Naistentaudit ja synnytykset -jakso

Niin se kevätkin sitten vaan vierähti, ja kolme ensimmäistä klinikkajaksoa on nyt takana. Viimeisenä minulla oli naistentaudit ja synnytykset. Olin odottanut tätä jaksoa eniten, sillä ala kiinnostaa minua, ja koska olin aina halunnut nähdä synnytyksen.

Ensimmäinen viikko oli ns. propeudeettinen viikko, jolloin olimme vain koululla. Viikko koostui teoriaopetuksista liittyen synnytyksiin, gynekologisiin vaivoihin sekä ehkäisyyn, ja tämän lisäksi erilaisiin kliinisiin harjoituksiin (implantin ja kierukan asetus sekä papanäyte sekä pipelle). Päivät olivat erittäin pitkiä, sillä pitkäperjantain vuoksi neljän päivän opetus oli pitänyt laittaa kolmelle päivälle, mutta onneksi näiden kolmen päivän jälkeen alkoi 10 päivän pääsiäisloma. Loma oli erittäin odotettu, sillä meillä ei ainakaan Tampereella ole syys- tai talvilomaa, pelkästään joulu-, pääsiäis- ja kesäloma.

Loman jälkeen minulla alkoi synnäriviikko, eli pääsin seuraamaan kätilöä. Saimme itse päättää viikolle 3 vuoroa, joista aamuvuoro oli 7.15–14.30, iltavuoro 15–22 ja jos valitsi koko päivän, oli aikataulu 7.15–22. Itse valitsin tiistaille aamuvuoron ja keskiviikolle koko päivän vuoron. Koska meillä ei ollut ryhmäopetuksia torstaina tai perjantaina, sain itselleni 4 päivän viikonlopun.

Synnärillä oli paljon istumista ja odottamista, sillä synnyttäminen ei usein ole mikään nopea tapahtuma. Tämän lisäksi paikalla oli myös monta kätilöopiskelijaa, joten kaikille ei aina heti riittänyt omaa synnyttäjää. Onneksi kuitenkin pääsin näkemään yhden suunnitellun sektion sekä yhden vesisynnytyksen. Meinasin ehtiä näkemään vielä yhden tavallisen sänkysynnytyksen, mutta lopulta vauva päättikin pysyä sisällä vähän kauemmin.

Näiden näkemisen lisäksi pääsin auttelemaan monissa pienissä asioissa ja myös tutkimaan itse. Pääsin mm. tutkimaan kohdunsuun avautumista (oli outoa yhtäkkiä vain tuntea vauvan pää), leikkaamaan napanuoran (tottakai isältä kysyttiin ensin, eli keneltäkään ei ns. viety tätä minun takiani), ottamaan verinäytteet napanuorasta, synnyttämään istukan (kohtua painetaan ja samalla vedetään napanuorasta) sekä tekemään pieniä tutkimuksia vauvalle, esim. mittaamaan verensokeri.

Pidin todella paljon näistä päivistä ja ainakin minun mielestäni näitä päiviä olisi voinut olla enemmänkin. Minusta tuntui etuoikeutetulta päästä olemaan mukana näinkin suurissa elämäntapahtumissa. Olen todella kiitollinen kaikille äideille ja isille, jotka päästivät minut mukaan, ja päästivät minut tutkimaan sekä heitä että heidän vauvojaan. Olen myös kiitollinen kätilöille, jotka kaikki ottivat meidät avosylin vastaan ja opettivat meitä sekä päästivät meidät tekemään asioita. Kaikin puolin mahtavat 2 päivää, joita en tule unohtamaan koskaan. Kyllä itseltäkin pari kyyneltä tuli aina kun näki lapsen syntyvän.

Pakko sanoa, että onneksi minulla oli näiden synnäripäivien jälkeen 4 päivää vapaata. On minulla ennenkin ollut pitkiä päiviä (yleensä 8-21), mutta tämä 15 tunnin synnäripäivä oli paljon raskaampi, ja voin sanoa, että seuraava päivä meni aika lailla nukkuessa. Olin vielä perjantainakin väsynyt. Onneksi tenttiin on vielä reilu kolme viikkoa aikaa, sillä opiskeluita ei kyllä tullut tehtyä yhtään vapaapäivien aikana.

