Taistelua aikaa vastaan vai leppoisaa tutkiskelua?

Viime aikoina olen opetellut sietämään keskeneräisyyttä. Päivät (ja yöt) kuluvat tällä hetkellä niin tiiviisti koulujuttujen parissa, että pikku hiljaa stressitasot nousevat. Alkusyksystä kandiseminaarit alkoivat ja samalla aloitin oman kandidaatin tutkielman tekemistä. Valitsin toki muitakin kursseja samaan aikaan, koska kandi on ”vain” 10 opintopisteen projekti. Nyt on ollut kuitenkin haastavaa löytää aikaa kanditutkielman tekemiselle, koska muidenkin kurssien hommat työllistävät. Päivisin olen sidottu yliopistolle ja iltaisin löytyy aina jotain pientä, mitä täytyy nopealla aikataululla hoitaa. Siksi isompi projekti on tullut jätettyä odottamaan.

Voi kuulostaa tekosyiltä, mutta tällä hetkellä on oikeasti fiilis, ettei vuorokaudessa riitä tunnit. Voi olla, että olen mokannut aikataulutusta ja arvioinut väärin, paljonko muita kursseja kandin ohelle kannattaa ottaa.. Onneksi teemme kuitenkin kandia parityönä, ja parilta sekä muilta syksyn kandin väsääjiltä on saanut tsemppiä alkuun. Ja ohjaajakin ymmärtää, että alku voi olla kankea, mutta silti työ voi hyvinkin valmistua ajoissa.

Aiheemme on mielenkiintoinen, liittyy oppimisvaikeuksien taustasyihin (tarkkaan ei ole vielä rajattu), ja olisi kiva päästä perehtymään siihen kunnolla. Nyt on kuitenkin ollut aikaa irrota muista hommista aina lyhyeksi hetkeksi kerrallaan, eli aina ehtii lukea vain pintaraapaisun ja tehdä vähän muistiinpanoja. Kaipaisin vapaaviikkoa, jonka aikana ei tarvitsisi muuta tehdä kuin yrittää ymmärtää kandin aihetta! Ymmärtämiseen tulee tosiaan haastetta, koska lähteet ovat lähinnä englanninkielisiä, ja englanniksi lukeminen vaatii minulta enemmän keskittymistä sekä aikaa. Mutta eiköhän tässä viimeistään tule oman alan sanasto tutuksi.

Ajattelen, että kirjoitusvaiheessa sitten pääsen loistamaan. Muistiinpanoissa on ihan käyttökelpoisia kohtia. Suoraan ei voi kuitenkaan kirjoittaa puhdasta tekstiä. Täytyy ensin ymmärtää aihetta (aloitin lukemalla aiheeseen liittyvän suomenkielisen tietokirjan) ja sitten etsiä keskeisiä lähteitä tutkimusartikkeleista. Olen välillä melko kärsimätön tyyppi, joten tällaisen ison projektin hidas eteneminen turhauttaa. Aiemmin opinnoissa esseet on saanut tuhat kertaa nopeammin kirjoitettua, mutta nyt täytyy olla tarkempi lähteiden valinnassa ja mukaan ei saa kirjoittaa omia ajatuksia. Lisäksi viime keväänä suoritetun määrällisten menetelmien kurssin anti on päässyt unohtumaan, ja tähän mennessä analyysien tekeminen SPSS:llä ei ole oikein sujunut. Se asia toivottavasti ratkeaa pian, sillä sain suomenkielisen oppaan käyttööni!

Tämä on opettelun paikka, sillä täytyy vain oppia kestämään keskeneräinen työ ja ymmärtää, että sellainen se tulee olemaan vielä pitkään. Pala palalta ensin etsitään tietoa, sitten yhdistellään ja kirjoitetaan eheäksi tekstiksi. Nyt on taas hieman positiivisempi olo, sillä huomenna olen menossa tapaamaan kandityön ohjaajaa, ja toivottavasti keskustelun jälkeen saadaan vihdoin aiheen rajaus kuntoon!

Ei niin positiivisia kuulumisia tällä kertaa, mutta päätin avata kuitenkin blogiin myös opiskelun stressaavaa puolta, koska sellaista se välillä on, vaikka kuinka olisi kiinnostusta aiheeseen ja kunnianhimoa. Tsemppaan nyt, että joulukuussa pääsisin kertomaan blogiinkin, että kandityö saatiin valmiiksi ja opittiin paljon uutta!

Tsemppiä muidenkin syksyyn!

-Anna