Mielessä alanvaihto? Lue Mikon ja Kaarinan vinkit

Alanvaihto voi olla elämän paras päätös – ja Kaarina ja Mikko ovat valmiita tarttumaan unelmaansa! Tässä blogitekstissä he jakavat kokemuksiaan, oivalluksiaan ja vinkkejään kaikille, jotka pohtivat, uskaltaisiko vielä vaihtaa suuntaa ja tavoitella unelmiaan.

Keitä olemme?

Olemme alanvaihtoa suunnitteleva hieman yli 30-vuotias pariskunta. Vietimme häämatkaamme Japanissa keväällä 2024, ja näihin aikoihin ajatus uusista elämänsuunnista alkoi hiljalleen itää. Matka teknologian ja ikiaikaisen kulttuurin keskelle täysin erilaiseen maailmaan avarsi näkökenttäämme – ehkä nyt on aika tarttua unelmaan ja suunnata kohti lääkistä.

Päätimme yhdessä ottaa rohkean askeleen kohti tuntematonta. Hakumatkamme taltioimiseksi perustimme Instagram-tilin (@doctordreamsduo), jonka kautta halusimme jakaa omia ajatuksiamme, tunteitamme ja osaamistamme.

Miksi alanvaihto?

Meillä molemmilla on alanvaihtoon lukuisia syitä – osittain samoja, osittain omia. Osa juontaa juurensa henkilökohtaisista ominaisuuksistamme ja osa alojemme kehityksestä. Lopulta tyytymättömyys vallitsevaan tilanteeseen alkoi näkyä laajemmin motivaatiossa ja arjessa jaksamisessa, mikä laittoi vakavissaan pohtimaan muita vaihtoehtoja.

Vaikka lääketieteen tulevat kuusi vuotta voi tuntua pitkältä ajalta, on se kuitenkin koko elämään tai työuraan verrattuna lyhyt hetki. Kannattaako mieluummin jatkaa työssä, jossa ei viihdy täysillä, vai edes antaa uudelle tsäänssille mahdollisuus? Monet alanvaihtoa harkitsevat miettivätkin, jaksaako lähteä opiskelemaan uudestaan näin vanhemmalla iällä – onhan opiskeluajoista kulunut jo paljon aikaa. Ura nähdään suoraviivaisena putkena, jossa opiskelu kuuluu kaksikymppisille, minkä jälkeen tulisi vain painaa töitä ja edetä ylemmäksi. Myös kilpailu opiskelupaikoista on kovaa, ja opiskeluaikaa sekä jaksamista tulisi löytää oman työarjen keskeltä.

Ajattelemme kuitenkin, että elämä on tarpeeksi pitkä kokeilla monenlaisia asioita. Alojemme ansiosta meillä molemmilla on säilynyt vahva luonnontieteellinen tausta, joten ainakin siinä mielessä sisäänpääsy on realismia. Siispä ei muuta kuin yrittämään!

Alanvaihto ei ole epäonnistuminen

Usein alanvaihtoon liittyy pelko siitä, että luovuttaa tai tekee virheen. Todellisuudessa se on merkki henkisestä kasvusta ja itsensä tuntemisesta. Itsensä kehittymisen myötä vanha polku ei ehkä enää tunnukaan omalta, vaan jää kaipaamaan jotain muuta. Työmaailma voi myöhemmin myös olla erilaista, kuin miltä oma ala alkuun vaikutti.

Onneksi alanvaihdon ei tarvitse olla pysyvää. Jos uusi tie ei lopulta tunnukaan omalta, voi aina kääntyä takaisin vanhalle polulle. Kenties uudet polut risteävät taas tulevaisuudessa, jolloin on laajalti osaamista hyödynnettävänä.