Kolmantena viikkona olin tiistaina Hatanpään sairaalassa. Meitä oli yhteensä 3 kandia, joista yksi meni seuraamaan poliklinikkaa ja kaksi meni leikkaussaliin. Itse pääsin 2 leikkaukseen mukaan, mikä toisaalta ei enää tunnu hirveän hehkeältä minulle, sillä kirurgia ei vain ole tulevaisuuden erikoisalani, mutta toisaalta oli mukava päästä näkemään leikkauksia, mitä en ollut koskaan ennen nähnyt. Kyseessä oli siis gynekologian osasto, ja pääsin näkemään 2 hieman erilaista laskeumaleikkausta. Kaverini pääsi mukaan hysterektomiaan eli kohdun poistoon.

Loppuviikko menikin gynekologian opetuspolilla. Polilla saimme joka päivä kaikki yhden oman potilaan, jonka lähetetekstit luimme itse ensin läpi ja sitten esittelimme potilaan muille. Potilaan tullessa opettajamme haastatteli potilaan ensin, ja tämän jälkeen pääsimme itse tekemään kaikki gynekologiset tutkimukset ja mahdolliset näytteiden otot/kierukan laitot. Tavalliseen gynekologiseen tutkimukseen kuuluu spekulatutkimus ja bimanuellipalpaatio, ja lisäksi voidaan käyttää gynekologista ultraääntä tutkimaan kohtua ja munasarjoja tarkemmin. Pakko kyllä myöntää, että ultraaminen on paljon vaikeampaa, kuin miltä se ehkä näyttää. Meille ei ultraäänen käyttöä ole oikeastaan kunnolla koulussa edes opetettu, joten aika kauan anturia saa pyöritellä, että näkee jotain järkevääkin.

Torstaina minulla oli vielä illalla gynekologian päivystys. Suurin osa potilaista päivystyksessä on raskaana olevia tai juuri synnyttäneitä, mutta myös muita näki. Pääsin lopulta myös näkemään imukuppisynnytyksen, joten erittäin antoisa iltapäivystys kaikin puolin.

Perjantaina meillä oli aamulla aamumeeting, joihin meidän on tarkoitus osallistua vähintään 3 kertaa jakson aikana. Aiheet vaihtelevat ihan laidasta laitaan. Tämän jälkeen oli taas viimeinen opetuspoli. Iltapäivällä meillä oli vielä kandimeeting, johon 1/3 ryhmistämme oli tehnyt esitelmän ennalta-annetusta aiheesta. Päivän kandimeeting käsitteli infektioita ja oma aiheeni oli kondylooma.

Neljä viikko lähti käyntiin ehkäisyneuvolassa, jossa pääsimme asettamaan hormonikierukan yhdelle ihmiselle. Monille tämä oli jo toinen tai kolmas, mutta itselleni tämä oli vasta ensimmäinen kerta. Kaikki meni kuitenkin juuri niin kuin pitikin, ja itselle jäi hyvä ja luottavainen fiilis asetuksesta tulevaisuuden kannalta. Minun olisi tarkoitus kesällä päästä asettamaan enemmänkin kierukoita.

Loppuviikosta meillä oli parina päivänä yleisgynekologian opetuspolia, eli aika lailla samaa kuin edellisellä viikollakin. Tavallisia spekula- ja sisätutkimuksia ja ultraäänen käyttöä. Yksi potilas perui juuri ennen aikaansa, joten käytimme vapaan ajan lopulta ryhmäläisemme raskausvatsan ultraamiseen. Tämä oli kivaa ajanvietettä ja opettaja vielä kunnolla opetti ultran käyttöä.

Pääsin myös yhtenä päivänä PGH:lle eli hormoni- ja lapsettomuusklinikalle. Tätä olin odottanut paljon tässä jaksossa, sillä erilaiset perinnöllisyys- ja lapsettomuusasiat ovat aina kiinnostaneet minua. Klinikalla hoidetaan lapsettomuusasioiden lisäksi mm. kuukautiskierron häiriöitä sekä myös transsukupuolisten hormoniasioita. Pääsin mukaan kolmeen tavalliseen potilasvastaanottoon, jossa kohdun ja munasarjojen tilannetta ultrailtiin, sekä yhteen videovastaanottoon. Iltapäivällä pääsin vielä näkemään 7 alkionsiirtoa, mitkä olivat paljon nopeampia kuin olin ajatellut, mutta mielenkiintoisia. Kaikenlaista nykylääketieteessä pystytäänkin tekemään.

