Kasvatustiede ja opettajankoulutus  •  08.05.2018

Miten valmistauduin soveltuvuuskokeisiin?

Soveltuvuuskokeet ovat mielestäni kaikkein jännittävin vaihe hakiessa opettajankoulutukseen. Tuntuu siltä, että jotenkin pitäisi valmistautua, mutta toisaalta, millainen valmistautuminen voi olla hyödyllistä? Vastassa on varmasti yllätyksiä, ja on tarkoituskin, ettei hakija voi olla koetilanteessa valmistautunut kaikkeen. Lisäksi jännittää soveltuvuuskokeen tulos. Itsensä osaa tietysti kuvitella opettajana ja itse oman motivaationsa ja soveltuvuuden tietää ja tuntee. Mutta mitä jos sama ei välitykään ulkopuolisille?

Ennen omia soveltuvuuskokeitani etsin netistä ja kyselin tutuilta, millainen heidän kokemuksensa soveltuvuuskokeista oli ollut, mitä tehtäviä tai kysymyksiä se oli sisältänyt. Koin itse hyödylliseksi kuulla muiden kokemuksista ja valmistautua sen avulla. Kirjoitin vihkoon kysymyksiä, joita haastatteluissa voisi tulla vastaan, ja hahmottelin niihin vastauksia sekä mielessä pohtien että kirjoittamalla tärkeitä pointteja ylös.

Kävin soveltuvuuskokeissa Jyväskylässä, Helsingissä ja Joensuussa. Systeemi oli kaikissa hieman erilainen, ja huhujen mukaan ainakin Jyväskylän erkalle soveltuvuuskoe muuttuu tänä keväänä. Oman kokemukseni mukaan ei olekaan tärkeää tietää tarkasti, mitä koepäivänä kysytään ja mitä tarkalleen pitäisi vastata. Enemmän valmistautumista auttaa se, jos ylipäätään on pohtinut opettajan työtä ja omia valmiuksia siihen. Minulta ei muistikuvien mukaan kysytty yhtäkään niistä kysymyksistä, joita olin pyöritellyt vihkossa ennen koepäiviä. Silti valmistautumisesta oli mielestäni hyötyä, sillä olin kuitenkin melko monipuolisesti pohtinut erityisopettajan työnkuvaa, omia tulevaisuuden suunnitelmiani ja kiinnostuksenkohteitani. Luulen, että parempi näin!

Ulkoa opeteltu vastaus tuskin kuulostaa haastattelijan korvaan hyvältä, mutta jos vastauksesta huomaa sen, että hakija on aiemminkin pohtinut omaa soveltuvuuttaan, se voi olla etu. Mielestäni oli siis fiksua käyttää aikaa omien vahvuuksien ja heikkouksien pohdintaan. Haastatteluita ennen jännitys oli todella kova, ja välillä haastatteluissa tuntui, että menee ihan lukkoon eikä tiedä mitä vastata. Olisin varmaan jäätynyt enemmän, jos muistin pohjilta ei olisi voinut kaivaa jotain pointtia, jota aiemmin oli ajatellut (vaikka eri kysymykseen liittyen, mutta silti).

Soveltuvuuskokeissa, joihin olen osallistunut, on ollut ryhmä- tai yksilöhaastatteluja. Ryhmähaastattelut ovat oikeastaan enemmän sellaisia, että ryhmänä tehdään jokin tehtävä. Kuten sanottu, eri yliopistoissa on erilaiset koekäytännöt ja tarkoitus voi olla saada hakijat yllättymään. Yksi yhteinen piirre soveltuvuuskokeilla kuitenkin on mielestäni. Siellä pyritään selvittämään, mikä on hakijan motivaatio ja syy hakeutua alalle. Itselleen kannattaa siis perustella, ja valmistautua esittämään perusteluja myös muille siitä, miksi haluaisi kyseiselle alalle.

Aiheesta oli vähän vaikea kirjoittaa, sillä en haluaisi ohjailla ketään valmistautumaan tietyllä tavalla tai käyttäytymään koetilanteessa tietyllä tavalla. Paras neuvo saattaakin olla, että ole oma itsesi ja tuo omat vahvuutesi esiin. Soveltuvuuskokeissa on myös jotain todella salaperäistä, enkä tänäkään päivänä tiedä, millä kriteereillä minua arvioitiin. Oma arvioni onnistumiseen johtaneista syistä on ehkä ihan erilainen kuin haastattelijoideni. Halusin kuitenkin kertoa blogissa pohdintaa siitä, miksi omasta mielestäni soveltuvuuskokeeni sujuivat hyvin ja pääsin unelma-alalle opiskelemaan. Minun kohdallani valmistautuminen kannatti, ja vaikka jännitys haastattelussa varmasti näkyi, se ei vaikuttanut lopullisesti mihinkään muuhun kuin omaan olotilaani. Rauhallisin mielin eteenpäin, jos mahdollista!

Tsemppiä soveltuvuuskokeisiin !

-Anna

Anna