Lääketiede  •  23.05.2021

Mun pääsykoemuisto ja -vinkit

Mulla tulee huomenna kevään viimeisen tentin myötä täyteen neljä vuotta lääkiksessä -siis jo kaks kolmasosaa tästä koulusta! Muistan kuitenkin hyvin vielä sen jännityksen ja odotuksen pääsykoepäivän lähestyessä silloin neljä vuotta sitten. Ja oikeastaan, mulla on aika samanlaisia tunteita nyt jälleen kun odotan jännityksellä ja innolla ensimmäistä kesätyöpäivää kesäkandina! Hurjaa!

Mun hakiessa lääkikseen vuonna 2017 oli hakumenettely aika erilainen kuin mitä se nyt on: sai hakea vain yhteen lääkiskaupunkiin ja sisään saattoi päästä joko pelkällä pääsykokeella tai pääsykoe + lähtöpisteet kiintiössä. Olin valmistautunut pääsykokeeseen koko kevään ja oikeastaan alkuvuodenkin, koska silloin jo luin ylioppilaskirjoituksiin. Olin siis valmistautunut hyvin, ja olinkin todella hyvällä fiiliksellä ja itsevarma. Kuitenkin muistan jännittäneeni tosi paljon kaikkia käytännön järjestelyjä, matkustamista pääsykokeeseen Turkuun ja miten tulisin nukkumaan vieraassa paikassa jännityksen vallassa. Muista myös, että etsin netistä kuumeisesti jonkun lääkikseen päässeen kokemusta ja vinkkejä pääsykoetilanteesta. Joten tässä nyt tarjoilen omia muistojani jos joku on samassa tilanteessa nyt.

Muistan, että yksi mun isoista jännityksen aiheista oli se, että nukun huonosti jännityksen takia ja olen sitten ihan töttöröö kokeessa ja pilaan kaikki mahdollisuuteni jännityksellä. Lopulta olin kaiketi jännittänyt sitä niin paljon jo etukäteen, että olin tosi rentona koko reissun ja nukuin ihan kelpo unet. Luulen että mua autto tässä asiassa se, että lopulta hyväksyin että olosuhteille ja unieni laadulle en mahda mitään joten on turha antaa sen lannistaa itseäni. Jos nukun huonosti menen silti kokeeseen yhtälailla varmana ja valmiina antamaan kaikkeni kuin jos nukkuisin hyvin. Omaan asenteeseenhan voi aina vaikuttaa ja itseään psyykata.

Itse pääsykokeeseen mennessä on myös turha murhetia ja jännittää liikoja. Voi vain tehdä parhaansa ja keskittyä täysillä siinä hetkessä omaan tekemiseen. Muista paikallaolijoista ei kannata vetää olemuksen perusteella mitään johtopäätöksiä omaan suoriutumiseen vaan kannattaa keskittyä vain itseen. Muistan kuinka seisoin odottamassa saliin pääsyä miettien olisiko tuo tolppaan nojaileva kundi tuleva kurssikaverini, tai tuo lattialla istuva tyttö? Pääsykokeessa sitten muistan ihmetelleeni kuinka jotkut jo poistuivat kesken kokeen -eikö ne osannut yhtään? vai joko ne ehti tehdä kaiken? joko ne luovutti? oliko tää niille noin helppo koe? Sitä ei voi tietää ja todennäköisesti vastaus on ennemmin ensimmäisen vaihtoehdon puolella joten don’t stress.

Ennen koetta olin myös ajatellut etten varmasti mene käymään vessassa kokeen aikana sillä aika on maksimoitava. Kävinkin vessassa ennen koetta ainakin viisi kertaa ihan vaan varmuuden vuoksi. Koetta tehtyäni nelisen tuntia oli mun kuitenkin taas käytävä vessassa. Itseasiassa uskon sen breikin olleen ihan hyväkin tauko -huomasin nimittäin vessasta palatessani että olin katsonut kelloa väärin, mulla olikin vielä tunti enemmän aikaa! Ehdin siis palata tehtäviin joiden kohdalla olin alunperin kiiruhtanut ja sain rauhassa vielä tehdä kokeen loppuun.

Eväät puolestaan olin pakannut valmiiksi jo kotona ennen Turkuun lähtöä edellisenä päivänä ja olin suunnitellut tarkasti senkin, että söisin ne puolessa välissä koeaikaa mikäli silloin olisi sopiva sauma. No, jännityksissäni nakersin kaikki evääni heti aluksi samalla kun selasin tehtäviä läpi ja ratkoin monivalintoja. En siis suosittele pohtimaan eväitäkään liikaa. Pääasia että niitä on sopivasti, ne on helppo syödä ja jotain mistä saat hyvän boostin.

Nyt kun muistelen näitä asioita päällimmäisenä tunteena mulla on huvitus. Ihan turhan paljon sitä jännittää kaikenlaista pientä. Keskeisin asiahan kuitenkin on se että tekee parhaansa. Keskity siis säkin vaan siihen täysillä! Älä ota asioita joihin et itse voi vaikuttaa liian vakavasti vaan keskity siihen oleelliseen. Ja jos tulee hätä voit muistaa että mä tsemppaan 🙂

Mun tenttipreppiä tältä keväältä

Tsemppiä siis isoon koitokseen!

Ja onnittelut pääsykoevalinnassa sisään otetuille!

Loppuun vielä mainostan että kannattaa kesälläkin päivitellä tätä sivua jos kiinnostaa seurailla mun kesää kesäkandina 😉

Anna

Olen 22-vuotias nelosen kandi Turusta. Opintojen ohella harrastan paljon liikuntaa, kahvittelua, kavereiden kanssa naureskelua ja mainittavan paljon myös kirjojen lukemista ja leffojen katsomista.

Tänne blogiin päätyy siis heijasteita mun arkielämästä keskittyen kuitenkin siihen lääkisopiskeluun ja opiskelijaelämään. Toivottavasti löydät teksteistäni inspiraatiota, motivaatiota tai ihan vain hyvää mieltä! Aina saa myös kysyä ja kommentoida, jos siltä tuntuu 🙂