Lääketiede  •  19.09.2019

Tentti- vai juhlaputki

Syksy on jo melko pitkällä. Sen tietää siitä, että muutkin yliopisto-opiskelijat ovat palanneet kouluun meidän lääkisläisten tuskin edes muistaessa kesäloman joskus tapahtuneen. Vielä varmempi merkki on se, että seuraavana kolmena viikkona kalenterissa möllöttää tentti.

C5-lukukauden ensimmäiset kurssit alkaa tulla päätökseensä vuoronperään. Mutta ei syytä ahdistua, jokaista tenttiä seuraa palkinto. Viikon päästä tenttikauden korkkaa KLP eli kliinisen lääketieteen perusteet, joka kattaa yleisen propeudetiikan, psykiatrian ja neurologian johdannon sekä vuorovaikutusopin. Tenttiä seuraavana päivänä hyppäämme koko kurssin voimin bussiin ja hurautamme Pietariin kurssimatkalle. Siis ihan oikeasti jo viikon päästä! Kirjoittelen tästä sitten jäljestäpäin lisää, sen verran hauska reissu luvassa!

Kun itänaapurin vierauilusta on selvitty on seuraavan tentin vuoro, nimittäin pakollisen virkamiesruotsin Skärgård medicin och kultur -kurssin tentti. Anatomian sanaston opettelu on tuottanut yllättävää haastavuutta sillä suomenkieliset termit on ensin täytynyt kääntää latinan kautta oman muistin virkistämiseksi -ai miten niin lääkärit eivät osaa suomea? Mutta helpotuksena kielioppisäännöt unohtaneille on onneksi se, että epikriisin kirjoittaminen on ruotsiksikin helppoa kun ei grammatiikasta tarvitse juurikaan piitata.

Och dagen efter kilistelemme kurssimme muistolle hautajaisissa (tästäkin kerroin alkusyksystä). Julkaisemme myös muistokirjoitelman kurssilaisistamme, laulamme suruvalittelutilaisuudessa kursseista sävellettyjä virsiä ja muistelemme preklinikkaa. Juhlistamme kandeiksi tulemista ja yhteiskurssimme muistoja illallisella ja illalla pääsemme Tivolille kurssibileiden merkeissä.

Hautajaistunnelmista jatkuu tenttiurakka luontevasti vielä viikon päästä koittavaan labralääketieteen tenttiin. Mutta siihenkään ei tarvitse säästellä sillä tenttipaperit palautettuuaan alkaa syysloma. Ensimmäinen laatuaan lääkiksessä. Itse suuntaan Englantiin moikkaamaan muutamaa siellä opiskelevaa kaveria joten saan kunnon irtioton arjesta syyslukukauden keskelle. Kyllä kelpaa!

Mukavaa, että alkusyksy on mennyt näin nopeasti ja mukavasti eikä tuleva tenttirutistuskaan tunnu ahdistavalta. Säästyy sitten voimia marraskuun pimeyteen ja preklinikan viimeiselle kurssille Mikrobit ja ihminen. Hyvä niin, sillä lukujärjestys onkin sitten jouluun asti melko tiivistä luentoa luennon perään.

Tsemppiä meille kaikille syksyn koitoksiin!

Anna

Olen 22-vuotias nelosen kandi Turusta. Opintojen ohella harrastan paljon liikuntaa, kahvittelua, kavereiden kanssa naureskelua ja mainittavan paljon myös kirjojen lukemista ja leffojen katsomista.

Tänne blogiin päätyy siis heijasteita mun arkielämästä keskittyen kuitenkin siihen lääkisopiskeluun ja opiskelijaelämään. Toivottavasti löydät teksteistäni inspiraatiota, motivaatiota tai ihan vain hyvää mieltä! Aina saa myös kysyä ja kommentoida, jos siltä tuntuu 🙂