Toisen vuoden ensimmäiset viikot

Lääkiksen toista vuotta on nyt 6 viikkoa takana, ja paljon on ehtinyt tapahtumaan. Mistäköhän sitä edes aloittaisi… Ensimmäinen viikko sujui rauhallisesti ”Lääketieteellinen tiede ja tutkimus” -jakson kanssa. Samaan aikaan meille kuitenkin iskettiin myös sekä tieteellisen kirjoittamisen että englannin kurssi. Paljon deadlineja on siis ollut, mihin ei lääkiksessä niinkään ole vielä tottunut. Lääketieteellinen tiede ja tutkimus -jakso oli onneksi vain kolme viikkoa pitkä, ja tämän jälkeen meillä alkoi ”ravinto ja ravinnon hyödyntäminen” -jakso. Jakson aikana olemme taas päässeet anatomian ja histologian ihmeelliseen maailmaan. Paljon on ehtinyt jo oppia, ja paljon enemmän on vielä tulossa.

Opiskelu on tapahtunut pääosin etänä, mutta on meillä onneksi myös lähiopetusta ollut. Olemme opetelleet käyttämään SPSS -tietokoneohjelmaa, jolla saa tehtyä kaikenlaisia kaavioita ja tilastoja tutkimustuloksista. Itse en ole mikään tekniikan ihmelapsi, mutta kyllä SPSS alkaa pikkuhiljaa luonnistumaan. Onneksi, sillä tulen käyttämään samaa ohjelmaa muun muassa syvärieni kanssa.

Tässä jaksossa jännittävintä on ollut viime viikolla tapahtuneet obduktiot eli ruumiinavaukset. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun näin oikean ruumiin, joten tilanne ei todellakaan ollut tuttu minulle. Aluksi tilanne tuntui hieman vieraalta ja jopa pelottavalta, mutta kun asiaan asennoituu oikein, ei se enää tuntunut niin oudolta. Oli myös todella mielenkiintoista nähdä kaikki elimet livenä, ja nähdä miltä ne oikeasti näyttävät sisältä. Tällä hetkellä myös tuntuu siltä, että dissektioiden peruuntuminen keväällä ei ehkä ollutkaan huonoin asia. Nyt pääsin näkemään ensimmäistä kertaa ruumiin ilman että itse vielä koskin siihen. Dissektioiden siirtyminen lokakuulle pakottaa minut myös kertaamaan kaikki anatomian asiat keväältä, joten oikeasti tämä tilanne on vain parempi oppimiseni kannalta.

Olemme myös päässeet laboratoriotöihin tässä jaksossa. Viime viikolla tutkimme ruoka-aineiden glykeemistä indeksiä. Tätä työtä varten meidän piti paastota 12 tuntia, ja aamulla minun ryhmäni sai syötäväksi 3,5 desilitraa sokeroitua vaniljajogurttia. Tilanne ei totisesti ollut miellyttävin, varsinkaan ihmiselle joka ei yleensä syö aamupalaa, mutta haluan kokeilla kaikki testit, jotta tiedän mitä tulevaisuudessa määrään potilailleni.

Ensi viikolla pääsemme myös tekemään ravintoanamneesin ”potilaalle”, tässä tapauksessa ryhmäläiseni kaverille. Meidän on tarkoitus laskea potilaamme vajaaravitsemusriski kyselemällä hänen ruokailutottumuksiaan. Ryhmätyö piti alun perin toteuttaa oikeiden potilaiden kanssa sairaalassa, mutta nykyinen tilanne pilasi tämän. Uskon kuitenkin, että saamme hyvää harjoitusta myös tällä vaihtoehtoisella tavalla.

Tässä hieman esimakua toisesta vuodesta Tampereen lääketieteellisessä. Ensi postauksessa ajattelin kertoa myös toisen vuoden toisesta tehtävästä, eli hutuna (hupitutorina) olemisesta. Fukseilua siis paljon tiedossa.

Hyvää viikonloppua! Pysykää terveinä ja käyttäkää maskia 😉

– Katja