PTH-jakson aloitus

Joululoma meni nopeasti sen takia, että se oli tänä vuonna viikon lyhyempi kuin aiemmin (tällä kertaa 3 viikkoa tavallisen 4–5 vk sijaan) sekä koska olin kaksi näistä viikoista töissä. Halusin päästä terveyskeskukseen, sillä kesän jalkaleikkaukseni pilasi kuukauden jakson heinäkuulta. Olin taas amanuenssina, sillä vaikka minulla onkin neljännen vuoden kandin luvat, ei kyseisessä terveyskeskuksessa ole vuodeosastoa, missä saisin näillä oikeuksilla työskennellä, ja tavallisen terveyskeskuslääkärin sijaisuuden saa vasta viidennen vuoden jälkeen. Pääsin kuitenkin tutkimaan potilaita, ultrailemaan raskaana olevia äitiysneuvolassa sekä asentamaan ehkäisykapseleita ehkäisyneuvolassa.

Koulu alkoi taas 8.1., ja minulla tämä alkoi PTH eli perusterveydenhuollon jaksolla. Tällä jaksolla olemme yhteensä 4 viikkoa (miinus maanantait eli seminaaripäivät) kahdessa eri terveyskeskuksessa. Muut kaksi viikkoa Pirkanmaalla (vaihtoehtoina mm. Tampereen, Kangasalan, Pirkkalan, Nokia, Akaan jne. terveyskeskukset) ja toiset kaksi viikkoa Etelä-Pohjanmaalla (vaihtoehtoina mm. Seinäjoki, Ilmajoki, Kauhava, Kauhajoki jne.), mutta itse olen henkilökohtaisista syistä kummatkin jaksot Pirkanmaalla, toisen jakson Kangasalla ja toisen Akaalla.

Terveyskeskusten lisäksi jaksoon kuuluu myös geriatriaa, työterveyshuoltoa sekä oikeuslääketiedettä. Ensimmäisellä viikolla meillä oli opetusta mm. muistisairauksista, lausuntojen tekemisestä, lääkekorvattavuudesta, lastenneuvolasta sekä lisääntymis- ja seksuaaliterveydestä.

Toisella viikolla meillä oli tiistaina oikeuslääketieteen ryhmätyö. Ryhmätyön tarkoituksena oli opettaa meille, milloin kuolema tulee selvittää lääketieteellisestä ja milloin oikeuslääketieteellisesti, sekä tarvitaanko ruumiinavausta vai riittävätkö papereista kerätyt tiedot. Tavallisissa tapauksissa riittää lääketieteellinen selvitys, kun taas oikeuslääketieteellinen vaaditaan (oikeuslääkärille + poliisille soitto) esim. tilanteissa, joissa kuolema on johtunut tapaturmasta, rikoksesta, ammattitaudista, itsemurhasta tai kuolema on muuten ollut yllättävä.

Keskiviikkona meillä oli koko päivän työterveyshuollon ryhmätyö. Ryhmätyössä käsiteltiin erilaisia tapauksia, joissa esim. terveyskeskukseen tuleva potilas tulee ohjata omaan työterveyteen ja millaisia lausuntoja vaaditaan milloinkin. Esimerkiksi tavallisella sairauslomatodistuksella (A-lausunto) voidaan sairauslomaa jatkaa max 60 vrk, ja tämän jälkeen tulee kirjoittaa B-lausunto jatkosta. 90 vrk jälkeen tulee työterveyshuollon lääkärin ottaa kantaa asiaan ja kirjoittaa lausunto Kelalle jne. Nämä vaaditaan Kelan sairauspäivärahaa varten, jota voidaan maksaa max 300 vrk. Opimme myös osasairauspäivärahasta, sairauseläkkeestä sekä osasairauseläkkeestä. Pakko sanoa, että välillä nämä lausuntoasiat ja Kelan vaatimat tiedot ovat kyllä yksi iso viidakko. Nämä asiat varmasti oppii kunnolla vasta töissä.

Torstaina meillä oli kaksi ryhmätyötä. Toisessa käsiteltiin työnhallintaa perusterveydenhuollossa, jotta osaisimme aikatauluttaa työpäiviämme kesällä, mutta myös muistaa taukojen sekä vapaa-ajan tärkeyden. Ilman työnhallintaa monet, varsinkin nuoret lääkärit, ovat helposti nopeasti burn outin partaalla, mikä ei tietenkään aja kenenkään asiaa. Iltapäivällä kävimme läpi haastavia potilastilanteita, mitä meille oli jo tullut vastaan, ja mietimme, miten ratkaista näitä.

