Lääketiede  •  07.09.2018

Kaksi viikkoa anestesiologialla

Tosiaan ryhmälläni on nyt käynnissä anestesiologian viikot. Tämä ensimmäinen viikko on mielestäni itse anestesian opetuksen puolesta ollut melko kevyttä, sillä maanantaina ja tiistaina oli itseopiskelupäivä eli toisin sanoen vapaapäivä. Keskiviikkona ja perjantaina oli puolestaan anestesiologian simulaatiohakat, joista ajattelin tänään kertoa lisää. Lisäksi viikkoon on mahtunut anestesiologian lisäksi paljon muuta opetusta, kuten kaksi radiologian harkkaa ja 1-2 luentoa päivittäin, joten ei viikko loppujen lopulta olekaan ollut niin kevyt kuin miltä se aluksi kuulosti. Ja olinhan vielä tiistaina tekemässä yhden neljän tunnin päivystysvuoron traumapäivystyksessä. Työtä ja opiskeltavaa on siis riittänyt.

Sitten simulaatioihin. Meidän klinikka ryhmä oli jaettu kahteen osaa, eli harkassa oli yhteensä viisi ihmistä samaan aikaan. Aiheena oli hätäpotilaan hoito. Toki näitä asioita oli käsitelty jo ykkösellä, jolloin olimme jopa Turun amk:ssa yhden iltapäivän opettelemassa kyseisiä taitoja. Nyt kuitenkin aihe oli niin laaja kuin se oikeassa elämässäkin tulisi olemaan. Nyt piti osata perus painelupuhallus elvytyksen lisäksi elvytyslääkkeet ja niiden anto, kapnometrin ja muiden vitaalielintoimintoja mittaavien laitteiden tulkinta, ilmateiden hallinta (nieluputkella, supraglottisella välineellä) ja paljon muuta. Lisäksi piti osasta tunnistaa sydämen rytmi manuaalisesta defibrillaattorista, kun aikaisemmin on käytetty automaattista defibrillaattoria, joka itse tarkastaa rytmin ja iskee, jos rytmi on defibrilloitava rytmi. Nyt tämä tarkastelu ja päätös siitä isketäänkö, piti tehdä itse.

Simulaatio tapahtui nuken avulla, joka kyllä oltiin saatu todella hyvin muistuttamaan ihmistä. Vähän jopa kiinnostaisi tietää mitä tuollainen nukke oikein maksaa 😀 Koska tämä nukke tosiaan räpytteli silmiään ja hengitti niin että rintakehä nousi ylöspäin. Häneltä voisi kuunnella sydän ja hengitysäänet, tunnustella pulssit, mitata saturaation, verenpaineet ja paljon muuta.

Tehtiin neljä simulaatiota, jossa aina kolme oppilasta osallistui itse harjoitukseen ja kaksi muuta seurasi viereisessä huoneessa tilannetta television kautta, ja toimi tilanteen arvioijina. Kaikki aiheet olivat elottoman potilaan elvytystä, mutta sydänpysähdykden syy oli aina eri, mikä osaltaan vaikutti elvytyksen kulkuun. Lisäksi yksi potilas oli hukkunut lapsi, joten se erosi myös hieman aikuisen elvytyksestä. Kaiken kaikkiaan todella hyödyllinen harkka, jossa pääsi itse tekemään ja oppimaan paljon. Kyllä huomasi eron ensimmäisen ja neljännen potilaan elvytyksessä, joten kehitystä tuli kahden päivän aikana. Ja totuushan on se, että kyllä nämä(kin) taidot ruostuvat, ellei niitä harjoittele. Pitää siis kertailla aina välillä.

Ensi viikolla onkin sitten leikkaussali viikko. Kivaa viikonloppua!

-Ella

Ella

Olen Ella, 24-vuotias lääketieteen kandi Turusta. Olen neljännellä vuosikurssilla, joten yli puolet lääkiksestä on jo takana, ja tulevana kesänä saan työskennellä ensimmäistä kertaa lääkärinsijaisena. Iloisuus ja ahkeruus kuvaavat luonnettani hyvin. Vapaa-ajallani harrastan juoksemista, maantiepyöräilyä ja avovesiuintia.