Viides vuosi alkakoon
Pitkä kesäloma alkaa pikkuhiljaa olla takanapäin ja ensi viikon maanantaina alkaakin jo lääkiksen viides vuosi. Ihan hullua, että neljä vuotta on jo kulunut, juurihan pääsin lääkikseen. Tämä kesä ei mennyt oikein suunnitelmien mukaan yhtäkkisen jalkaleikkauksen vuoksi, joten pieni fomo ja epävarmuus syksyä kohtaan löytyy… Suoritin kevään aikana ns. pienet klinikat eli psykiatrian, lastentaudit sekä naistentaudit ja synnytykset. Olisin näin ollen valtavirran mukana voinut mennä lääkärin sijaiseksi psykiatrialle koko kesäksi. Psykiatria ei kuitenkaan tuntunut itselle niin omalta, joten päädyin tekemään amanuensseja myös tänä kesänä.
Minun oli tarkoitus olla Taysissa fysiatrialla neljä viikkoa ja sitten Vantaalla taas terveyskeskuksessa toiset 4 viikkoa. Aiemmin mainitsemani jalkaleikkaus (2 vuotta sitten leikattu jalkapöydän murtuma ei ollutkaan luutunut…) kuitenkin vei minulta kokonaan tuon terveyskeskuksen, eli lopulta olin vain 4 viikkoa töissä. Onhan lomailu kivaa ja hyväksi, varsinkin syksyn rankkoja isoja klinikoita ajatellen, mutta kun ensin ei 2 viikkoon saa laitta yhtään painoa jalalle eli hypit keppien kanssa yhdellä jalalla, sitten saat laittaa vähän painoa jne., niin aika lailla kesä meni sohvalla maatessa suoratoistopalveluita katsoessa… Puolessa välissä sain hankittua pyörätuolin, jonka avulla pääsin vähän tuulettumaankin, mutta kaikki matkat (edes Suomen sisällä) ovat olleet täysin poissuljettuja. Loma ei siis ole tuntunut oikeasti lomalta ja on tuntunut enemmän vievän energiaa kuin tuovan sitä. Näin ollen ensi viikolla alkava koulu (ja toivottavasti huomenna aircast-bootsi pois) on ainakin vaihtelua nykyiseen. Olisihan sitä tietenkin ollut kiva saada tämä bootsi pois vähän aiemmin, että olisi ehtinyt lähteä vaikka jonnekkin, mutta ei voi mitään. Nyt vaan toivotaan, että jalka kestää klinikassa leikkauksissa yms., sillä minulla on vielä lokakuun alkuun asti urheilu- ja ponnistuskielto.
Isot klinikat (kirurgia, sisätaudit) alkavat osaltani kirurgian osiolla, joka sisältää mm. gastrokirurgian, urologian, verisuonikirurgian jne. Menemme molemmissa osioissa myös kahdeksi viikoksi Seinäjoen keskussairaalaan, eli pientä maisemanvaihdostakin tiedossa syksyn mittaan. Syksy todellakin jännittää niin jalan kuin ihan opiskelujenkin kannalta. Moni pääsi kokemaan lääkärinä oloa kesällä, mutta itse en. Pitää siis varmasti ahkerasti opiskella ja olla oma-aloitteinen, jotta varmasti pääsen tutkimaan potilaita reilusti. Onneksi minulla on kuitenkin hyvät opettajat ja reilusti kurssikavereita auttamassa tarpeen tullen.
Nyt kuitenkin ajattelin nauttia vielä viimeisistä lomapäivistä 🙂
- Katja