Päivystäminen kesällä
Kuten lupailin aikaisemmin, ajattelin tässä postauksessa kertoa ensimmäisen lääkärikesän päivystyksistä. Turun kaupunginsairaalassa jokainen neljännen vuoden kandi sai noin 2-3 päivystysvuoroa itselleen. Nämä päivystykset olivat niin sanottuja kakkospäivytyksiä, mikä tarkoittaa, että sairaalassa oli samaan aikaan vielä ykköspäivystäjä (erikoislääkäri / erikoistuva), jolle voisi tarpeen tullen soittaa ja konsultoida, jos jostain asiasta oli epävarma.
Minulla itse oli kaksi päivystysvuoroa. Ensimmäinen päivystykseni oli yksi pyhäpäivystys klo 10-18, joka tosin venyi klo 21 asti… Toinen päivystysvuoroni oli arki-iltana työpäivän päätteeksi klo 16-21.00
Ensimmäinen päivystykseni on ns. viikonloppupäivystys, joten se tarkoitti sitä, että vastuullani oli Kaskenlinnan sairaalan osastot, joita muistaakseni on viisi kappaletta. Käytännössä siis kävin jokaisella näistä osastoista kysymässä, jos heillä on jotain päivystysluontoista asiaa. Sainkin tehtäväkseni pohtia verensokeriasioita, tarkistaa sydänfilmejä, aloittaa unilääkettä, aloittaa antibiootin virtsatietulehdukseen jne. Lisäksi päivystäjän tehtäviin kuului sinä päivänä sairaalaan tulleiden uusien potilaiden tutkiminen, heidän tekstin kirjoittaminen ja jatkosuunnitelman tekeminen (tarvitaanko laboratoriokokeita, muutetaanko lääkitystä…). Lisäksi jos osastolla tai lähialueen vanhainkodissa joku potilas kuoli, oli kakkospäivystäjän tehtävä todeta potilas kuolleeksi ja tehdä kirjaukset siitä koneelle. Ensimmäisen päivystysvuoroni aikana jouduin toteamaan kaksi kuolemaa. Aikaisemmin en ollut kuolemaa todennut, mutta aina se on ensimmäisen kerran joskus tehtävä, vaikka jännittävältä se tuntuikin.
Toinen päivystysvuoroni oli, kuten mainitsin arki-ilta päivystys. Silloin kakkospäivystäjän tehtävä oli mennä geriatriselle poliklikalle jatkamaan niiden potilaiden kanssa, joiden hoitoa ei oltu vielä saatu valmiiksi. Tämän jälkeen kuului soittaa ykköspäivystäjälle ja kysyä lisätehtäviä. Itse tutkinkin vielä kaksi potilasta sen jälkeen, kun olin saanut poliklinikan potilaat hoidettua valmiiksi.
Jos olen rehellinen, niin en tykännyt melkein yhtään päivystää. Siinä oli jotenkin niin pois omalta mukavuusalueelta. Lisäksi omalla kohdalleni ei välttämättä osuneet ne aivan helpoimmat vuorot, ja jouduinkin esimerkiksi lähettämään kaksi potilas Tyksiin toisen aivotapahtumaepäilynä ja toisen sydäninfarktin takia. Totta kai ykköspäivystäjää oli mahdollista konsultoida, niin kuin teinkin näissä molemmissa akuuteissa tilanteissa. Silti monia päätöksiä joutui tekemään itse ja haastavaa siitä teki sen, että potilaat eivät olleet itselle tuttuja, niin kuin esimerkiksi oman osaston potilaat. Uskon kuitenkin, että jos päivystyksiä joutuisi tekemään enemmän, niin siihenkin tottuisi ja painetta oppisi sietämään paremmin.
-Ella