Riikan tarina kohti lääkistä

Millaista on haaveilla lääkiksestä, kun kukaan ei usko mahdollisuuksiisi? Entä miten ympäristön muutos voi vaikuttaa omien unelmien tavoitteluun? Riikka kertoo blogissa oman tarinansa, miten päätyi kokkikoulusta oppimisvaikeuksien keskeltä hakemaan lääkikseen.

Mutkien kautta kohti hakua

Halusin tulla jakamaan oman tarinani siitä, kuinka päädyin hakemaan lääkikseen. Vielä tarkemmin hammaslääkikseen.

Mulle ei koskaan ollut selvää pienenä tai nuorena, että haluisin olla joskus hammaslääkäri. En oikeastaan tiennyt pitkään aikaan, mitä haluisin tehdä. Koin siis olevani todella hukassa itseni kanssa.

Peruskoulun jälkeen olisin halunnut lähteä lukioon, mutta minut ohjattiin lähtemään ammattikouluun omien opiskelutaustojen takia. Olen siis opiskellut koko peruskoulun omalla opiskelusuunnitelmalla ja siis kärsinyt jonkuntyyppisistä oppimisvaikeuksista.

Keksin parissa viikossa ammatin, mitä luulin haluavani tehdä tulevaisuudessa. Lähdin opiskelemaan Ravintolakoulu Perhoon kokin ammattitutkintoa ja hyvin nopeasti tajusin, ettei se ollut minun ammattini.

Tuli kokeiltua eri ammatteja ja työpaikkoja valmistumisen jälkeen, mutta mikään ei vaan tuntunut omalta. Tämä oli kova pala itselle. Kaikki muut olivat kouluissa tai töissä ja tekivät just sitä mitä tykkäsivät sekä olivat matkalla kohti unelmiaan. Itse tunnuin vaan junnaavan paikoillani vailla määränpäätä.

Ajatukset kohti lääkistä

Muutaman vuoden päästä sain ajatuksen. Entä jos hakisin lääkikseen? Kuvailisin sitä salamana kirkkaana taivaalta. Ehkä  hyvin kliseinen sanonta, mutta se kuvaa sitä todella hyvin. Nopeasti astui häpeä kuvioihin. Saanko minä oppimisvaikeuksista kärsinyt hakea lääkikseen, koska mun ei pitänyt pärjätä edes lukiossa? Mitähän muut ajattelee tästä?

Mielessä pyöri paljon kysymyksiä joihin pelkäsin kuollakseni saada vastauksia. Olen kuitenkin hyvin avoin omista jutuista, joten halusin kaikesta pelosta huolimatta kertoa julkisesti asiasta.

Ja niin kerroin:

”Hei mä haluun hakea lääkikseen”.

Se tuntui iskulta päin kasvoja. Muistan ne sanat kuin olisin kuullut ne juuri 10 minuuttia sitten. Sillon minulle kerrottiin, kuinka en tule koskaan pääsemään lääkikseen. En tule pärjäämään tai varsinkaan jaksa opiskella pääsykokeisiin. Se häpeän määrä. Miten koskaan uskalsin haaveilla koulupaikasta lääkiksessä?

Meni pitkään, kun uskalsin uudestaan tuoda asian julki. En tiedä mistä se johtui? Tunsinko tällä kertaa itseni turvalliseksi uudessa ympäristössä, että pystyin jakamaan näin avoimesti omat haaveeni? Haluan uskoa tähän. Ensimmäistä kertaa minua kannustettiin, eikä lytätty.

Valmennuskurssi opiskelun tukena

Aloitin matkani kohti lääkistä vuonna 2017 aluksi itsenäisesti opiskellen. Huomasin kuitenkin hyvin nopeasti, etten pärjännyt yksin. Menin vuonna 2021 ensimmäistä kertaa Valmennuskeskuksen kurssille.

Tykästyin ihan hirveästi Valmennuskeskuksen opettajiin sekä tutoreihin. Opettajat ovat aina olleet helposti lähestyttäviä ja opetustyyli itselle juuri se oikea. Mm. bilsassakin tylsistä aiheista on osattu tehdä super mielenkiintoisia.

Siksi tuntui luentevalta jatkaa tänäkin hakuvuonna Valmennuskeskuksen kanssa matkaa kohti unelmien koulupaikkaa Lääkis etäopetus lokakuu päivä 2023-2024 -kurssilla.