Työt viidennen vuoden jälkeen

Syksy lähenee kovaa vauhtia loppuaan, ja tänään on enää kuukausi jäljellä lastentautien kurssia ennen joululoman alkua. Kevätlukukausi on täällä Turun lääkiksessä melko rento verrattuna esimerkiksi syksyyn, jolloin suoritetaan kaksi isohkoa kurssia: lasten- ja naisten taudit. Minulla opetus alkaa keväällä tammikuun toisella viikolla, ja loppuu maaliskuun lopulla. Toisin sanoen tämän viidennen vuoden opinnot saan suoritettua jo huhtikuuhun mennessä ja samalla saan oikeudet työskennellä terveyskeskuksessa viidennen vuoden kandina.

Terveyskeskuksessa työskentely tuntuu tässä vaiheessa taas jännittävältä asialta. Vaikka viime kesän olinkin jo töissä vuodeosastolla lääkärin sijaisena, on terveyskeskuksen vastaanotolla työskentely taas aivan erilaista. Terveyskeskuksessa vastaanottoajat ovat rajalliset, kun taas vuodeosastolla potilaskierrolla voi osaan potilaista käyttää suhteessa enemmänkin aikaa. Vuodeosastolla kierrolla on mukana sairaanhoitajat ja esimerkiksi kesällä samassa lääkärin huoneessa töitä teki erikoistuva lääkäri ja toinen kandi. Tietenkään kesälläkään ei kaikkea voinut kysyä, mutta kyllä terveyskeskustyö on vielä yksinäisempää. Lisäksi terveyskeskuksessa työskentelyssä mietityttää se, miten laidasta laitaan voi erilaisia vaivoja potilailla olla.

Tässä vaiheessa opintoja koen ristiriitaisia tunteita. Toisaalta tuntuu, että onhan tässä jo 4,5 vuotta opiskeltu ja toisaalta luotan taitoihini ja siihen, että osaan tarvittaessa kysyä neuvoa ja selvittää asioita, jos en itse osaa asiaa ratkaista. Toisaalta tuntuu pelottavalta se, osaanko vielä lainkaan tarpeeksi, ja olenko valmis vielä ottamaan sitä vastuuta, mikä terveyskeskuksessa työskentelyssä on. Uskon, että nämä ovat kuitenkin aika tavallisia viidennen vuoden kandin ajatuksia.

Itselläni hieman itsevarmuutta tuo se, että vuoden opintoja edellä oleva kaksoissiskoni on jo kokenut terveyskeskustyön. Hän oli ensin kesän tk:ssa ja nyt syksyllä jatkoi vielä kuuden viikon verran terveyskeskustyötä. Ja hän on pärjännyt todella hyvin, joten tämä luo uskoa myös minuun, että tulen itsekin pärjäämään. Ja on siskostani ollut myös hyötyä, sillä hän on monesti kertonut potilastapauksista, joita hänen vastaanotolleen on tullut, joten olen itsekin oppinut siinä samassa lähes huomaamatta.

Ihanaa loppuviikkoa ja tulevaa viikonloppua! Itse ajattelin ottaa nyt glögimukin käteen ja hetken aikaa lukea vielä lastenkirurgiaa.
-Ella