Valmennustestaajat: Riikka matkalla lääkikseen

Moikka,

oon Riikka 25v vaimo, 2 pienen pojan äiti, yrittäjä ja lääketieteelliseen pyrkijä. Olen siis tätä vanhempaa hakijapolvea, joka herää vasta myöhemmin siihen mitä oikeasti haluaa tehdä isona. Muihin hakijoihin verrattuna poikkean hieman. En ole koskaan käynyt lukiota (muutamaa hassua irtonaista kurssia lukuun ottamatta), joka on omalla kohdalla pieni hidaste omien haaveideni saavuttamiseksi.

Lähdin 2012 peruskoulun jälkeen Ravintolakoulu Perhoon opiskelemaan kokin ammattitutkintoa, koska rehellisesti en vielä siinä vaiheessa elämää tiennyt mitä haluaisin tehdä. Mietin kovasti kuvataidelukiota, jonka yläaste opettajat omien oppimisvaikeuksieni takia lynkkasi heti. Etsin siis vain nopeasti ns. ”Varavaihtoehdon” mikä saattaisi jonkin verran kiinnostaa. Ja no mitä arvata saattaa koulussa nopeasti huomasin, ettei ala ole se mun juttu. Tunsin pitkään olevani hukassa oman suuntani kanssa. Tuntu, että ihmiset pääsee kouluihin ja valmistuu sekä mikä tärkeintä.. on pääsy toteuttamaan itseään. Minä en ollut. Kokeilin muutamia aloja joita ajattelin, että saattaisi kiinnostaa mutta tuloksetta. Annoin jonkun aikaa itseni miettiä vaan rauhassa omaa suuntaa. Huomasin lopulta, kuinka oma kiinnostuksen kohde oli aina ihmisen anatomia ja miten se ylipäätään toimii. Pitkään pidin tiedon itselläni salassa muilta ennen kun uskalsin kertoa siitä muille. Suurin osa, sanoisin 98% oli todella kannustavia asian suhteen kun uskalsin siitä lopulta kertoa, mutta mukaan mahtu myös heitä jotka tyrmäsi ajatuksen heti seinään. Päätin kuitenkin lähteä tälle pitkälle matkalle tietäen, ettei voitto tule helposti vaan se vaatii paljon, paljon ja PALJON töitä.

Nyt ootte pääsyt lyhykäisyydessään vähän perille siihen mistä lähdin ja miten. Olen ollut tällä matkalla nyt 2 vuotta yhteensä eli 3 hakuvuosi on parasta aikaan käynnissä. Rehellisesti tää matka on ollu pitkä ja kivinen, mutta samaa aikaa hyvin opettava. Se on vaatinut paljon oman sekä muiden ajan uhraamista, aikatauluttamista ja mikä tärkeintä ja mistä oon ikuisesti kiitollinen niin entisen esimieheni joustamista. Uskoisin, että omat opiskelutunnit olisi jäänyt hyvin lyhyiksi tai mikä pahinta kunnianhimoisena ihmisenä olisin polttanut itseni loppuun hyvin nopeasti. Saatiin aina järjestettyä oppitunnit vapaiksi ja työtunnit itselle sopivaan määrään, jotten uuvuttaisi itteäni ihan loppuun. Sain töistä ison tuen opiskeluilleni. Sekä koin, että pystyin aina keskustelemaan muiden kanssa töissä kouluasioista, jotka painoi mieltä. Mulla oli siis omia pikku tuutoreita töissä keiltä sai neuvoja, apuja ja korvaa tarvittaessa. Mutta kuitenkin.

Ehdin olla alalla noin 10v kunnes päätin sanoa itseni irti apulaisravintolapäällikön töistä. Koin, että en halunnut olla enää ns. taakka esimiehelleni, koska oli niin paljon erikoisia toiveita työvuorojen suhteen ja myös halusin kokeilla vaan jotain ihan muuta. Lähdin siis kouluttautumaan 7v haaveilun jälkeen personal traineriksi. Urheilu on ollut aina lähellä sydäntä ja halu jakaa tietoa muille suuri. Irtisanoin siis itseni toukokuussa 2021 ja aloin yrittäjäksi. Tuntui, että kivi sydämmeltä putosi heti. Tietenkin kova vastuu omasta työstä oli nyt vain itsellä, mutta olin vapaa tekemään töitä niin paljon kun halusin, missä ja milloin.

Mitäs sit nyt? Yrittäjyyttä takana nyt 6kk ja koen sen olleen yksinkertaisesti paras päätös. Rehellisesti en olisi koskaan uskonut lähteväni yrittäjäksi vaikka yrittäjäperheestä tulenkin. Mutta Riikka miten tää on vaikuttanut tähän 3 hakukertaan sitten? Tämähän hakuvuosi poikkeaa edellisestä jo sen suhteen, että meitä on nyt 4. Olen siis kotona päivisin 3v ja 10kk lasten kanssa. Silti koen, että olen jaksanut paremmin, saanut hyvin luettua ja saanut jopa nauttia niistä vapaapäivistä. Teen pääsääntöisesti töitä kotoa käsin iltaisin/päiväuni aikana. Opiskelut sijoittuvat myös tuonne ilta/päiväuni ajoille. Oon ennen työskennellyt hyvin ilta painotteisesti, joten uskon olevani skarpimpi iltaisin. Mulla on myös tällä hetkellä muutamia asiakkaita lähi valmennuksessa, joiden kanssa pidetään lähi/etä palavereja.

Tällä hetkellä opiskelut on sujunut todella hyvin. Aika on mennyt todella nopeasti ja kohta pitäisi suunnitella jo koska meinasin jäädä opiskelusta joululomille. APUA! Lunta tulvillaan on raikas talvi sää.. eiku. Ei vielä. Mut oikeesti, tuntuu et on saanut vihdoin rakennettua itselle hyvän arkirytmin opiskelun, työn ja perheen ympärille. Paljon on jo käyty, mutta vielä jonkin verran on edessä. Innolla odotan loppu vuotta ja uusia asioita joita pääsen opiskelemaan. Kiitos kun jaksoit pysyä tänne loppuun asti mun messissä. Tässä on lyhyt tarina mun omasta polusta, kuinka oon lähtenyt tavoittelemaan omia haaveitani ja mitä kaikkea olen sen eteen tehnyt, että pääsisin sinne.

Hyvää loppu vuotta just sulle!

Terkuin täältä tietokoneen takaa, Riikka