Totuus selvisi, aivot aukesi

Tiedän, tiedän…kateellisuudestasi huolimatta haluan esitellä aivokapasiteettiani. Kato nyt! Äitiäni siteeraten (miten se taas eksyikin miu tekstiin): sisäistä kauneutta! Vähän näyttäis olevan tyhjiä kohtia – tavallaan ei yllätä. Yhtään. Krhm.

Noin kuukausi takaperin pääsin mukaan tutkimukseen, jossa miu aivoja kuvattiin fMRI:llä eli funktionaalisella magneettikuvauksella. Sain seksiä tihkuvan haalarin päälle ja sit miut työnnettiin tonne tötsään. Kuuntelin keskusteluja ja vastailin kysymyksiin painamalla nappia. Yhtään ei saanut liikkua ja metelihän on magneettikuvauksissa aikamoinen.

Aivot eivät pysty varastoimaan glukoosia tai happea. Ku miu pikku korvat sit yritti kuunnella puhetta, niin kuuloaivokuori aktivoitui. Siispä kaverit veri ja glukoosi lähtivät kohti kuuloaivokuorta ja sekunnin tai parin päästä ne näkyi aivovasteina. FMRI mittaa siis veren happipitoisuusmuutoksia. Paikkatarkkuus on hyvä, mutta ajallisesti huonompi kuin sähköisiä vasteita mittaavilla menetelmillä. Näitä pääsee opiskelemaan täällä ihan kyllästymiseen asti. Ei jää epäselväksi, mikä on fMRI, MRI, EEG, PET, MEG, NIRS jne.

Vuoden spektaakkelimaisin ja tunnollisin opiskelija, se kaikkitietävä ja intoa puhkuva tutor, joka on myös öisin kukkuva kämppikseni, Enni, kävi nyt myös aivokuvassa. Ketään ei siis varmaan yllätä ero aivojemme välillä, jossa miulla näkyy mustaa tyhjyyttä ja Ennillä on kauniisti poimuttuneet ja täyteläiset aivot. No, jossain sen eron pitää näkyä.

Ei se siis ole ainakaan aivojen rakenteesta kiinni, kuka tänne pääsee. Tsemppiä (vihaan tuota sanaa itsekin, mutta oikeasti sydämeni pohjasta toivotan kaikille onnea alkavaan rutistukseen)!

-Linnea

P.S. Snap: linlinlinnea, IG: liikutu_niiku_linnea, Face: Liikutu niiku Linnea