Oikeustiede  •  19.10.2020

Viisi vinkkiä - Mistä tietää, että oikis on se oikea?

Varmasti moni teistä on joskus pohtinut, että mistä tietää onko oikis juuri se oikea itselle? Oikeustieteen valinta omaksi alaksi voi tuntua myös haastavalta, sillä sitä ei juurikaan opiskella missään ennen pääsykoetta. Nyt on kuitenkin luvassa oivia tärppejä tämän aiheen pohtimiseen. Aloitan kuitenkin ensiksi kertomalla oman tarinani kyseisestä pohdiskelusta.

Oma kiinnostukseni oikeustiedettä kohtaan lähti liikkeelle jo varhain tv-ohjelmista. Asianajajien työ näytti hyvin kiinnostavalta, mutta en tietenkään silloin tiennyt, että meillä Suomessa on erilainen oikeusjärjestelmä kuin Yhdysvalloissa. Common law – civil law, ei sen niin väliä, kiinnostukseni oli herännyt. Kiinnostukseni vahvistui yhä entisestään, kun pääsin ensimmäistä kertaa seuraamaan oikeudenkäyntiä käräjäoikeudessa. Silloin ymmärsin, ettei kyseessä ollut samanlainen dramaattinen, suuria käänteitä sisältävä oikeudenkäynti kuin tv-sarjoissa oli ollut. Asian ymmärtäminen ei kuitenkaan latistanut innostustani, vaan päinvastoin. Huomasin, että suurimman oikeudellisen ajatteluprosessin kävi läpi tuomari. Nyt minua alkoi kiinnostaa asianajan työn lisäksi myös tuomarin työ.

Abiturientti-keväänä päätin hakea oikeustieteelliseen tiedekuntaan. En perehtynyt itse alaan ihan hirveästi, vaan keskityin lähinnä tutkimaan itse pääsykoetta, sillä alavalinta tuntui oikealta. Etsin tietoa pääsykoekirjojen sivumääristä, kokeen pituudesta sekä sen vaikeusasteesta. Päätin jopa ottaa valmennuskurssin, jonka avulla sain lisää käsitystä pääsykokeesta sekä itse alasta. Pääsykokeeseen luku alkoi hyvin nopeasti ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Pääsykokeeseen lukeminen oli rankkaa, mutta se ei missään nimessä lannistanut minua, vaan vahvisti vain tunnetta, että olin oikean asian äärellä. En usko, että olisin edes jaksanut lukea pitkiä päiviä, ilman kiinnostusta kirjojen sisältöä kohtaan. Vaikka uskoni välillä horjui sen suhteen oliko kyseessä juuri oikea ala minulle, en luovuttanut. Periksiantamattomuuteni vei minut lopulta oikikseen. Ja tähän väliin haluan sanoa, että olin myös valmistautunut hakemaan vielä ainakin neljännen kerran oikeustieteelliseen tiedekuntaan.

Ei ole olemassa mitään tiettyä kaavaa, jota noudattamalla pääsee oikikseen tai ylipäätään tietään kannattaako sinne edes hakea. On olemassa monia eri teitä ja niistä yksikään ei ole oikea tai väärä reitti. On kuitenkin olemassa tiettyjä merkkejä siitä, että oikeustiede on sinun juttusi ja varmasti jokainen oman reittinsä kulkenut voi alleviivata jonkun näistä.

Viisi vinkkiä – Onko oikis se oikea?

Ensimmäiseksi sinun tulee olla kiinnostunut jollain tavalla oikeustieteestä. Tätä on hyvä selvittää esimerkiksi käymällä käräjäoikeuden oikeudenkäynneissä. Opiskelemalla lukion lakitiedonkurssi tai lukemalla itse vanhoja pääsykoekirjoja voit myös löytää kinnostuksesi. Myös avoimen yliopiston johdatus oikeustieteeseen- kurssi on oiva keino selvittää omaa kiinnostustasi. Muun muassa itse kävin tämä avoimen yliopiston kurssin toisena välivuotenani.

Toiseksi olet valmis tekemään uhrauksia pääsykoetta varten. Tämä tarkoittaa, että raivaat kalenterisi turhilta ehkä jopa pakollisilta menoiltasi ja keskityt vain pääsykokeeseen lukemiseen. Hankit myös itsellesi pääsykoekirjat ja ilmoittaudut mahdollisesti myös valmennuskurssille.

Kolmanneksi: pääsykoekirjat kiinnostavat sinua. Pääsykoekirjojen sisältö on oivaa oikeustieteellistä kirjallisuutta. Osa niistä saattaa olla hankalasti kirjoitettuja tai aihe itsessään on hankala, mutta jos olet oikeasti kiinnostunut oikeustieteestä, et luovuta niiden kanssa. Yleensä myös useammasta kirjasta joku osuu kohdalleen ja olet kiinnostunut sen sisällöstä.

Neljänneksi luet tosissaan ja täysillä. Pystyt siis lukemaan pitkiä päiviä, etkä luovuta, vaikka välillä lukeminen tuntuisi aivan kamalalta. Toisin sanoen vedät täysillä loppuun asti.

Viidenneksi ja myöskin viimeiseksi, voit olla sata varma, että sitten kun pääset sisään tiedekuntaan, olet oikeassa paikassa. Sinne ei ihan kuka vaan pääse. Hyvä muistutus tässä kohtaa on, että sisään ei pääse välttämättä ensimmäisellä tai edes vielä toisellakaan kertaa, ehkä ei vielä viidennelläkään kerralla, mutta kun se sisäänpääsy koittaa, oikis on varmasti se oikea! Opiskelun alussa saattaa tulla hieman pelon tunteita siitä, että oliko tämä sittenkään minun alani mutta lupaan, että ne hälvenevät ja olet varma valinnastasi.

Toivon, että näistä merkeistä oli juuri sinulle jotain apua.

 

Seuraavaksi aloitan hieman pidemmän blogisarjan, jossa kerron hieman omista opinnoistani oikiksessa. Blogisarja nimeltä Minun opintoni tulee sisältämään 3 blogitekstiä.

Myöhemmin on myös luvassa erillinen blogisarja liittyen koronatilanteen vaikutuksesta opiskeluun sekä vinkkejä etäopiskeluun!

Otathan seurantaan instagramtilini, johon päivittelen opiskelukuulumisiani: @riinastudy

 

Palataan torstaina!

Riina S

Hei! Olen 21-vuotias ensimmäisen vuoden oikeustieteen opiskelija Helsingin yliopistossa. Asun Hyvinkäällä ja vapaa-ajalla pelaan ringetteä Tuusulassa SM-tasolla. Kerron täällä blogissani kokemuksiani opiskelusta oikiksessa sekä oikikseen hakemisesta. Tule seuraamaan matkaani! Minulla on myös opiskelutili instagramissa, jossa päivittelen opiskeluarkeani tarkemmin.

Instagram: @riinastudieslaw