Odotin myös paljon, että näkisin munasolujen keräilyn, mutta vaikka yleensä kuulemma joka aamu näitä on, niin tottakai juuri tänä päivänä näitä ei ollut. Sain kuitenkin kuulla, että seuraavana päivänä olisi aamusta lähtien yhteensä 7 kpl, ja halusin todella nähdä tämän toimenpiteen, joten lopulta menin seuraavana aamuna heti paikalle, koska oma polini alkoi vasta klo 9. Vaikka teoriassa tiesin mitä munasolupunktiossa tapahtuu, oli oikea tilanne jotenkin yllättävä. Pakko nostaa hattua kaikille, jotka tämän käyvät läpi, varsinkin niille, jotka tekevät sen vain muiden onnellisuuden takia, eli ne jotka luovuttavat lahjamunasoluja.

Toiseksi viimeisellä viikolla pääsin tutustumaan mm. synnyttäneiden osastoon sekä äitiysultraan. Synnyttäneiden osastolla on yleensä äitejä ja vauvoja, jotka vaativat hieman tiiviimpää seurantaa kuin Perheonnessa (potilashotelli). Osastolla ollaan 1–2 hengen huoneissa, ja apua saa milloin vain nappia painamalla. Myös Perheonnesta joudutaan välillä siirtämään äitejä ja vauvoja synnyttäneiden osastolle, jos esimerkiksi vauva alkaa kellertämään (bilirubiinin nousu), vauvalta pitää seurata tiiviisti verensokeriarvoja tai jos vauvan paino tippuu liikaa (-10 % tai enemmän syntymäpainosta). Myös erilaiset äidin komplikaatiot, kuten liiallinen veren menetys synnytyksessä tai pahat repeämät vaativat osastotasoista seurantaa. Osa pääsee kotiin jo 1–2 päivässä, kun taas jotkut joutuvat viettämään osastolla jopa kuukausia.

Pääsin samalla viikolla myös seuraamaan aamupäivän päivystystä sekä äitiysultraa. Päivystyksessä yleisiä potilaita ovat raskauden keskeytys/keskenmeno -potilaat, sekä tietenkin huolestuneet äidit, jotka tulevat ylimääräiseen tarkastukseen, esim. sikiön liikkeiden vähentymisen tai ennenaikaisten supistusten vuoksi. Äitiysultrassa pääsin sekä kätilön että lääkärin vastaanotoille. Kätilön vastaanotolla oli niskaturvotus-mittaus, eli noin viikolla 12 tapahtuva mittaus, jonka tulokset yhdistetään verikokeiden tulokseen ja algoritmi laskee näiden sekä iän yms. kanssa riskiluvut kolmelle yleisimmälle trisomialle (21, 18 ja 13, joista 21-trisomia on siis Down syndrooma).

Lääkärin tarkastuksissa on usein painoarvioiden tekemistä, jossa ultraamalla mittaillaan sikiön pään sekä vartalon ympärystä sekä reisiluun pituutta. Näiden avulla kone antaa sikiön painoarvion sekä kasvukäyrät, joiden perusteella voidaan esim. tehdä päätös synnytyksen aiemmasta käynnistyksestä. Jos vauva on syntyessään yli 4,5 kg, on erittäin suuri riski hartiadystokiaan (hartiat eivät mahdu lantiosta ulos) sekä äidin repeämiin ja muihin komplikaatioihin. Tämän vuoksi lapsen kasvaessa kasvukäyrän yläkäyrillä, voidaan synnytys joko käynnistää ennen laskettua aikaa, tai sitten voidaan päätyä suunniteltuun keisarileikkaukseen.

