Psykologia  •  02.04.2020

Kompleksia ja Koronaa

Paluu Suomeen, ekat kurssit Meikussa, päätoimittamista, etäopiskelua.

Tämän kevään aikana on kerennyt tapahtua niin paljon, että ihan hengästyttää. Opinnot Meilahdessa ovat olleet haastavia, mutta palkitsevia. Erityisesti kognitiivisen neurotieteen kurssi ja valinnainen neurogeneesiä ja aivojen muovautuvuutta käsittelevä kurssi, joka opetettiin englanniksi, saivat pääni välillä aika pyörälle. Selvisin molemmista kursseista kiireeseen nähden kuitenkin kelvollisin arvosanoin.

Verrattuna vaihto-opintojeni aikana käymiin kursseihin, Helsingin psykologian laitoksella vaaditaan opiskelijoilta huomattavasti enemmän. Luettavaa on vähintäänkin tuplamäärä ja se on vaikeustasoltaan vaativampaa. Kurssilukemisto koostuu pääosin tieteellisistä artikkeleista, kun taas Yhdysvalloissa luimme rautalangasta perusasioita vääntäviä tekstikirjoja. Kotiyliopistossani tunnutaan kouluttavan psykologian opiskelijoita ennen kaikkea psykologia-tieteen asiantuntijoiksi, kun taas vaihtoyliopistossa tuntui olevan vallalla käytännönläheisempi suuntautuminen.

Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan pelotella; lähinnä haluan muistuttaa kaikkia tämänkin kevään hakijoita siitä, että mahdollisesti kokeessa kohtaamanne tilastotiede ja mitä luultavimmin edestä löytyvät tieteelliset artikkelit ovat juuri sitä sisältöä, mitä te tulette kohtaamaan myös opiskelupaikan saatuanne. Pääsykokeet ovat sellaiset kuin ovat ihan syystä. Luottakaa prosessiin ja yrittäkää oppia ajattelemaan kokeen laatijoiden tavalla. Itselleni useampi hakukevät auttoi juuri tähän – vasta toisena hakukeväänäni koin ymmärtäväni mistä kokeessa oikeastaan oli kyse. Ja juuri tähän valmennuskurssi valmensi hyvin tehokkaasti.

Pääsykoemateriaalin julkaisemiseen on vielä muutamia viikkoja ja kokeeseen nyt valmistautuvilla on erikoinen tilanne koronavirus-tilanteen vuoksi. Monet valmistautuvat pääsykokeisiin suurilta osin kotoaan käsin, mikä voi olla muunlaiseen opiskeluarkeen tottuneelle haastavaa. Itsekin olen joutunut vakaumuksellisena kirjasto-ihmisenä muokkaamaan opiskelurutiinini aivan uuteen uskoon, mutta yllätyksekseni olen huomannut kotiopiskelun antavan minulle paljon. Huomaan saavani päivän aikana enemmän aikaiseksi, kun aikaa ei kulu koulu- ja työmatkoihin tai vaikkapa salille menemiseen. Olen treenannut kotona katsellen Les Millssin ilmaisia jumppavideoita (suosittelen!). Myös Yoga With Adriene -niminen youtube-kanava on ollut kovassa käytössä. Etäopiskeluun hyödynnän zoomia, teamsia ja whatsapp-ryhmiä. Poikkeustila on tavallaan luonut arkeeni todella paljon rauhan tuntua, mikä on auttanut usein herpaantuvaa tarkkaavaisuuttani pysymään olennaisessa.

Opiskelijayhteisönä Kompleksi on ollut ihan mieletön. Järjestössä toimii iso joukko kunnianhimoisia, välittäviä ja empaattisia tyyppejä. Toimin itse Kompleksi-lehden päätoimittajana, mikä on ollut todella hauska tapa osallistua ainejärjestömme toimintaan ja tutustua ihmisiin. Lehden kautta olen päässyt kirjoittamaan psykologian kentällä kullakin hetkellä itseäni kiinnostavista asioista ja toisaalta vähän myös hölläämään tieteellisen kirjoittamisen säännöistä. Olen usein fiiliksissä siitä, miten fiksua, analyyttistä ja pohdiskelevaa sekä toisaalta luovaa ja huumorintajuista porukkaa lehteemme kirjoittaa. Kannattaa ehdottomasti käydä vilkaisemassa lehden nettiversiota alla olevan linkin kautta!

 

Tässä kuvassa ensimmäinen päätoimittamani Kompleksi-lehti ja osa toimituksesta toimituskaljoilla.

Paljon jaksamista kaikille hakijoille loppukevääseen ja muistakaa nähdä poikkeusolosuhteiden hyvät puolet!

 

https://blogs.helsinki.fi/jrj_komp/kompleksi-lehti/

Lehteä voi seurata myös Instagramissa: @Kompleksi_lehti

 

Tuire

Tuire

Olen 26-vuotias viime vuosina tilastotieteestä innostunut psykanörtti, kahvinörtti, unelmoija, joogaaja ja vähän sieltä sun täältä kotoisin oleva helsinkiläinen. Opiskelen ensimmäistä vuotta psykologiaa kolmen vuoden sosiaalipsykologian opinnot takanani. Viime vuosina lempi-instituutioni, yhteisöni, päiväunien sekä painajaisten sisältö ja ainut puheenaiheeni on ollut psykan pääsykokeet. Välillä poden eksistentialistisia kriisejä, liian usein uppoudun loputtomaan savolaiseen eijuutaeikäjaata -ajatteluun ja monesti nautin elämästä niin paljon ettei hymystä meinaa tulla loppua.