Lääketiede  •  25.10.2019

Potilaan haastattelu ruotsiksi - lääkiksen virkamiesruotsi

Kuten kaikkiin yliopistotutkintoihin Suomessa kuuluu lääkikseenkin pakollinen ”virkamiesruotsi”. Meillä Turussa saariston kupeessa on kurssi nimeltään Skärgårds medicin och kultur ja se sijoittuu kolmannen vuoden syksyyn juuri ennen klinikkaan astumista.

Ruotsin kielen taidot ja siten tämä kurssi on lääkäriksi tähtäävälle mielestäni erityisen tärkeitä koska on tärkeää, että ruotsinkielinen potilas voi saada hoitoa omalla äidinkielellään. Sairastuessa kyky kommunikoida ja jaksaminen toisella tai jopa vieraalla kielellä vaikeutuu entisestään. Toki muualla Suomessa ruotsinkielisiä on vähemmän mutta hekin voivat matkustaa kotimaassa ja joutua hakeutumaan terveydenhoidon piiriin, jolloin on kielikysymys jälleen edessä.

Tällä ajatuksella ja muutenkin ruotsista aina kiinnostuneena ja kielistä ylipäätään pitävänä opiskelijana mulla on ollut hyvä motivaatio ja kiinnostus opiskella alani sanastoa ja lääketieteellisiä toimia ruotisksi. Siihen tämä kurssi on tarjonnut hyvä eväät, eikä esimerkiksi kielioppia ole oikeastaan käsiteltykään. Epikriisin kirjoittaminenkaan ruotsiksi kun ei mitään normaaleja kielensääntöjä juuri noudata. Tärkeintä on tulla ymmärretyksi ja ymmärtää.

Kurssiin kuuluu meillä myös ainoana lääkiksenä eläkeläisen haastattelu saaristossa. Saimme parin kanssa mahdollisuuden päästä käyttämään kieltä ja kokeilemaan vuorovaikutusta natiivin ruotsinpuhujan kanssa. Oli todella mukavaa oikeasti saada käyttää oppejaan ja testata miten homma sujuu, miten tämä klaarataan. Meillä tapaaminen meni tosi mukavasti! Juttelimme rennosti niitä näitä ja kyselimme paljon terveyteen liittyviä asioita joista sitten koostimme raportin ja joskus loppuvuodesta suullisessa kokeessa vielä keskustellaan käynnistä opettajan kanssa. Eläkeläistämme oli helppo ymmärtää, hän ymmärsi meitä ja oli ilahtunut käynnistämme. Käynti olikin periaatteessa pieni kahvi- ja keskustelutuokio sillä meille tarjottiin kaffet ja itseleivottua puolukkapiirakkaa jätskin kera. Vad härligt!

Anna

Olen 22-vuotias nelosen kandi Turusta. Opintojen ohella harrastan paljon liikuntaa, kahvittelua, kavereiden kanssa naureskelua ja mainittavan paljon myös kirjojen lukemista ja leffojen katsomista.

Tänne blogiin päätyy siis heijasteita mun arkielämästä keskittyen kuitenkin siihen lääkisopiskeluun ja opiskelijaelämään. Toivottavasti löydät teksteistäni inspiraatiota, motivaatiota tai ihan vain hyvää mieltä! Aina saa myös kysyä ja kommentoida, jos siltä tuntuu 🙂