Lääketiede  •  12.03.2019

Opiskelutekniikka ja luennoilla käyminen

Nyt on parhaillaan käynnissä kevään neljäs luentoviikko. Viime kirjoituksessa mainitsinkin, että opiskelutapani on hieman muuttunut lääkiksen aikana, mutta nyt ajattelin kertoa siitä enemmän.

Lääkiksen ensimmäisenä vuonna kävin tunnollisesti lähes jokaisella luennolla. Preklinikka vaiheessa, kun muuta opetusta on suhteessa vähemmän kuin klinikassa, koin, että minulla on aikaa käydä luennoilla. Muistan kyllä jo farmakologian kurssilla lukeneeni paljon luentoja itsekseeni omaan tahtiin.

Viime syksynä kirurgian kurssilla totesin, että luennoilla käyminen ei ehkä olekaan juuri minulle se paras oppimistapa. Tuntuu, että usein en jaksa keskittyä luennoilla tarpeeksi hyvin, jolloin tuntuu, että siellä istuminen on aivan turhaa. Niin kuin se silloin onkin, jos ajatus ei pysy mukana. Tuntuu myös, että välillä luennoilla aikaa menee niin sanotusti hukkaan, kun luennoitsija haluaa pitää tauon, vaikka itse en juuri siinä kohtaa taukoa kaipaisi. Jännitin hieman ennen kirurgian, ortopedian ja anestesiologian tenttejä sitä, miten ne tulevat menemään, kun en ollut luennoilla käynyt. No ne menivätkin kaikki oikeastaan paremmin, kuin viime kevään sisätautitentit, joten johtopäätöksenä voin todeta oppineeni ilman luennoilla istumista.

Se, että en käy luennoilla ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö opiskelisi lainkaan. Päinvastoin. Uusi opiskelutekniikkani on ensin selata luento läpi, ja sen jälkeen kirjoittaa siitä muistiinpanot worldiin. Tämän lisäksi olen ehtinyt lukemaan oppikirjaa sekä lääkärin käsikirjaa aiheesta, jota olen opiskellut. Mielestäni tämä on merkittävin ero vanhaan. Ennen en nimittäin lukenut kirjoja lainkaan, mutta nyt kun en ole luennoilla käynyt, on aikaa jäänyt oppikirjojen lukemiseen, jonka olen kokenut todella hyödylliseksi. Kirjassa usein selitetään asiat niin, että ne jäävät mieleen. Lisäksi minulla on aina tapana tulostaa kaikki muistiinpanoni, jotta voin kertailla niitä sekä tehdä niihin merkintöjä ja alleviivauksia. Kertaus ja vielä kerran kertaus onkin paras tapa oppia minulle.

Tykkään opiskella kotona, en siis ikinä lähde kirjastoon lukemaan. Kotona opiskelussa parasta on se, että voin pitää pieniä taukoja, silloin kun koen niitä itse tarvitsevani. Tauoilla voin esimerkiksi tehdä pari lihaskuntoliikettä tai imuroida pikaisesti asunnon. Kaksi kärpästä siis yhdelle iskulla, tauon jälkeen koti on siisti ja mieli virkistynyt, eikä aikaa ole mennyt kuin esimerkiksi 10 minuuttia 🙂

Ymmärrän kyllä täysin, ettei kaikille tällainen opiskelutekniikka sovi. En myöskään ole sitä mieltä, etteikö luennoilla käyminen olisi hyödyllistä! Klinikassa, kun sairaalla kuluu päivässä useampi tunti, koen että minulla ei vain riitä aika luennoilla käymiseen. Minun on pitänyt siis valita joko luennot tai kirjan lukeminen, ja olen todennut, että kirjan luku ja omien muistiinpanojen tekeminen on minulle se paras tapa oppia.

Tänään mulla on illalla psykiatrian päivystysvuoro, ja tämä viikko meneekin psykiatriaa opiskellessa. Kivaa alkanutta viikkoa!

-Ella

Ella

Olen Ella, 24-vuotias lääketieteen kandi Turusta. Olen neljännellä vuosikurssilla, joten yli puolet lääkiksestä on jo takana, ja tulevana kesänä saan työskennellä ensimmäistä kertaa lääkärinsijaisena. Iloisuus ja ahkeruus kuvaavat luonnettani hyvin. Vapaa-ajallani harrastan juoksemista, maantiepyöräilyä ja avovesiuintia.