Opiskelijatuutorina kasvatustieteiden tiedekunnassa

”Tuutorilla on merkittävä rooli uusien opiskelijoiden vastaanottamisessa. Hän auttaa heidät kiinni opiskelijayhteisöön ja opintoihin.”

(Nyytin sivu)

Toimin itse opiskelijatuutorina tänä syksynä Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa. Meillä kasvatustieteiden tutkinto-ohjelmaan otetaan vuosittain noin 45 uutta opiskelijaa (=fuksia), jotka sitten opintojensa toisella viikolla valitsevat pääaineekseen joko kasvatustieteen, aikuiskasvatustieteen tai erityispedagogiikan. Lisäksi avoimen väylän ja maisteriväylän kautta meille tulee myös uusia jatko-opiskelijoita, tänä vuonna heitä tuli poikkeuksellisen paljon, eli 40.

Meitä tuutoreita oli Kasvatustieteiden laitoksella tänä vuonna 8, ja keskuudestamme löytyi kaikkien eri pääaineiden edustajia. Toimimme tuutorpareissa, ja yhdellä parilla oli vastuullaan noin 15-20 fuksin ryhmä. Tämä oli mielestäni oikein toimiva ratkaisu, oli mukavaa jakaa vastuu uusien opiskelijoiden tuutoroinnista parin kanssa.

Miksi ja miten hain tuutoriksi?

Itse päätin jo viime syksynä omilla orientaatioviikoillani, että aion hakea tuutoriksi. Koin, että sain omilta tuutoreiltani paljon tukea alussa ja nautin heidän järjestämistään tapahtumista mukavan ilmapiirin vuoksi. Siksi halusin myös itse päästä luomaan samanlaista turvallista ilmapiiriä opintojen aloitukseen sekä vaikuttamaan orientaatioviikon ohjelman kulkuun. Minua motivoi myös ryhmänohjaamiskokemuksen saaminen vertaisten, tai jopa itseäni vanhempien ihmisten ohjauksesta. Aikaisempi ohjauskokemukseni perustui nimittäin vain lapsiin ja nuoriin.

Meillä kasvatustieteiden tiedekunnan tuutorihaku alkoi jo vuoden 2020 helmikuussa sähköisen hakemuksen kirjoittamisella, jossa piti esimerkiksi perustella omia motiiveja tuutoriksi hakemiseen. Maaliskuussa järjestettiin tuutorihaastattelut, mutta koronatilanteen vuoksi ne pidettiin etänä: jokaisen hakijan oli kuvattava video, missä hän vastasi annettuihin kysymyksiin. Videon kuvaamisessa haastavaa oli mielestäni oman persoonan esiin tuominen videolla, sillä video sai muistaakseni olla vain max. 4 minuuttia pitkä. Huhtikuussa sain kuitenkin tiedon, että tulin kaikeksi onneksi valituksi!

Miten meidät tuutorit koulutettiin?

Tuutorkoulutus järjestettiin kahdessa osassa: ensimmäinen koulutuspäivä järjestettiin etäyhteyksien välillä toukokuussa ja jälkimmäinen elokuun alkupuoliskossa. Tuutorkoulutuksessa olimme kaikki kasvatustiedekunnan tuutorit yhdessä, eli samoihin koulutuksiin osallistuivat myös luokanopettajaopiskelijoiden tuutorit. Ensimmäisessä koulutuksessa perehdyimme eniten tuutorin tehtäviin ja saimme vinkkejä edellisen vuoden tuutoreilta, esimerkiksi mahdollisia ongelmatilanteita varten. Tuutorin on oltava luotettava henkilö, johon uudet opiskelijat voivat tukeutua, ja mielestäni oli myös hyvä, että tätä korostettiin koulutuksissa. Allekirjoitimme myös aiheeseen liittyvät tuutorointisopimukset yliopiston kanssa.

Elokuun alussa toisessa tuutorikoulutuksessa suunnittelimme orientaatioviikkojen ohjelman kokonaisuudessaan, ja laitoimme sen jakoon fukseille. Olimme luoneet heille jo Facebook-ryhmän, mutta loimme myös tuutorryhmille omat whatsApp-keskustelut. Orientaatioviikkojen alun lähestyessä kysymyksiä tuli päivä päivältä enemmän ryhmään, ja olikin kiva huomata, että moni oli niin aktiivinen jo ennen virallista alkua. Koronatilanne toi tietystikin omat rajotitteensa orientaatioviikkojen ohjelman suunnitteluun, minkä takia suurin osa orientaatioviikkoihin kuuluneista infoluennoista järjestettiin fukseille etänä. Me tuutorit näytimme heille kuitenkin kampusalueen sekä oman laitoksemme rakennuksen Educariumin. Järjestimme myös arki-iltaisin ohjelmaa ulkona puistoissa, esimerkiksi picnicin, pihapelien ja visailun muodossa. Iltaohjelmat onnistuivat hyvin, ja sääkin suosi pääosin, vaikkakaan kaatosadekuuroilta emme onnistuneet täysin välttymään.

Mitä tuutorina toimimisesta jäi käteen?

”Tuutorin vastuu päättyy siihen, että hän neuvoo fukseja ja antaa heille eväät itsenäiseen toimintaan. Urakan jälkeen on hyvä pysähtyä pohtimaan tuutorikokemustaan.”

(Nyytin sivut)

Koen, että nyt lokakuussa 2 kuukautta orientaatioviikkojen jälkeen, vastuuni tuutorina alkaa olla hiljalleen päättymässä. Olemme tuutorparini kanssa antaneet fukseillemme eväät itsenäiseen toimintaan, vaikkakin toki vastailemme edelleen mahdollisiin kysymyksiin (tosin niitä ei enää juurikaan tule). Me tuutorit emme myöskään katoa mihinkään, vaan toki moikkaamme fukseja ja vaihdamme kuulumiset, mikäli satumme törmäämään (mikä tosin on nyt melko harvinaista etäopiskeluarjen takia).

Itselleni opiskelijatuutorointi oli kaiken kaikkiaan myönteinen kokemus. Vaikka poikkeustilanne loi haastavat olosuhteet orientaatioviikkojen järjestämiselle, koen meidän tuutorien onnistuneen tärkeimmässä tehtävässämme eli fuksien ryhmäyttämisessä. Meillä oli tuutoreiden kesken huikean hyvä yhteishenki, ja uskon sen edesauttaneen myös fuksien ryhmähengen muodostumista. Sain myös itse fukseista paljon uusia kavereita, sekä toisista tuutoreista. Tuutoroinnissa parasta olikin mielestäni uusiin ihmisiin tutustuminen sekä asioiden organisoiminen. Uskon, että tästä organisoimis- sekä ohjauskokemuksesta sain eväitä myös työelämään.

Ei kannata stressaa yliopisto-opintojen alkua — tuurorit auttavat sinua kyllä tilanteessa kuin tilanteessa. Tsemppiä mahdollisen luku-urakan aloittamiseen kaikille korkeakouluhakijoille!

– Katri