Taysissa plastiikkakirurgialla

Korson terveyskeskuksen amanuenssuurin jälkeen pidin ansaitun 2,5 viikon kesäloman. Lomalla en paljoa lopulta tehnyt, mutta toisaalta välillä on vain hyvä olla tekemättä mitään. Nautin vain kuumista päivistä, katselin hieman syväreitäni ja nukuin paljon. Yhtenä viikonloppuna kävimme puolisoni kanssa Turussa, mutta muuten loma tuli aika lailla vietettyä Tampereella.

Lomailun jälkeen minulla alkoi 11.7 toinen neljän viikon amanuenssuuri-jakso Taysissa plastiikkakirurgialla. Jännitin tätä todella paljon, sillä en ollut koskaan ennen ollut leikkaussalissa, joten en tiennyt miten reagoisin tähän. Ensimmäisenä päivänä minut kuitenkin laitettiin suoraan aamuraportin jälkeen leikkaussaliin, eli heti syvään päätyyn. Onneksi meille oli koulussa opetettu toukokuussa leikkaussalietiketti, ja kaikki tähän liittyvät seikat eli käsienpesutekniikka, 3 minuutin käsien desinfiointi sekä steriilien välineiden pukeminen. Kerran meinasin mokata yhden kohdan toisessa leikkauksessani, mutta onneksi tästäkin selvittiin, ja muuten on mennyt hyvin.

Työpäivät olivat pituudeltaan ja sisällöiltään todella vaihtelevia. Välillä olin vain poliklinikalla seuraamassa, kun leikkauksia ei sinä päivänä ollut, jolloin päivät saattoivat olla 3–5 tunnin pituisia. Poliklinikoilla yleisimpiä potilaita olivat ihmiset, jotka tulivat leikkausarvioon esim. vatsan ylimääräisen ihon tai rintojen liian suuren koon vuoksi. Myös erilaisia kontrollikäyntejä oli, ja kerran näin myös kaksi potilasta, joille laitettiin botoksia kasvohermohalvauksesta johtuvien oireiden vuoksi.

Suurimman osan ajasta leikkauksia kuitenkin oli päivän aikana yhdestä neljään, joista melkein jokaiseen usein osallistuin. Näin monta erilaisten syöpien leikkausta, varsinkin kasvojen alueelta, sekä useita rintojen pienennysleikkauksia ja vatsanahan kiristysleikkauksia. Tämän lisäksi näin useita leikkauksia, joissa tarvittiin ihosiirteitä. Näihin kuului erilaiset haavaleikkaukset ja yksi suurempi palovammaleikkaus. Isoin yllätys itselleni oli reisiamputaatio. Olin aina ajatellut, että tällaiset leikkaukset olisivat ortopedien hommia, mutta leikkauksessa oli vain plastiikkakirurgi, pari hoitajaa ja minä. Tämän leikkauksen näkeminen oli todella erilainen kokemus, ja tuntui todella absurdilta poistaa puolet potilaan jalasta. Näitä kuitenkin tulee vastaan monesti johtuen erilaisista diabeteksen tai infektion aiheuttamista komplikaatioista.

Mielenkiintoisimpia leikkauksia olivat erilaiset kielekesiirrot, jossa jostain muualta, esimerkiksi lantion alueelta, otettiin pala lihasta sekä pari hyvää valtimoa, ja nämä siirrettiin toiseen kohtaan kehossa. Suonien yhdistämisessä käytettiin apuna mikroskooppia, sillä valtimot ja laskimot ovat todella pieniä. Valtimot ommeltiin yhteen, mutta laskimoiden yhteen liittämisessä käytettiin apuna tietynlaista apuvälinettä, jossa suonen päät liitetään toisiinsa metallihakasilla, ja lopulta suoni pysyy kiinni eräänlaisen ”muoviklipsin” avulla.

Joskus olin leikkauksessa vain seuraajan roolissa, mutta suurimman osan ajasta pääsin itsekin avustamaan. Pidin monesti erilaisilla hakasilla leikkausaluetta paremmin auki, mutta pääsin itse myös polttelemaan vuotavia suonia bipolaaripolttimella (pihtien tapaiset polttimet, jotka polttavat kaikkea niiden väliin jäävää) sekä pari kertaa olin mukana sulkemassa haavoja sisäisillä ompeleilla.

Kaiken kaikkiaan nuo neljä viikkoa olivat todella opettavaisia ja mukavia, kiitos plastiikkakirurgian tiimin, vaikka kokemus myös samalla vahvisti sitä ajatusta, etten itse halua olla kirurgi. Nyt olen kuitenkin yhtä kokemusta rikkaampana opiskelemassa unelmien alaani, eli asiat voisivat olla huonomminkin.

• Katja