Ajan mittaan oppii tuntemaan itsensä

Ympäristö muuttuu, ja niin mekin sen mukana. Asiat, jotka 20-vuotiaana vaikuttivat tärkeiltä, saattavat menettää merkityksensä kolmekymppisenä. Itsereflektion kautta oppii tunnistamaan omat vahvuutensa, heikkoutensa, mielenkiinnon kohteensa ja arvonsa. Tämä auttaa hahmottamaan muun muassa, minkä tyyppinen työ voisi sopia itselle parhaiten, sekä miten saavuttaa tasapaino työn ja vapaa-ajan välillä.

Ehkä pitkät työprojektit tiukkoine deadlineineen luovat kohtuuttomasti stressiä, tai käytännönläheinen tekeminen sopiikin paremmin kuin teoreettinen ajatustyö. Samoin ryhmässä työskentely, joka kouluaikoina saattoi olla epämieluisaa, voikin työelämässä osoittautua mielekkääksi ja palkitsevaksi. Nämä ovat asioita, jotka oppii vasta kokemusten kautta. Lukiolaisena on erittäin vaikea oikeasti vielä tietää, mitä aikuisena haluaa tehdä.

Nuorena elämä on hyvin erilaista

Opiskelijana päivät kuluvat opintojen ja harrastusten parissa, ja sitä kulkee lähinnä päivä kerrallaan eteenpäin. Tulevaisuutta ei hirveästi tule miettineeksi. Me emme ainakaan miettineet!

Erilaisiin jatko-opiskelupaikkoihin ja niitä seuraaviin uramahdollisuuksiin oikeasti huolella perehtyminen vaatii hurjasti aikaa. Silti lukion viimeisenä vuonna tulisi olla jo selkeää, mille alalle hakee.

Yhteiskunnan ja ympäristön odotukset luovat paineita löytää oma tiensä jo todella aikaisin, mikä ilmenee esimerkiksi tiukentuneiden ensikertalaisuuskiintiöiden kautta. Tulevaisuuden suunnitelmat onkin usein laadittu pohjautuen omiin kokemuksiin ja ajatuksiin. Oma lapsuuden unelmaura voi vaihtua työharjoittelun myötä tai lähisukulaisten tekemä työ voi tuntua helpommalta lähestyä, kun on jo nähnyt verhon taakse. Mikä sen tutumpaa, kuin astua isän vanhoihin saappaisiin.

Kaiken tämän jälkeen ei ole ihme, jos moni päätyy valitsemaan suuntansa enemmän tai vähemmän mututuntumalla.

Opiskelua kolmekymppisenä

Vuosien myötä elämään tulee kuin huomaamatta lisää velvoitteita. Aikaa ei ole enää yhtä paljon käytettävissä. Siksi on osattava hyödyntää vähät lukutunnit tehokkaasti – keskityttävä täysillä ja haastettava itseään epämukavuusalueella vaikeiden aiheiden parissa, eikä vain tyytyä lukemaan helppoja ja mieluisia aihealueita.

Toisaalta aiempien tutkintojen myötä on kertynyt kokemusta hyvistä opiskelutekniikoista sekä tietoa, joka on hyödyksi pääsykokeessa. Lisäksi ihmisenä on itsevarmempi, eikä samalla lailla enää hätäile ja panikoi uuden edessä. Tiedämme heikkoutemme, ja pyrimme kehittämään niitä. Mikko esimerkiksi panostaa laskurutiinin kehittämiseen tahkoamalla laskuja Lääkisnetistä. Kaarina taas luottaa biologian vahvuuteensa ja keskittyy kemian ja fysiikan ainetason hallintaan.

Vinkkejä muille suuntaansa miettiville

Haaveet toistuvat ajatuksissa syystäkin. Ne eivät katoa unelmoimalla, joten miksi et olisi rohkea ja antaisi niille aitoa mahdollisuutta? Riskit ja epävarmuus kuuluvat elämään. Ne eivät ole vain este vaan myös mahdollisuus. Ihmisenä kasvaminen ja uuden oppiminen vaatii mukavuusalueelta poistumista, mutta se on paras keino tavoitella uusia päämääriä. Koskaan ei ole liian myöhäistä oppia, kasvaa ja aloittaa jotain uutta.