Viimeisellä viikolla sijoitukseni olivat enemmän äitiyspolilla, mm. raskaana olevien osastolla. Tämän viikon tarkoituksena oli oppia tutkimaan raskaana olevia äitejä. Pääsimme tekemään perus spekulatutkimuksia, sisätutkimuksia (tunnustelemaan kohdunkaulaa), ulkotutkimusta (tunnustellaan vauvan asentoa mahan päältä), SF-mitan mittaamista (kohdun koko), dopplerin käyttöä sekä ultraamista. Nämä ovat tärkeitä taitoja osata ihan perusterveydenhuollossakin (terveyskeskuksessa ja neuvolassa), sillä esimerkiksi ennenaikaisesti supistelevat tai infektiota epäilevät tulevat yleensä ensin sinne. Sen jälkeen on meidän tehtävämme tietää, milloin tarvitsee lähettää erikoissairaanhoitoon.

Pakko myöntää, ettei kohdunkaulan tunnustelu raskaana olevalta, tai varsinkaan synnytyskanavan pituuden tai avautumisen arviointi ole mitään helppoa työtä. Se vaatii toistoja toistojen perään, että pikkuhiljaa alkaa hahmottamaan tätä, varsinkin kun jokaisen naisen anatomia ja näin ollen myös kohdunkaulan sijainti on hieman erilainen. Voi olla vain todella kiitollinen, miten lähes jokainen vastaan tullut odottaja on antanut myös meidän kandien tunnustella heidän kohdunkaulaansa. Tämä on ainoa tapa oikeasti oppia kyseinen taito.

Kaiken kaikkiaan koko jakso on ollut todella mielenkiintoinen ja antoisa, ja se on sisältänyt todella paljon kliinistä tutkimista. On ollut kiva, että jaksolla jokainen on päässyt tutkimaan monta potilasta (arviolta 10–20), joten tuntumaa tutkimukseen on jo hieman, eikä kukaan ole ehkä ihan niin ummikko terveyskeskuksessa. Odotan itse kesää paljon, sillä olen menossa kuukaudeksi taas terveyskeskukseen, jossa pääsen myös neuvolaan sekä ehkäisyneuvolaan. Näin ollen pääsen oikeasti harjoittelemaan lisää tässä jaksossa opittuja taitoja, esim. sisätutkimuksen tekemistä sekä kierukan laittoa.

Viimeisellä viikolla meillä oli opetusten lisäksi vielä tämän jakson jaksotentti sekä integroitu tentti. Integroidussa tentissä kyseltiin kaikenlaista liittyen psykiatrian, lastentautien sekä naistentautien jaksoon. Tarkoituksena oli siis muistella koko keväänä opittuja asioita, ja samalla tietenkin valmistella meitä tulevaan lääkärikesään.  Itse päätin olla menemättä lääkärin sijaiseksi psykiatrialle, sillä tämä erikoisala ei tunnu tarpeeksi omalta. Sen sijaan päätin mennä tekemään lisää amanuenssuureita.

Menen kuukaudeksi fysiatrialle Taysiin sekä kuukaudeksi Vantaalle terveyskeskukseen ja neuvolaan. Koen, että näistä on suuri hyöty tulevaisuutta varten, sillä tällä hetkellä haluan erikoistua yleislääketieteeseen ja työskennellä terveyskeskuksissa sekä neuvoloissa. Tottakai psykiatrisia potilaita tulee vastaan terveyskeskuksissakin, mutta perusasiat ovat yleensä aika hyvin hallussa lääkiksen jälkeen, ja vaikeampien tapausten, esimerkiksi ensipsykoosien diagnostiikka ja hoito kuuluu muutenkin erikoissairaanhoitoon. Suomessa myös erilaiset tuki- ja liikuntaelimistön vaivat ovat yksiä yleisimpiä lääkäriin tulo syistä, joten uskon, että fysiatrian harjoittelusta on paljon hyötyä minulle myöhemminkin. Fysiatriahan on pääosin tuki- ja liikuntaelimistön kivun konservatiivista eli ei-kirurgista hoitoa.

Nyt lähden erittäin ansaitulle viikon lomalle, ennen kesän töitä 🙂

Hyvää viikonloppua, onnittelut todistusvalinnalla lääkikseen päässeille ja tsemppiä pääsykokeeseen!

• Katja