Nelikymppisenä lääkikseen - mahdoton unelma vai uusi mahdollisuus?

Iinan unelma lääkärin urasta heräsi jo vuosia sitten, mutta alkuun ajatus tuntui täysin mahdottomalta – nelikymppisenä, ilman lukiotaustaa ja kolmen lapsen äitinä lääkikseen. Negatiivisten ajatusten ja epävarmuuden keskellä Iina päätti kuitenkin tarttua haasteeseen ja aloitti matkan, jonka lopputuloksena siintää unelmien opiskelupaikka lääkiksessä.

Kohti unelmia

”Kolmisen vuotta sitten heräsi unelma, josta en aluksi uskaltanut puhua kenellekään. Ajattelin, että mieleni tekee temppuja ja kehittelee jostain syystä täysin absurdeja tavoitteita”, Iina kertoo.

Iinan mielessä pyöri pitkään varmasti monille samassa elämäntilanteessa oleville tuttuja asioita: “Keksi jotain helpompaa, ei sinulla ole matikkapäätä, etkä ole edes käynyt lukiota.” ”Unohda koko homma, ei sinusta ole siihen.” ”Lääkis on fiksuille, jotka ovat menestyneet koulussa ja jotka ovat sinua lahjakkaampia.” Ja niin edelleen.

Kesti todella pitkään, ennen kuin Iina sai itsensä uskomaan, että unelma on kuin onkin mahdollista toteuttaa.

”Eräänä iltana vihdoin uskalsin avata suuni ja kertoa puolisolleni, että suurin unelmani on lukea itseni lääkäriksi.”

Iina oli ajatellut miehensä torppaavan ajatuksen heti kättelyssä, mutta hän olikin sitä mieltä, että Iinasta tulisi erinomainen lääkäri.

”Siinä sitten naurettiin yhdessä, että ollaanko tosiaan niin hulluja, että lähdetään kokeilemaan voisiko tällainen unelma jonain kauniina päivänä toteutua. Unelma, joka oli ollut koko elämäni piilotettuna jossain mieleni kätköissä.”

Jo seuraavana päivänä alkoikin matka, johon Iina ei olisi ikinä uskonut kykenevänsä.

Nelikymppisenä lääkikseen

Iina marssi heti seuraavana aamuna kirjastoon ja lainasi lukion biologian kirjat sillä ajatuksella, että mikäli päättää luovuttaa, oppiipahan samalla jotain yleissivistävää aiheesta, joka on aina kiehtonut.

”Enpä silloin tiennytkään miten paljon iloa ja onnellisuutta uuden oppiminen tuo. Nopeasti koukutuin luonnontieteisiin ja huomasin, että rakastan näiden aiheiden opiskelua niin paljon, että pikkuhiljaa negatiiviset ajatukset omista kyvyistäni alkoivat haihtumaan.”

Lisäksi suuri kannustin kolmen lapsen äidille on ollut se, että nykyisin hän kykenee auttamaan lapsiaan, etenkin lukioikäistä tytärtään, luonnontieteiden opiskelussa. Vielä pari vuotta sitten tämä olisi ollut täysin mahdotonta.

”Olen myös “oppinut opiskelemaan” ja sitä kautta saanut runsaasti työkaluja omaan hyvinvointiin ja aivokapasiteetin optimaaliseen hyödyntämiseen.”

”Kaiken kaikkiaan koko suhtautumiseni opiskelua ja uuden oppimista kohtaan on muuttunut käytännössä täysin.”

Iina kokeekin, että hänen sisukkuutensa ja periksiantamattomuutensa on nykyään ihan uudella tasolla.

Lääkiksen valmennuskurssista apua opiskeluun

Tänä syksynä alkoi todellinen satsaus lääkishakuun, kun Iinalle tarjoutui mahdollisuus toimia Eezy Valmennuskeskuksen valmennustestaajana lääkiksen etäkurssilla.

”Viime keväänä sain ihan hyvät pisteet valintakokeesta, mutta syvempi ymmärrys etenkin fysiikasta oli puutteellinen ja aika loppui pahasti kesken.”

”Valmennuskurssin alettua lokakuussa huomasin nopeasti, että tämä oli juuri se apu mitä kaipasin. Aiemmin täysin itsenäisesti opiskellessa olen monesti kaivannut jotakuta, jolta voisin kysyä neuvoa ja pyytää apua.”

”Olen myös kamppaillut opiskeluajan vähyyden kanssa. Työn ja perheen ohella lukemiselle ei meinannut löytyä tarpeeksi tunteja, ja usein huomasin lukevani väsyneenä.”

Tilanne onneksi muuttui lokakuussa Iinan jäätyä opintovapaalle. Nyt hän käy vain silloin tällöin tekemässä keikkavuoroja sairaalassa.

”Aamuisin aloitan opinnot itsenäisesti tai valmennuskurssin avulla klo 9. Kurssilla käymme aihealueen  teoriat läpi sekä pyörittelemme kaavoja opettajan johdolla ja saan kysyä jokaiseen hankalaan tehtävään apua. Laskurutiinikin kehittyy, kun yritän pysyä mukana kurssin nopeassa tahdissa. Tuleva pääsykoe tuleekin olemaan ensimmäinen, johon olen (toivottavasti) kunnolla valmistautunut. ”

Iinan tsempit muille lääkishakijoille

”Varmastikaan monille päätös lähteä tälle polulle ei ole helppoa. Eikä se todellakaan ollut minullekaan. Edelleenkin huonoina päivinä tai väsyneenä saattaa negatiiviset ajatukset ja pessimismi yllättää nurkan takaa.”

Nykyään Iina kuitenkin tietää, että nuo ajatukset haihtuvat ja hetken kuluttua hän kykenee taas jatkamaan päättäväisesti kohti tavoitetta.

”Kun askelia päivien, viikkojen ja kuukausien jälkeen on kertynyt riittävä määrä, pystyn jo luottamaan siihen, että jonain päivänä olen perillä ja lääkiksen ovet vihdoin aukeavat minulle.”

”Sinulle, joka mietit tällä hetkellä kaikkia mahdollisia esteitä sinun ja lääkiksen välillä, toivon että annat itsellesi mahdollisuuden kokeilla! Mikäli käytät sen ajan opiskeluun, jonka käytät tulevaisuudesta murehtimiseen sinulla on hetken kuluttua jo melkoinen määrä lukutunteja kasassa.”

”Aloita vaikka aineesta, joka tuntuu kutsuvan sinua eniten. Tulet huomaamaan, että oppiminen parantaa kummasti itsetuntoa ja jonain päivänä olet niin pitkällä, ettet voi enää luovuttaa.”