Silmätaudit

Pitkän PTH-jakson jälkeen minulla on keväälle jäljellä vielä 3 viikkoa silmätauteja (tästä lisää tässä postauksessa), 3 viikkoa ihotauteja sekä 3 viikkoa keuhkotaukoja. Tuntuu hullulta, että koulua ei ole enää montaa viikkoa jäljellä ennen kesälomaa ja ensimmäisiä lääkärin töitä. Pakko myöntää, että kun yksikin potilas kysyi, millä fiiliksellä ensimmäiseen lääkärikesään, oli ensimmäinen suustani tuleva sana ”pelko”. Toisaalta pelko ei aina ole huono juttu, pelko tai ainakin terve jännitys voi jopa saada sinut suoriutumaan paremmin ja kiinnittämään enemmän huomioita pieniinkin yksityiskohtiin. Ehkä juuri tällä tavalla löydänkin potilaalta jonkin muilta huomaamatta jääneen asian, who knows.

Viimeiset kolme viikkoa ovat siis olleet silmätauteja. Suvussani on silmälääkäreitä, mutta itseä tämä erikoisala ei ole kyllä koskaan kiinnostanut. Minulla on myös todella herkät silmät (silmätaudeilla valojen kirkkautta vaihdellaan vähän väliä) ja jopa se, että näen potilaalle laitettavan silmätippoja, saa omani melkein vuotamaan. Ehkä siis parempikin, ettei tämä ala minua kiinnosta.

Ensimmäisellä viikolla olimme vain Arvolla eli kampuksellamme oppimassa teoriaa ja harjoittelemassa erilaisia tutkimuksia toisillamme. Perus silmän anatomia oli kyllä täysin unohtunut, sillä viimeksi sitä taidettiin opettaa kakkosen syksyllä, eli yli 3 vuotta sitten. Onneksi asiat usein palautuvat nopeasti päähän, kun näitä kertailee. Tutkimme viikon aikana toisiltamme visusta eli näöntarkkuutta E-taulun avulla, silmien liikkeitä H-kaavion avulla, mustuaisreaktioita, karsastusta sekä piilokarsastusta, luomen kääntöä, silmänpainetta, silmän fluoresiinivärjäystä sekä silmänpohjien tutkimista (laajennetuin mustuaisin). Tiivis viikko kaiken kaikkiaan, mutta hyvin opettavainen.

Toisella viikolla pääsimme suoraan tositoimiin heti tiistaina, kun meitä jaettiin eri poleille. Itse pääsin kaverini kanssa kontrollipolille, jossa tuli vastaan mm. herpeskeratiitti, iriitti (värikalvon tulehdus) sekä glaukoomakontrolli. Silmälääkärin varmaan tärkein tutkimusväline on mikroskooppi, mikä tietenkin on vähän tylsempää meille kandeille, kun emme näe, mitä lääkäri näkee. Onneksi opepolilla meillä oli kuitenkin käytössä mikroskooppi, jonka kuva heijastui taululle, joten tässä näimme edes vähän, mitä lääkäri silmästä tutki. Meitä myös yllätti se, miten täydet listat silmätaudeilla oli, potilaita oli usein 12–14 päivässä, ensimmäiset 8 jo usein ennen lounasta.

Iltapäivällä pääsimme tutustumaan näkövammaisten liiton toimipisteeseen keskustassa. Pääsimme kuulemaan, mitä kaikkea liitto tarjoaa ja lisäksi myös pääsimme kuulemaan kokemusasiantuntijalta näkövammaisuudesta. Kokemusasiantuntijamme oli lähes sokeutunut elämän mittaan, ja tällä hetkellä näki enää vain hahmoja valossa. Meille opetettiin myös, miten kannattaa vastaanotolla huomioida näkövammainen potilas (valot, kohti katsominen puhuessa, asioiden perinpohjainen selittäminen, varsinkin mitä tehdään ja milloin…). Viimeisenä kokeilimme, millaista on kaataa juomaa lasiin sokeana (silmämme peitettiin) sekä miten ohjata näkövammaista ihmistä eri paikoissa (ovet, portaat yms.). Kuljimme eri huoneissa ja portaissa pareittain niin, että toisella oli silmät sidottuna ja toinen johdatti ja kertoi aina, missä kuljetaan, ja pitääkö varoa esim. kynnystä.

Keskiviikkona pääsimme aamupäivällä taas eri poleille, itse pääsin tällä kertaa seuraamaan päivystystä. Päivystyksessä oli myös jonkun verran kontrolleja pitkien jonojen vuoksi, mutta pääsimme näkemään myös akuutimpia tilanteita, kuten sarveiskalvon tulehduksen sekä sugillaation eli silmän sisäisen verenvuodon. Sugillaatio on vähän niin kuin silmän mustelma, ja jos se ei ole syntynyt korkean energian vaikutuksesta vaan esim. oksan raapaisusta tms., ei sille tarvitse tehdä mitään vaan se paranee itsestään muutamassa viikossa.

Torstaina ja perjantaina meillä oli opepolit aamupäivällä ja luento iltapäivällä. Itse otin vastaan potilaan kaverini kanssa molempina päivinä. Silmätaudeilla on paljon tutkimuksia (visus eli näkö, pupillireaktiot, karsastustestit, näkökentän testaus, silmänpaineen testaus, silmänpohjien tutkiminen jne.), joten oli ihan mukava, että otimme potilaat vastaan pareittain, eikä kaikkia testejä tarvinnut tehdä yksin. Opepoleille otetaan tavallisia silmätautien potilaita, useimmilla on esim. kuivasilmäisyyttä ja erilaisia tulehduksia, ikärappeumaa tai kaihia. Kun olimme tutkineet potilaat, kokoonnuimme koko ryhmällä ja kävimme yksi kerrallaan potilaiden esitiedot läpi, minkä jälkeen potilas kutsuttiin sisään ja lääkäri tutki silmät vielä mikroskoopilla. Onneksi opepolilla mikroskooppi oli yhdistetty kameraan, joten pääsimme näkemään taululta aika hyvin sen, mitä lääkäri näki mikroskoopilla.

Kolmas viikko oli vähän lyhyempi johtuen pitkäperjantaista. Näin ollen meillä oli polien seurantaa vain tiistaina, ja keskiviikkona sekä torstaina taas opepolia. Iltapäivinä oli luentoja ja torstaina meillä oli vielä suullinen ryhmätentti. Ryhmätentissä silmäsairaalan ylilääkäri kyseli kuvien kanssa vuorotellen jokaiselta pari kysymystä, mutta jos ei tiennyt niin muut saivat myös auttaa. Tämä oli näin ollen enemmän oppimistilaisuus kuin tentti, sillä silmätaudeista kysytään kuitenkin vielä integroidussa tentissä vikalla viikolla.

Nämä kolme viikkoa menivät todella nopeasti ja paljon tuli opittua. Nyt uskon osaavani tehdäkin jotain, ainakin tutkimuksia terveyskeskuksessa, jos sinne tulee joku silmäpotilas. Kaikille jäi myös sellainen fiilis, että aina saa konsultoida silmälääkäriä.

• Katja