Pohdintoja omasta pääsykoekeväästä

Ajattelin, että näin ensimmäisen blogikirjoitukseni kunniaksi voisin palata ajassa noin vuoden taaksepäin ja muistella omaa pääsykoekevättäni. Aihe on sikälikin ajankohtainen, että näihin aikoihin monet aloittavat puurtamisen tämän kevään kokeisiin, joten toivottavasti tästä kirjoituksesta on jotain iloa heille, jotka hakevat insinööriopintoihin tänä keväänä.

Aika tarkalleen vuosi sitten pohdin pitkään ja hartaasti, että pitäisikö minun hakea suorittamaan toista korkeakoulututkintoa, ja olisiko siinä perheellisenä ihmisenä enää edes taloudellisesti tai aikataulullisesti mitään järkeä. Ystäväni ja vaimoni kuitenkin kannustivat minua hakemaan, ja lopulta tulin itsekin siihen tulokseen, että toisen tutkinnon tekeminen olisi pelkästään järkevää. Eihän minulla ollut edes täyspäivätyötä, vaan ainoastaan satunnaisia keikkoja messuhommissa ja muutamia potentiaalisia työtilaisuuksia media-alalla.

Olin pitkään miettinyt nimenomaan rakennus- ja yhdyskuntatekniikan opintoihin hakemista, ja insinöörin ura oli ollut unelmani jo hyvän tovin. Opiskelualan valinta siis oli verrattain helppoa sitten, kun päätös hakeutua uudelleen opiskelemaan oli kypsynyt.

Tilasinkin heti päätöksenteon jälkeen Valmennuskeskuksen itseopiskelumateriaalin, ja kun materiaali saapui postitse, olin enemmän kuin valmis aloittamaan laskemisen pääsykokeita varten. Olin ollut huolissani siitä, miten ottaisin matikan salat haltuun, koska en ollut lukiossa varsinaisesti mikään matikkanero. Itseopiskelumateriaalin avulla sain kuitenkin nopeasti kehitettyä hyvän laskurutiinin, ja tehtävät alkoivat tuntua mukavilta ja jopa helpoilta.

Pääsykokeeseen mennessä olinkin laskenut matikan ja kemian osuudet pariinkin kertaan läpi, ja tehnyt kaikki harjoituskokeet, joissa ei saanut käyttää laskinta. Yllättäen hankalimmaksi osioksi itselleni muodostui luetun ymmärtäminen ja kirjoitetun asiatekstin omaksuminen. Luen kyllä romaaneja mielelläni, mutten ole milloinkaan ollut hyvä oppimaan uusia asioita pelkästään lukemalla, joten tekstiosuuden haltuunotto oli työlästä ja aikaa vievää.

Pääsykoekevät päättyi osaltani onnellisesti. Koulun ovi avautui, ja matka kohti rakennusinsinöörin uraa alkoi. Valmennuskeskuksen laadukkaalla itseopiskelumateriaalilla oli ihan aikuisten oikeasti todella valtava merkitys sisään pääsemiselle, ja lisäksi sen kattava läpikäyminen on auttanut minua myös itse opinnoissa. Kaikki laskeminen hyödyttää kaikkea laskemista, ja nyt kun pohjatiedot ja -taidot ovat varmasti kunnossa, on insinöörimatikan kursseista ollut helppo saada kiitettäviä arvosanoja.

Itse koin pääsykoetilanteen suurimmaksi haasteeksi sen, että koe piti laskea täydessä, isossa juhlasalissa, eikä omaa keskittymisrauhaa ollut juurikaan. En varsinaisesti välitä korvatulpista, joten minulla ei ollut mahdollisuutta sulkea muiden ääniä pois. Suosittelenkin harjoittelemaan laskemista monenlaisissa ympäristöissä, jos taustaäänet häiritsevät ja korvatulppien käyttö ei innosta.

Olen pohtinut ensimmäisen opiskeluvuoden aikana myös paljon sitä, että monet tuntuvat pitävän pitkää matikkaa tai erinomaista matemaattista osaamista ainoana lähtökohtana insinööriopinnoille, ja sulkevat koko tekniikan ja liikenteen alan opiskeluvaihtoehtojen ulkopuolelle, koska pelkäävät, että omat matemaattiset taidot eivät riitä. Omat lähtötietoni eivät missään nimessä olleet huipussaan ennen kuin aloitin kertaamisen pääsykokeisiin, mutta etenin sitkeästi kohti unelmaani, ja nopeasti aloin nauttia laskemisesta. Kokemukseni asiasta onkin se, että jos matikkaa halua oppia, sitä todellakin oppii laskemalla. Toki, jos sellainen käytännönläheinen ja looginen ongelmaratkaisu ei lähtökohtaisesti yhtään kiinnosta, voi olla, että insinöörin työtehtävätkään eivät tuntuisi mielekkäiltä.

Pelkästään matikkaongelmien takia ei kuitenkaan kannata jättää hakematta itseä kiinnostavaan insinöörikoulutukseen. Koulutuksen aikana oppii kyllä ne matemaattiset perustaidot, joita insinöörin työtehtävissä tarvitsee, ja ainakin meillä Tampereella insinöörikoulutus on rakennus- ja yhdyskuntatekniikassa ollut laadukasta ja mielenkiintoista.

Lopuksi ajattelin vielä listata muutamia mielestäni olennaisimpia pointteja pääsykokeisiin valmistautumista varten:

1. Laskurutiinin kehittäminen: Pääsykokeessa riittää aika paremmin, kun laskut sujuvat rutiinilla. Mitään tehtävätyyppiä ei tarvitse jännittää, kun on saanut hyvän rutiinin kaikkiin mahdollisiin tehtäviin.
2. Riittävä ravinto ja lepo: Pääsykokeisiin valmistautuminen käy täyspäivätyöstä ja sen rinnalla on tärkeää levätä ja syödä hyvin.
3. Ajankäytön suunnittelu: Jos haluaa laskea kaikki mahdolliset tehtävät esimerkiksi itseopiskelumateriaalista, kannattaa urakka jakaa selkeisiin kokonaisuuksiin. Tällöin on helpompi asettaa välitavoitteita. Itsensä voi myös palkita välitavoitteesta, jos sellainen auttaa jaksamaan paremmin.
4. Pettymyksen sietokyky: Jos laskeminen ei heti suju, ei kannata luovuttaa. Toiset tehtävät sopivat toisille ja toiset toisille. Vaikean sanallisen tehtävän ratkaisu vaatii kärsivällisyyttä. Itselle suuttuminen ei ratkaise matemaattista tehtävää. Kahvikupillisen tai tv-sarjan jakson katselun jälkeen tehtävä voi ratketa lähes itsestään.

Parhaimmillaan pääsykoekevät vahvistaa omaa motivaatiota ja lisää halua päästä opiskelemaan. Tällöin alavalinta on todennäköisesti oikea, ja pääsykoetta alkaa jopa odottaa. Itselläni viime kevään laskemisurakka ainakin vahvisti ajatusta siitä, että haluan tulevaisuudessa olla insinööri.

Seuraavassa kirjoituksessani käsittelen yleisluontoisesti sitä, millaista opiskelu on tähän mennessä ollut, mikä on ollut haastavaa ja mistä olen eniten nauttinut.

-Vili