Lääketiede  •  14.05.2022

Viimeisiä viikkoja viedään...

Kolmannen vuoden viimeisiä viikkoja viedään, ja kesäloma (eli siis kesätyöt) kolkuttelee jo ovella. Näiden viimeisten viikkojen aikana meillä on ollut paljon erilaisia ryhmätöitä ja seminaareja, mikä on myös tarkoittanut reilusti erilaisia ennakkotehtäviä. Onneksi ennakkotehtävät alkavat olla omalta osaltani jo takanapäin, ja jäljellä on enää yhden vuosikurssilaiseni EBM-työn (alempana selitys) arviointi sekä paritentti.

Tämä jakso on ollut työläs ja vähemmän kliininen, mikä tietenkin ei tällaiselle kliinisen lääkärin työstä haaveilevalle ole se lempparein, mutta kurssi on myös ollut opettavainen. Tutoreissa olemme esimerkiksi päässeet koko vuosikurssin voimin käymään läpi erilaisia vastaanotto tilanteita, ja yrittäneet päästä oikeaan diagnoosiin oikeanlaisia kysymyksiä esittämällä. Näissä tilanteissa olen huomannut, että ehkä olenkin oikeasti oppinut jotain näiden vuosien aikana. Diagnosointi, ainakaan tällaisten tavallisten tautien/vaivojen, ei olekaan enää niin vaikeaa.

Olemme päässeet myös sukeltamaan tutkimuksen ihmeelliseen maailmaan aikaisemmin mainitsemani EBM eli Evidence Based Medicine -työn avulla. Työn tarkoituksena oli löytää annettuun tutkimuskysymykseen vastausta erilaisten tutkimusten perusteella. Meidän kysymyksemme koski kortisoni-injektioiden hyötyä tenniskyynärpään hoidossa. Etsimme Pubmed tietokannasta erilaisilla hakukriteereillä tutkimuksia, ja kirjoitimme näistä tiivistelmät työhön. Lopussa piti kirjoittaa omaa pohdintaa artikkelien pohjalta. Itse päädyin monien lukemieni artikkelien jälkeen samaan lopputulokseen kuin Käypä hoito -suositukset, eli siihen ettei kortisoni-injektioita suositella enää tenniskyynärpään hoitoon. Vaikka injektiot lievittävätkin kipua useiden viikkojen ajan, voivat ne hidastaa paranemista ja teho alkaa laskea dramaattisesti noin 6 viikon jälkeen. Ihan vain tällein vinkkinä 😉

Pääsimme onneksi myös vähän harjoittelemaan kliinisiä taitoja käytännön pienkirurgiaa-ryhmätyössä, jossa harjoittelimme luomen poistoa. Piirsimme tekoiholle luomen, puudutimme alueen, teimme luomen ympärille veneviillon ja leikkasimme luomen pois. Tämän jälkeen pääsimme suturoimaan eli tikkaamaan vielä haavan. Itse olen aina tykännyt suturoinnista ja sain myös todella hyvää palautetta työstäni oikeilta kirurgeilta. Katsotaan, pääsenkö harjoittelemaan taitojani lisää tulevan kesän amanuenssuureissa terveyskeskuksessa sekä plastiikkakirurgialla.

Meillä on myös leikkaussalietiketti-harjoitus vielä ennen kesää kaikille, jotka ovat menossa kirurgisille aloille kesällä, niin kuin minä. Siellä pääsemme harjoittelemaan taas käsien pesua, desinfiointia ja steriilien hanskojen ja leikkaussalivaatteiden pukemista. Vaikka asiaa onkin jo moneen kertaan harjoiteltu, on tässä asiassa kertaus todellakin opintojen äiti. En usko, että asiaa voi koskaan tarpeeksi harjoitella, onhan se kuitenkin äärettömän tärkeä taito lääkärin ammatissa.

Nyt kuitenkin ajattelin laittaa tältä viikolta koneen kiinni ja katsoa illan Euroviisuja. Hyvää viikonloppua!

  • Katja
Katja K.

Katja K

23-vuotias kolmannen vuoden lääketieteen opiskelija Tampereelta. Vapaa-aikani kuluu kavereiden, salin, koirani ja Netflixin parissa. Tule mukaan seuraamaan matkaani unelmieni opiskelupaikassa. Lisää lääkiselämää instagramissa @katjusa1 ja @kk_studygram01