Lääketiede  •  26.09.2019

Synnytyssaliviikko

Tämä viikko on varmasti ollut omalta osaltaan yksi lääkiksen mieleenpainuvimmista viikoista. Olen tällä viikolla nähnyt ensimmäistä kertaa elämässä pienen vauvan syntymän ja yhteensä viikon aikana ehdin nähdä kolme synnytystä ja yhden keisarileikkauksen. Uuden elämän alku on kyllä niin ihmeellistä, että minun oli oikeasti tsempattava, jotta en itsekin herkistynyt pienen vauvan synnyttyä.

Olin siis kahtena päivänä synnytyssalissa seuraamassa synnytyksiä, ja yhtenä päivänä olin seuraamassa elektiivisiä eli suunniteltuja sektioita. Synnytyssalissa seurasin yhtä kätilöä, ja hänen kanssaan kävin aina tutkimassa äidin avautumisvaiheen aikana. Kun tähän asti on tutkinut vain naisia, joiden kohdun suu on luonnollisesti kiinni, oli nyt hienoa päästä tutkimaan naista, jonka kohdun suu oli reilusti avautunut ja vauvan pää oli tunnettavissa sormella. Lisäksi itse syntymässä sain auttaa vauvan ulosautossa, mikä oli myös todella hienoa ja varmasti ainutkertaista, koska synnytyslääkäriä minusta ei kuitenkaan tule, vaikka alasta olenkin kiinnostunut. Viikon aikana näin paljon erilaisia synnytyksiä, todella nopeita ja sitten myös perinteisempi hitaampia.

Me lääkisopiskelijat olemme onnekkaassa asemassa, sillä jos olen oikein ymmärtänyt, olemme ainoita opiskelijoita, jotka pääsevät seuraamaan synnytyksiä. Kätilöopiskelijat totta kai ovat opiskelun aikana paljon seuraamassa synnytyksiä, mutta he valmistuvatkin kyseiselle alalla. Suurimmasta osasta lääkäreistä ei synnytyslääkäreitä tule, joten on todella hienoa, että meille on annettu mahdollisuus päästä näkemään, miten synnytys sujuu todellisuudessa.

Päivät synnytyssalissa on alkanut jo varhain kello 7 aamuraportilla. Sen jälkeen valitsimme jokainen kätilön, jota seurasimme päivän aikana. Jos synnyttävä nainen oli vasta avautumisvaiheessa, emme kätilön kanssa koko aikaa olleet äidin kanssa huoneessa. Näin viikon aikana, kun äiti sai epiduraalipuudutteen ja lisäksi sain myös nähdä muita kivunlievitys keinoja, kuten ilokaasun ja tens-laitteen käyttöä. Vasta kun kohdunsuu oli täysin avautunut ja alkoi ponnistusvaihe, olimme kätilön kanssa koko ajan huoneessa. Vauvan syntymän jälkeen napanuora leikattiin irti ja tämän jälkeen odotettiin vielä, että istukka syntyy ja siitä otettin verinäytteet. Oli hienoa nähdä, miten synnytykset eroavat paljon toisistaan, mutta miten myös synnyttävät äidit olivat hyvin erilaisia. Toiset kestivät kipua paremmin hiljaa, kun taas toiset olivat huomattavasti kovaäänisempiä.

Ensi viikolla käynnistyy viimeinen viikko naistentautien kurssia, tosin se kuluu hajautuksessa Vaasassa! Mukavaa viikonloppua!

-Ella

Ella

Olen Ella, 24-vuotias lääketieteen kandi Turusta. Olen neljännellä vuosikurssilla, joten yli puolet lääkiksestä on jo takana, ja tulevana kesänä saan työskennellä ensimmäistä kertaa lääkärinsijaisena. Iloisuus ja ahkeruus kuvaavat luonnettani hyvin. Vapaa-ajallani harrastan juoksemista, maantiepyöräilyä ja avovesiuintia.