Muistelmia vaihtovuodelta - kommentteja suomalaisuudesta

Haluaisin hetkeksi palata vuoden taaksepäin, kun maailmanlaajuinen pandemia ei vielä hengittänyt niskaan. Noin vuosi sitten hyppäsin kauas mukavuusalueeni ulkopuolelle ja lähdin Taiwaniin vaihto-opiskelijaksi. Vaihtoyliopistoni oli pikkukaupungissa Taiwanin pohjoisosassa noin puolentoistatunnin ajomatkan päässä Taipeista. (Muita tekstejä Taiwanin vaihtovuodestani: Ensisilmäys Taiwaniin – vaihtovuoden alku & Millaista on kampuselämä Taiwanissa?)

Olin jo Suomen puolella yrittänyt henkisesti varautua siihen, että olin ainoa suomalainen opiskelija yliopistossa ja luultavasti koko kaupungissa. En kuitenkaan ollut varautunut paikallisten, opettajien ja muiden vaihtarien ylitsevuotaviin kommentteihin, kun ilmoitin mistä olen kotoisin.

Puolen vuoden vaihdon aikana olin kerännyt ylös kommentteja, joita olin saanut suomalaisuudestani. Kyseinen tiedosto näkee  viimein päivänvalon, sillä listaan alle joitain parhaita heittoja kuukausien varrelta.

• ”Olin kerran lomalla Suomessa talvella. Näin revontulia. KAHDESTI.”

(Espanjalainen vaihtari oli todella, todella ylpeä saavutuksestaan. Keskustelu revontulista vei myös kiivaaseen keskusteluun Joulupukin olemassaolosta, johon mielipidettäni kipeästi kaivattiin.)

• ”Onko Suomessa karhuja? Mustia karhuja? No entä jääkarhuja? No mitä karhuja??”

(Hollantilainen vaihtari koki hyvin tärkeäksi tietää Suomen karhutilanteen.)

• ”Onko se totta, että Pohjoismaissa ihmiset ovat vaaleahiuksisia?”

(Taiwanilainen ystäväni katsoi hiuksiani ja kysyi tämän kuiskaten, kuin kyseessä olisi jonkinlainen huhu tai legenda.)

• ”Kuulin, että pohjoisessa ihmiset ovat kylmiä. Olen tavannut vain pari teikäläistä, mutta olette kaikki tosi lämpimiä.”

(Tämän kuulin pari kertaa eri henkilöiltä, pohjoismainen sydänhän tässä sulaa!)

• ”Ainiin sinähän olet Suomesta! Anna, kun laitan ilmastointia kylmemmälle!”

(Taiwanilainen opettajani huusi juostessaan ilmastointilaitteen luo.)

• ”Suomen kieli kuulostaa, että loitsit jotain loitsua. Oikea noitakieli.”

(Ranskalaiset ystäväni ottivat tehtäväkseen imitoida minua ja ”noitakieltäni” aina, kun puhuin suomea puhelimessa.)

• ”Eikö Suomessa näykin ilmastonmuutos? Olen todella huolissani maapallon tilasta.”

(Sanoi taiwanilainen lääkäri pistäessään minulle rokotteen. Mielestäni kerrassaan mukava paikka small talkille.)

• ”Seurustelin kerran nuoruudessani suomalaisen kanssa. Voitko sanoa suomeksi: olen suomalainen tyttö? Haluan verrata siihen, miten hän sanoi sen.”

(Amerikkalainen professori kysyi tätä kesken tunnin. Hän oli uppoutunut muistelmiinsa, kun minä taas olin hetken hyvin hämmentynyt.)

• ”Ai olet suomalainen? Luulin, että olet saksalainen / itävaltalainen / venäläinen / ruotsalainen / jne.”

(Kerran yksi venäläinen vaihtari tuli innoissaan kysymään minulta olenko myös venäläinen. Hän lähti pettyneenä.)

• ”Luin wikipediasta, että suomalaiset ovat maailman onnellisinta kansaa. Oletko sinä onnellinen?”

(Kysyi Taiwanilainen luokkatoverini – samainen henkilö myös kommentoi kuinka monotooninen ja tylsä puhetapani oli parantunut puolessa vuodessa. En raaskinut valaista, että kyseessä on vain suomalainen aksentti.)

Aasian meneville vaihto-opiskelijoille usein suositellaan vuoden kestävää matkaa, jotta kulttuurishokkeihin turtuisi ja kielen saisi kunnolla haltuun. Voin kuitenkin sanoa, että myös puolen vuoden vaihdossa oppii ja kokee vaikka mitä. Tapasin ihmisiä sieltä täältä, keitä en varmasti olisi tavannut missään muussa yhteydessä. Vaikka ainoana suomalaisena olo jännitti, se kenties myös vahvisti minua pidemmän päälle.

Voi olla klisee sanoa, että täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle, mutta minusta oikeasti tuntui, että ymmärsin suomalaista ajattelutapaani ja kulttuuriani paljon paremmin, kun se oli verrattavissa niin moneen muuhun elämäntapaan.

Nykyisestä maailmantilasta huolimatta, toivon, että vaihto-opiskelun mahdollisuus säilyy tulevaisuudessa (varotoimet tietenkin huomioon ottaen). Nyt vaihdon käyneenä tuntuu, että mikään ei palauta jalkoja maan pinnalle niin, kuin että lentää 8000 km päähän.

– Hilla