Valintakokeella kauppikseen – näin onnistuin!

Aloin haaveilla kauppatieteiden opinnoista jo lukion viimeisenä vuotena, ja välivuottani edellisenä kesänä mielenkiinto vaan kasvoi sijoitustoiminnan ja podien kautta. Syksyn tullessa, kun muilla alkoi koulut, päätin, että ensi syksynä minäkin olen koulussa.

Online-kurssilta apua haku-urakkaan

Minulla oli Online-valmennuskurssi, joten koin hyötyväni Online-opetuksesta paljon, mutta myös Moodlesta löytyvät opetusvideot olivat todella hyödyllisiä.

Paras asia valmennuskurssilla oli ehdottomasti hyvät opettajat, erityisesti Michael Halila, kun teki ennen tylsästä historiasta mielenkiintoista opiskeltavaa. Myös harjoituskokeiden kautta oli kiva testata osaamista ja seurata, onko menossa oikeaan suuntaan.

Vuoden vaihtuessa valmennuskurssilta tuli viesti, jossa luki jotain että ”hyvää tulevaa fuksivuotta”. Kuulostaa varmaan monen mielestä mitättömältä, mutta minulle tuo viesti toimi motivaationa ja uskona siihen, että tämä on minun fuksivuoteni.

Valintakoepäivä

Valintakoepäiväni alkoi stressin vuoksi huonosti nukutulla yöllä. Aamulla kuitenkin olin pirteä ja valmistauduin aamun rauhassa pääsykokeeseen, syöden hyvin, enkä todellakaan enää lukenut sanaakaan, annoin aivojeni levätä.

Kokeeseen mennessä olin todella jännittynyt. Kokeen alkaessa pläräsin nopeasti kokeen läpi, jonka jälkeen tein tehtäviä ensimmäisestä kysymyksestä alkaen. Teoriatehtävissä käytin poissulku-tekniikkaa ja merkkasin tähdellä, jos joku kysymys jäi mietityttämään, niin siihen oli helppo palata sitten lopussa uudestaan.

Merkkasin ensin kaikki vastaukset kysymyspaperiin ja vasta lopuksi laitoin vastaukseni vastauspaperiin. Minulla tuli todella kiire kokeessa, enkä ollut siksi niin tyytyväinen suoritukseeni. Kokeesta pois päästyäni olin pettynyt suorituksestani, mutta myös huojentunut, kun kaikki se työ konkretisoitui koepaperille.

”Mä pääsin kouluun”

Kun sain tietää opiskelupaikasta, istuin poikaystäväni vieressä sohvalla ja jäin vain suu auki ihmettelemään, kun näin, mitä Opintopolussa luki. Sen jälkeen näytin puhelimeni näyttöä poikaystävälleni mitään sanomatta ja katsoin häntä hiljaa tokaisten ”mä pääsin kouluun”.

Olin niiin iloinen ja ylpeä itsestäni. Kaikki se työ ja stressi konkretisoitui tuolla hetkellä, jota en edes meinannut uskoa todeksi.

– Susanna