luentopäivään.
• Mua auttaa kovasti touhuta jotain pientä samalla, parhaita puuhia on sopivan keskittymistä vaativia että ne blokkaa muun ajatuksen harhailun, mutta mahdollstaa vielä luentoon keskittymisen: mm virkkaaminen, neulominen, siivoaminen, pyykkien lajittelu, kävely tai lenkkeily jos luentoa riittää vain kuunnella, venyttely… Joskus myös kuuntelen luentoa kuulokkeet päässä ja teen ahkerasti muistiinpanoja luennosta ihan vain jotta kuuntelisin tarkkaan joka sanan.
• Taukojumpat ja ulkoilu: ei kannata missään nimessä jumahtaa kotiin, illalla on ummehtunut ja raihnainen olo jos en käy näyttämässä nenääni ulkoilmalle. Parantaa mielialaa ja keskittymistä tekemiseen.
• Vertaistuki kavereista: oon nähnyt kahta mun kaveria tiiviisti kun muita en juurikaan ole tavannut. Auttaa kun on joku jolle puhua kouluasioista ja ihan mistä vaan muustakin. Et ole yksin!
• Armollisuus. Jos mistään ei tule yhtään minään jonain päivänä olen todennut että väkisin hampaat irvessä itselleen vihasena se ei ainakaan onnistu. Mieluummin otan sitten vähän iisimmän päivän tai ainakin tauon ja jo vain! Asiat skulaa taas paremmin huomenna!

Parhaimmillaan etäopiskelu on voinut näyttää tältä: mökkimaisema taustalla 🙂

Tsemppiä hurjasti, kyllä tämä tästä!