Perjantaina pääsimme työpaikkavierailulle Tampereen keskuspaloasemalle. En ole ennen käynyt paloasemalla, ja tämä kyseinen sattuu olemaan vanha ja todella upea rakennus, joten odotin vierailua innolla. Pääsimme kuulemaan palomiesten/pelastajien työstä, fyysisistä testeistä sekä mitä kaikkea työssä tulee vastaan. Pelastajien työnkuvaan kuuluu valtavasti terveydelle haitallisia tekijöitä, kuten yötyöt, lämpötila, ylipaine, kemikaalit jne. Työ ei todellakaan ole helppoa, ja joka päivä nämä pelastajat laittavat oman elämänsä ja terveytensä likoon meidän muiden puolesta. Älytön kunnioitus heitä kohtaan. Pääsimme myös näkemään paloauton ja kokeilemaan erilaisia varusteita ja niiden painavuutta, ja lopussa kävimme vielä kiertämässä alakerran museossa, jossa oli vanhoja palomiesten varusteita ja tarinoita. Todella hieno kokemus kaiken kaikkiaan.

Viimeinen teoriaviikko ennen terveyskeskusjaksoja oli geriatrian viikko. Alkuviikosta perehdyimme laaja-alaiseen geriatriseen arviointiin sekä kuntoutukseen. Erilaisia kuntoutuksen muotoja on valtava määrä, joista osaa en ainakaan itse ollut koskaan edes ajatellut.

Keskiviikkona menimme Hatanpään sairaalalle tutkimaan 3 hengen porukoissa yhdet geriatriset potilaat. Tämän tarkoituksena oli erityisesti haastatella potilasta hänen toimintakyvystään ja avuntarpeestaan ennen sairaalaan joutumista. Lisäksi teimme pari tarkkaavaisuuden, masentuneisuuden sekä muistin seulontatestiä potilaille. Testeissä kysytään vuotta, kuukautta, viikonpäivää yms. ja lisäksi potilaan tulisi muistaa kolme hänelle sanottua sanaa näiden kysymysten jälkeen. Tämän jälkeen meillä oli tähän liittyvä purkutilaisuus koululla, jossa kävimme läpi potilastapauksemme geriatrin kanssa, sekä mietimme mahdollista jatkosuunnitelmaa.

Torstaina meillä oli aamupäivän geriatrisen psykiatrian ryhmätyö. Ryhmätyössä kävimme läpi pari potilastapausta sekä opimme erilaisista muistisairauksiin liittyvistä käytösoireista sekä deliriumista.

Iltapäivällä menin vielä itse Taysille tapaamaan yhtä syväriohjaajaani, sillä vaikka syvärini ovatkin suoritettu, haluamme vielä saada artikkelini tieteelliseen lehteen. Artikkelin submittoiminen on kuitenkin iso rupeama ja jokaisella lehdellä on kymmenien sivujen ohjeet kirjoittajille, joten helpompi pyytää apua ihmiseltä, joka on monta artikkelia julkaissut ja myös väitellyt tohtoriksi, kuin yrittää itse kotona katsoa, onko artikkelissani kaikki tarvittava. Artikkelin saaminen lehteen ei muutenkaan ole mikään helppo juttu, ja submittoimisesta julkaisuun kestää keskimäärin 2–6 kk, sillä lehden tarkastajat voivat laittaa moneen kertaan muokkausehdotuksia, ennen kuin he hyväksyvät julkaisun lehteen. Tavoitteena olisi saada artikkeli julkaisuun ennen kesälomaa, mutta katsotaan meneekö pidempään.

Perjantaina meillä oli vielä päivystysgeriatriasta ryhmätyö. Tässä kävimme lisää läpi vähän samoja asioita kuin edellisenä päivänä. Lisäksi mietimme yhdessä, miten geriatriset päivystyspotilaat usein eroavat nuoremmista. Esimerkiksi on yleistä, että tulosyy ei lopulta olekaan geriatrisen potilaan oireita aiheuttava syy, ja yleisin kirjattu tulosyy geriatriselle potilaalle on ”yleistilan lasku”, mikä voi siis periaatteessa johtua lähes mistä vaan. Lisäksi potilaiden kanssa tulee miettiä, mitä lääkkeitä voi antaa ja millä annoksella, sillä vanhemmilla ihmisillä metabolia on hidastunut, rasvakudosta on usein enemmän, ja maksan sekä munuaisten toiminta on heikentynyt. Koska monet lääkkeet poistuvat elimistöstä munuaisten kautta, ei vanhemmalle potilaalle voi antaa niin isoja annoksia tiettyjä lääkkeitä, ja esimerkiksi ibuprofeenia ei kannata antaa ollenkaan.

Paljon siis teoriaa näiden kolmen viikon aikana, mutta seuraavat 4 viikkoa menevätkin 2 eri terveyskeskuksessa, joten käytännön oppia tulee sitäkin enemmän. Näistä kuitenkin lisää seuraavissa postauksissa.

• Katja