Oliko lääkis sellaista kuin kuvittelin?

Neljättä vuotta opiskelevana saan edelleen samoja kysymyksiä niin sukulaisilta kuin puolitutuilta liittyen lääkikseen. Yleisin kysymys, mitä saan on ”millaista on opiskella lääkiksessä?” tai ”onko lääkis ollut sellaista kuin kuvittelit?”. Toiseen kysymykseen vastaan yleensä aina ”kyllä ja ei”. Vaikka lääkis on ollut aika lailla sellaista, mitä aina kuvittelin ja enemmän, ovat jotkin asiat jopa yllättäneet vuosien mittaan.

Moni sanoo, että lääkis on ns. ”tuubi”, jonka läpi kuljetaan ja lopulta meistä tulee lisensiaatteja. Vaikka opiskeltavaa on enemmän, kuin ihmispäähän ikinä mahtuisi, on mielestäni lääkikseen pääseminen se vaikeampi asia. Kun kouluun pääsee, on opiskelu enemmän etukäteen suunniteltua, rennompaa, eikä tenteissä epäonnistuminen ole mikään maailman loppu. Joka jaksoa ennen meille lätkäistään eteen jakson lukujärjestys, aivan kuin ala-asteellakin, eikä valinnaisille kursseille paljon aikaa löydy. Jaksojen rakenne ja aikataulut ovat erilaisia kuin yleensä muilla aloilla, mikä myös vaikeuttaa valinnaisten kurssien suorittamista. Tästä syystä olen itse tehnyt aika lailla valinnaiset kesälomien yms. aikana. Kaikista lääketieteen lisenssiaattiin vaadittavista 360 opintopisteestä, 15 on pyhitetty valinnaisille kursseille. Tottakai enemmänkin saa näitä suorittaa, mutta 15 op meiltä vaaditaan, enkä usko että hirveän moni sitä enempää näitä tekeekään.

Tästä syystä olenkin ollut yllättynyt siitä, miten paljon itseopiskelua meillä kuitenkin on. Luentoja ja erilaisia ryhmätöitä sekä harjoituksia on jakson aikana paljon, ja Tampereella (sekä Helsingissä) käytettävissä oleva PBL (Problem based learning-tekniikka) luovat rytmiä ja pohjaa opiskeluille, mutta paljon jää myös täysin omalle vastuulle. Luennoilta saatavan tiedon lisäksi käytän todella paljon internetistä löytyviä suomen- ja englanninkielisiä lähteitä sekä erilaisia youtube-kanavia. Nämä kaikki yhdessä antavat hyvin kattavan pohjan, minkä päälle uutta asiaa pääsee rakentamaan. Työtä on paljon, mutta ainakin omasta mielestäni se on kaikki sen arvoista.

Moni ei myöskään pakolla tiennyt, että lähes kaikki luennot ovat vapaaehtoisia, eli jos luentoja ei halua katsoa niiden oikeana ajankohtana, ei koulussa tarvitse olla kuin tutoreissa, joita on 2×1,5 h viikossa, sekä mahdollisissa ryhmätöissä ja seminaareissa. Tästä syystä moni saattaa myös käydä töissä opiskelujen ohella, ja on meillä myös joitain kilpailevia urheilijoitakin tiedekunnassamme. Vaikka aiemmin puhuinkin siitä, että opittavaa asiaa on reilusti, jää myös paljon aikaa vapaa-ajalle, jos opiskeluitaan osaa aikatauluttaa. Itse en todellakaan opiskele päivittäin niin paljon kuin esim. pääsykokeisiin lukiessa, onneksi.

Vaikka lääkärin työ onkin usein todella kliinistä, olen ollut yllättynyt siitä, miten aikaisin kliinisten taitojen opiskelu alkaa. Tampereella siirrymme klinikkaan, eli sairaalan puolelle Suomen lääkiksistä viimeisinä (3,5 vuoden jälkeen), mutta kliinisten taitojen harjoittelu alkaa jo ensimmäisillä viikoilla. Lähes jokaisessa jaksossa on jotain kliinistä harjoittelua, mikä lisää motivaatiota ja intoa tulevaa ammattia kohtaan. Olemme näiden reilun kolmen vuoden aikana oppineet ottamaan verinäytteen, elvyttämään, tekemään perustutkimukset (kuulo, näkö, aivohermot…), kanyloimaan, sitomaan haavoja, rokottamaan jne. Tämän lisäksi olemme päässeet jo muutaman kerran haastattelemaan ja tutkimaan erilaisia potilaita, sekä ottamaan vastaan itsenäisesti potilas terveyskeskuksessa. Tänä syksynä pääsen myös seuraamaan ja avustamaan Acuta-päivystyksessä yhden illan ajan.

Olen myös ollut positiivisesti yllättynyt siitä, miten vähän kilpailua lääkisläisten välillä on. Olin aina ajatellut, että kaikki vain kilpailisivat toisiaan vastaan, eikä opiskelu aina olisi niin rentoa. Asiaan varmasti osittain vaikuttaa se, ettei Tampereen lääkiksessä saada kursseista arvosanoja, vaan saamme tenteistä joko hyväksytyn tai hylätyn. Näin ollen meillä ei muista kuin valinnaisista kursseista muodostu keskiarvoja, jotka voisivat jollain tavalla vaikuttaa kesätöihin tai muihin harjoitteluihin. Olen kuitenkin kuullut, että monissa muissakin lääkiksissä keskiarvoilla ei enää ole niin suurta merkitystä kuin ennen, mikä mielestäni on hyvä. Jokainen meistä on erilainen, ja se ettei aina onnistu tentissä niin hyvin, ei suoraan kerro omista tiedoista ja taidoista, tai varsinkaan siitä miten hyvä lääkäri sinusta tulee.

Rentoutta ja vapaa-ajan aktiviteetteja myös löytyy reilusti. Meidän tiedekunnallamme on todella suuri määrä erilaisia kerhoja, kuten näytelmäkerho, LuMe-kerho (laskettelua, surffailua, patikointia), kristillinen kerho, drinkkikerho, ”vetulus-kerho” (neulomista, leipomista), elokuvakerho jne. Kaikille löytyy varmasti jotain mieleistä, jos vain sitä haluaa. Tämän lisäksi meillä on tarjolla monia eri liikuntaharrastusvaihtoehtoja, ja kurssimme myös järjestävät vuosittain erilaisia lajikokeiluiltoja.

Kannattaa kuitenkin rohkeasti myös osallistua muiden tiedekuntien järjestämiin opiskelijatapahtumiin yms. (myös alkoholittomia löytyy reilusti, jos se mietityttää), sillä ainakin Tampereen lääkiksen kampus sijaitsee erillään muista kampuksista, emmekä tästä syystä hirveästi muiden alojen opiskelijoita näe. Poikkeuksena biotekniikkaa opiskelevat, jotka ovat kanssamme fuksivuoden ensimmäisessä jaksossa, sekä kliinisten taitojen tilojamme käyttävät Tamkin ensi- ja sairaanhoitaja-opiskelijat.

Jos jokin asia jäi mietityttämään, tai haluat kysyä jotain lääkikseen liittyvää, niin laita rohkeasti viestiä minulle esim. instagramissa: @katjusa1 tai @kk_studygram98.

• Katja